7. sunnuntai helluntaista, Luuk. 6: 27-31, Ismo Haapanen

Ismo Haapanen
Suonenjoen seurakunta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Lastenlaulun sanat nousevat mieleen elämää katsellessa ja ihmetellessä. Laulun sanat eivät ole totta vain lapsen kokemusmaailmassa. Elämä jaksaa hämmästyttää kaikenikäisiä kulkijoita.

On pieniä ja suuria hämmästyksen aiheita. Kun astronomit puhuvat miljoonista valovuosista ja miljardeista linnunradoista, meitä alkaa huimata. Kuinka käsittämättömän laajassa universumissa me asumme.

Jotain yhtä suurta ja käsittämätöntä, ääretöntä on kaikkivaltias Jumala, jonka edessä me täällä kirkossa olemme. Ajatuksissamme hän on muovautunut oman mielemme mukaiseksi, jotta hänet jotenkin ymmärtäisimme. Mutta heti, kun pysähdymme Jumalan suuruutta ihmettelemään, tajuamme, että Hän on enemmän, monin verroin enemmän kuin käsitämme ja ymmärrämme.

Jumalan suuruudesta ja käsittämättömyydestä sunnuntain evankeliumi puhuu omaa kieltään. Päivän aiheen mukaisesti Jeesus puhuu evankeliumissa rakkaudesta. Aihe on tuttu. Karnevaalienkin monet esiintyjät ovat aiheesta monin sanoin ja sävelin laulaneet.

Kaipaamme rakkautta ja tunnistamme sisäisen kutsun rakastaa läheisiä ja pitää heistä huolta. Niin kuin lintuemo ja –isä huolehtivat poikasistaan, niin on ihminen kutsuttu läheisistään huolta kantamaan. Läheisiä pyrimme rukouksissammekin muistamaan.

Mutta Jeesus sanoo tänään meille, jotka häntä kuulemme: Rakastakaa vihamiehiänne. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

Käsittämättömiltähän sanat tuntuvat. Kuinka vihamiehiä voi rakastaa? Eilen vietettiin Srebrenican joukkomurhan, kansanmurhan 20 -vuotismuistopäivää. Bosnian serbijoukot tappoivat yhdessä päivässä 8000 muslimimiestä ja –poikaa. Muistojuhlassa väkijoukko alkoi kivittää Serbian pääministeriä ja hänen oli paettava pois paikalta.

On ymmärrettävää, että joukkomurhan arvet eivät 20 vuodessa ole umpeutuneet. Paljon vaikeampaa on ymmärtää sitä vihapuhetta, mikä sosiaalisessa mediassa velloo. Julkisuuden henkilöt saavat tappouhkauksia. Tällaisessa vihan ja koston maailmassa me elämme. Kuinka vihamiestä voi rakastaa?

Jeesuksen sanat tuntuvat tulevan aivan toisesta maailmasta. Niin ne tulevatkin! Ne ovat taivasten valtakunnan sanoja, Jumalan valtakunnan sanoja. Ne ovat Jumalan sanoja, Jumalan, jota Raamatussa kuvataan yhdellä sanalla: Rakkaus. Jumala on rakkaus.

Niin kuin Jumalasta, niin myös rakkaudesta meidän käsityksemme on kovin kapeutunut ja rajallinen. Toisinaan erehdymme ajattelemaan, että se olisi yhtä kuin ihastuminen. Kun ihastus häviää, saatetaan ajatella, että nyt on rakkauskin loppunut.

Se jumalallinen rakkaus, josta Jeesus meille tänään puhuu on enemmän, monin verroin enemmän. Huimaavan paljon enemmän. Emme sitä voi täysin käsittää, ja kuitenkin olemme siitä osalliset tälläkin hetkellä.

Jumalan suurta armoa ja rakkautta on, että olemme tähän aamuun saaneet herätä. Olemme saaneet tulla yhteen kauniiseen 150 –vuotiaaseen kirkkoomme. Saamme kuulla kaunista musiikkia ja laulua. Näemme ja kuulemme, ajattelemme, hengitämme.

Jumalan suurta armoa on, että me vielä elämme. Jumala tahtoo, että me hänen suurta armoaan ja hyvyyttään jaamme kaikille erottelematta.

Kristinuskon suuri sanoma on siinä, että Jumala tuli omassa Pojassaan tuomaan taivaallisen, täydellisen rakkauden tänne ihmisten maailmaan, monella tapaa vajavaiseen maailmaan. Enkelit lauloivat jouluyönä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.”

Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Tämän suuren asian Jeesus tuli ilmoittamaan. Hän tahtoo, että me hänen työtään jatkamme ja osoitamme hyvä tahtoa kaikille, vihamiehillemmekin. Ei meiltä vaadita heitä kohtaan samoja tunteita kuin läheisiämme kohtaan. Mutta sitä Jumala tahtoo, että meillä olisi hyvä tahto kaikkia kohtaan. Niin kuin Hänellä on hyvä tahto sinua ja vihamiestäsi kohtaan. Molempia Hän rakastaa yhtä paljon.

Jeesus neuvoo rukoilemaan vihamiehesi puolesta. Tärkeä, kullanarvoinen neuvo. Me emme kykene muuttamaan toista mielemme mukaiseksi. Rukouksemmekaan eivät ehkä häntä muuta. Mutta rukouksessa, uskollisessa rukouksessa oma mielemme, omat ajatuksemme muuttuvat.

Vain Jumala voi tämän ihmeen tehdä. Hän voi saada meidät tahtomaan hyvää vihamiehellemmekin. Rakkaus on lahja Jumalan.

Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, jotain suurta alkaa tapahtua. Rakkaus, täydellinen rakkaus koskettaa ihmistä ja Jumalan hyvyys välittyy eteenpäin.