Rakkaat kristityt!
Kuinka tavallista onkaan, että erimielisyyksien tullessa ääni alkaa kohota. Puhe voi muuttua jopa huudoksi, jos en muuten saa ääntäni kuuluville. Sanoja höystetään voimasanoin tarvittaessa. Kuinka tavallista onkaan, että virheiden sattuessa työssä tai kotona, virheen tekijä saa osakseen hyvin selkeäsanaisen ja usein aika voimakasäänisen kommentin tai puhuttelun. Kuinka tavallista onkaan, että jos loukkaat minua – minä loukkaan sinua. Terävästi – ja mielelläni niin, että tiedän osuvani herkkään kohtaan. Tai kuinka tavallista on, että hiljaisuus huutaa niin, että korvia kuumottaa – ei sanota sanan sanaa.
Kuinka monesti olet kuullut, että aviopari saa keskinäiset välinsä kuntoon huutamalla, tai mykkäkoulua pitämällä – minä en ole kuullut perheneuvoja-aikanani kertaakaan näin käyneen. Kuinka monesti olet kuullut, että vanhemmat saisivat lapsensa ojennukseen huutamalla – minä en ole kuullut kertaakaan. Pelokkaaksi voi tietenkin saada niin puolison kuin lapsenkin – mutta kuntoon asioita ei niin saada. Tai oletko kuullut työpaikasta, jossa asiat saadaan toimimaan sujuvasti ja tehokkaasti haukkumalla työtoveria, työntekijöitä tai esimiehiä. Minä en ole kuullut sellaisesta työpaikasta – niistä kyllä olen kuullut, joissa tuollaisen toiminnan tuloksena voidaan huonosti ja halutaan vaihtaa maisemaa.
Asiat vain eivät yleensä tule kuntoon moittien. Rauha ei koita kostamalla. Yhteys ei synny moittimalla. Ei synny – eikä voi syntyä.
Tänään evankeliumiteksti on katkelma Jeesuksen vuorisaarnaa Luukkaan mukaan. Vuorisaarnaa on aiheesta pidetty Jeesuksen keskeisimpänä puhekokoelmana. Vuorisaarnassa Jeesus opettaa hyvin selkeästi Jumalan valtakunnan arvoja ja järjestystä. Hän avaa ihmiselämän pelisääntöjä aivan uudesta näkökulmasta.
Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski.”
Jeesuksen sanoja on joskus tulkittu ikään kuin hän opettaisi seuraajilleen alistumista, suostumista vain siihen, että ylitseni kävellään. Siitä ei kuitenkaan ole missään määrin kysymys. Toisen posken kääntäminen, hyvän tekeminen niille, jotka teitä vihaavat, on mitä voimakkain ase pahuutta vastaan. Se on ainoa toimiva tapa korjata ihmissuhteita – niin kotona, työpaikoilla kuin kansojen kesken.
Kun pahaa vastustetaan pahalla, seurauksena on vain kostamisen kierre. Kun huutoon vastataan huudolla – äänen painot vain kovenevat ja pienistäkin ongelmista tulee arvovaltakysymyksiä. Loukkaukset sattuvat entistä enemmän. Tilanne on vähän sellainen kuin jos tautia hoidetaan aspiriinilla – eikä se tunnu tehoavan – ja otetaan sitten vain samaa lääkettä lisää ja lisää… eikä tulla kuin vain vähän enemmän kipeäksi. Jos halutaan parantua, on hoitoa vaihdettava. Joko toinen lääke tai jokin muu hoito on saatava tilalle.
Siksi pahuutta ei voi hoitaa pahuudella, vaan vain tekemällä hyvää ja katkaisemalla kierre. Toisen posken kääntäminen on vahva lääke loukkauksia vastaan. Pahuuden kierre pyritään katkaisemaan – se on tavoite.
Sanat ovat hyvin merkillisiä. Niillä on valtava voima. Raamatun alkulehdillä kerrotaan: ”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Sana, tahto, ajatus, tietoisuus pani kaiken liikkeelle. Valo syttyi. Luominen sai oman suuntansa Jumalan ajatuksesta. Me saimme siitä osamme – olemme pieni kipinä samaa valoa – Jumalan kuvina. Siksi meidänkin sanoillamme on vaikutus. Sanoilla me joko revimme hajalle tai sanoillamme luomme yhteyttä ja rakennamme tätä Jumalan luomaa maailmaa.
Oletko kuullut kodeista, joissa ystävällisillä sanoilla rakastamalla saadaan asiat kuntoon – minä olen.