Tänä sunnuntaina puhutaan käskystä, joka sisältää lyhyesti ilaistuna kaiken, mitä Jumala meiltä odottaa ja vaatii. Sen Jeesus antoi vastauksena kysymykseen, mikä on lain suurin käsky. Huomaamme käskyn vaativan meiltä rakkautta, toisin sanoen oikeaa sydämen asennetta, ei pelkkää ulkonaisten ohjeitten ja määräysten noudattamista. Näin tämä käsky on anakrampi ja vaikeampi täyttää kuin mitkään Vanhan Testamentin rituaaliset ohjeet tai valtioiden lait, jotka rajoittuvatulkonaisiin tekoihin.
Jeesus tiivisti opetuksen oiekin elämisestä kultaiseen sääntöön, ”niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille” joka myös voidaan ilmaista ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” sillä rakkauttahan me aina kaipamame muilta ihmisiltä.
Mutta mitä rakkaus sitten oikeastaan on? Eräässä kirjassa, jossa pieniltä lapsilta kyysttiin heidän käsityksiään eri asioista yksim heistä selitti tätä asiaa näin: ”Rakkaus näkyy jaloissa. Ne kävelevät sitä kohti jota rakastaa.” Näinhän asia on. Rakkaus merkitsee sitä, että haluaa tulla rakastetun luokse, viettää aikaa hänen kanssaan, oppia tuntemaan häntä.
Rakkaus on myös sitä, että haluaa tehdä hyvää sille jota rakastaa, toteuttaa hänen tahtoaan, auttaa ja puolustaa häntä. Jumala on kaikkivaltias ja kaiken Luoja. Hän ei tarvitse meidän apuamme tai hyviä tekojamme.Raamatussa sanotaankin: ”Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin – itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.” Jumala ei etsi mitään itselleen, hän toimintansa on antamista, ei saamista. Siksi voimme palvella Jumalaa ottamalla kiitollisina vastaan sen hyvän, mitä hän tahtoo meille lahjoittaa ja toisaalta jakamalla hyvää niille joita hän rakastaa — lähimmäisillemme. Rakkaus lähimmäiseen sisältyy Jumalan rakastamiseen ja on sen todellinen koetinkivi. Siksi sen ymmärtäminen ja noudattaminen onkin meille tärkeää.
Käskyssä ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” meille annetaankin erittäin tuttu soveltamisen esimerkki: se miten omaa itseämme rakastamme. Jokainen meistä toivoo itselleen hyvää. Kyllähän ihmiset useinkin vihaavat ja halveksivat itseään kun syystä tai toisesta katsovat olevansa pahoja, epäonnistuneita tai muuten tavalla tai toisella puutteellisia. Mutta juuri se, että ihmiset kärsivät näistä puutteista osittaa sen että he haluaisivat olla hyviä, menestyviä ja onnellisia. Toisin sanoen: he haluavat itsellen hyvää eli rakastavat itseään.
Tässä itsensä rakastamisessa ei ole mitään pahaa. Mutta Jumalan laki vaatii että meidän on samalla tavalla rakastettava myös muita. Haluamme itselleme hyvää vaikka olisimme kuinka huonoja ihmisiä hyvänsä, siksi meidänkin on rakastettava toisia ilman ehtoja ja erotteluja. Saatamme ajatella olevamme hyviä ihmisiä, jos tarkastelememe vain valikoituja elämämme alueita. Joku saattaa hoitaa työnsä erittäin hyvin ja tunnollisesti, mutta kotona tiuskia puolisolleen ja loukata häntä. Tällainen ihminen ei noudata rakkauden lakia koska hän valikoi ne joille hyvyyttä osoittaa. Rakkauden tekojen sisältöä eivät myöskään määrää ihmisen omat tunteet ja ajatukset vaan lähimmäisen tarpeet. Rakkaus on sitä, että antaa nälkäiselle ruokaa, janoiselle juotavaa, surulliselle lohdutusta, tietämättömälle opastusta, syylllisyyden sitomalle Jumalan evankeliumia ja ylipäätänsä jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle sitä mitä näkee tämän tarvitsevan.
Kun siis tarkastelemme miten rakkauden käskyn soveltamista käytännön elämään, huomaamme siihen sisältyvän monia erilaisia tekoja ja ohjeita. Jokainen meistä haluaa ja tarvitsee joitakin asioita pelkästään siksi että hän on ihminen ja hänellä on ihmisen tarpeet. Haluamme olla turvassa hyökkäyksiltä ja ruummiillisilta vahingonteoilta. Siksi emme myöskään saa tappaa tai vahingoittaa lähimmäisiämme. Haluamme ruokaa ja juomaa, vaatteet ja katon päämme päälle. Siksi emme myöskään saa viedä lähimmäisiltämme sitä mitä he elääkseen tarvitsevat. Haluamme tietää totuuden itsestämme ja meitä ympäröivan maailman asioista, jotta voisimme tehdä järkeviä päätöksiä elämässämme. Siksi emme mekään saa valehdella muille, johtaa heitä harhaan emmekä puhua heistä perättömiä. Haluaamme saada osaksemme rakkautta ja uskollisuutta meille läheisiltä ihmisiltä. Siksi emme mekään saa vahingoittaa toisten perhe-elämää. Näin huomaamme, että kymmenen käskyn vaatimukset selittävät rakkauden käskyä ja soveltavat sitä erilaisiin elämäntilanteisiin. Samoin myös kolme ensimmäistä käskyä selittävät mitä rakkaus Jumlaan merkitsee. Jos rakastamme Jumalaa, emme kumarra vanhoja emmekä uusia epäjumalia, vaan odotamme kaikkea hyvää ja etsimme apua omalta Herraltamme. Epäjumalat ovat vain luotuja olentoja, joita ihmiset pitävät itseään suurempina, mutta jotka eivät kykene todellisuudessa antamaan meille pelastusta. Emme myöskään käytä Herran nimeä vääryyteen, emmekä itsekkyyden peitteeksi vaan huudamme häntä avuksi kaikessa hädässä ja kiitämme kaikessa ilossa. Emmekä myöskään näännytä itseämme työnteolla vaan iloitsemme hänen hyvyydestään.
Meidän tulee myös ymmärtää, että Jumalan lain tarkoitus ei ole tehdä meitä Jumalalle kelvollisiksi ja hänen omikseen. Näinhän Kristus sanoi lain suurimman käskyn alkavan ”Rakasta Herraa, Jumalaasi…” Toisn sanoen: Herra on meidän Jumlamme jo ennekuin noudatamme hänen käskyjään ja me olemme hänen omiaan, vaikka epäonnistumme hänen tahtonsa noudattamisessa. Kristus on kuollut meidän puolestamme ja noussut kuolleista ja tuonut meille anteeksiannon ja iankaikkisen elämän. Jos käytämme käskyjä tikapuina kiivetäksemme Jumalan suosioon niin epäonnistumme surkeasti. Pysymme koko ajan itsekkyyden vallassa. Mutta jos ymmärrämme niiden opettamisen tarkoituksena olevan lähimmäisten hyvinvoinnin niin näemme että voimme todella vaikuttaa läheistemme elämään ja laki täytetään kun annetaan anteeksia se mikä sen noudattamisesta puuttuu. Näin saamme tuoda kiitoksen ja ylistyksen kolmiyhteiselle Jumalalle ja myös nousta tunnustamaan uskomme häneen.