Jeesuksen sanat vihamiesten rakastamisesta ja toisen posken kääntämisestä on ymmärretty monella tavalla ja niistä on tehty toisinaan hyvin kärjistettyjä ja yksioikoisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi maailmankuulu venäläinen kirjailija Leo Tolstoi ajatteli, että Jeesus kielsi kaikenlaisen väkivallan käytön. Siksi meidän on hänen mukaansa sallittava kaiken sekä itseemme että myös lähimmäisiimme kohdistuvan väkivallan tapahtuminen. Isäkään ei saa väkivalloin riistää lastaan murhaajan käsistä. Enemminkin hänen on uhrattava lapsen henki, koska pahaa ei saa vastustaa pahalla. Edes yhteiskunnalla ei ole Tolstoin mielestä oikeutta käyttää väkivaltaa.
Paavali toteaa kuitenkin roomalaiskirjeessä, että “esivalta ei kanna miekkaa turhaan”, sillä “se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.” (Room. 13: 4) Raamatusta ei löydy tukea sellaisille utopistisille ja pasifistisille ajatuksille, jotka kieltävät synnin todellisuuden tai kuvittelevat, että siitä päästään helposti eroon. Yhteiskunnan tehtävänä on puolustaa kaikkia ja erityisesti heikoimpia jäseniään, ja joskus tämän tehtävän suorittaminen edellyttää myös väkivallan käyttämistä. Jos synnin tekemistä ei rajoiteta myös pakkokeinoin, ajaudutaan kaaokseen ja vahvemman oikeus sanelee “viidakon lait”, jotka eivät anna heikoille ja turvattomille mitään suojaa.
Myös yksilötasolla väkivallan käyttö voi olla joskus oikeutettua. Tuntuisi perin oudolta, jos lapsensa murhaajan käsistä väkivalloin pelastava tekisi väärin. Jeesus käyttää päivän evankeliumissa juutalaista esitystapaa, missä yleiset periaatteet korvataan käytännöllisillä esimerkeillä. Nämä esimerkit, posken kääntäminen ja paidan antaminen viitan anastajalle, ovat tiettyyn tilanteeseen liittyviä äärimmäisiä rajatapauksia. Niitä ei pidä ymmärtää kuvaannollisesti, vaan ne kertovat, miten jossain tilanteessa tulee toimia, mutta ne eivät myöskään ole itsessään yleisiä periaatteita, joita täytyy aina noudattaa. Yleisen periaatteen, joka on aina voimassa, Jeesus esittää päivän evankeliumin alussa, kun hän sanoo: “Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.” Evankeliumin lopussa Jeesus toistaa yleisen periaatteen niin kutsutun kultaisen säännön muodossa: “Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”
Lähimmäisen asemaan asettuminen auttaa ymmärtämän, mitä hän tarvitsee ja mikä koituu hänen parhaakseen. Lähimmäisen rakkauden osoittamista täytyy aina arvioida tästä lähtökohdasta käsin. Lähimmäisen parhaaksi ei suinkaan aina koidu se, että hänelle tarjotaan toinenkin poski tai suostutaan hänen vaatimuksiinsa. Jos joku on esimerkiksi oppinut käyttämään lähimmäisiään hyväkseen tavalla tai toisella, lähimmäisen rakkautta on vastustaa hänen pyrkimyksiään. Muutoinhan hän sotkeutuu entistä syvemmin synnin tekemisen verkkoihin. Lisäksi on aina otettava huomioon kaikki lähimmäiset ja se, miten yhden ihmisen käyttäytyminen vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Jossain tilanteessa lähimmäisen rakkaus voi merkitä sitä, että heikompaa puolustetaan jopa väkivaltaisesti.
Kymmenen käskyäkin ovat siis yleisen rakkauden lain eli kultaisen säännön esimerkkejä. Seitsemäs käsky kieltää kaikenlaisen väkivallan, mutta rakkauden laki voi edellyttää, että joskus toimitaan näennäisesti sen vastaisesti. Samoin esimerkiksi lähimmäisen tähden valehteleminen voi olla oikein jossain poikkeustilanteessa. Pohjimmiltaan Jumala on antanut meille vain yhden käskyn, rakastamisen käskyn. Paavali kirjoittaa roomalaisille: “Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt “Älä tee aviorikosta”, “Älä tapa”, “Älä varasta”, “Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13:8–10)
Rakastamisen käsky ei kuitenkaan kumoa kymmentä käskyä. Ne pysyvät aina voimassa ja havainnollistavat, mitä rakastamisen käsky tarkoittaa. Rakkauden käsky ei ole epäselvä periaate, johon vetoamalla voidaan tehdä väärin ja rikkoa kymmentä käskyä itsekkäistä syistä. Jokainen myös pohjimmiltaan ymmärtää tämän ja samalla sen, että käskyt ovat hyviä ja oikeita. Jokaisen täytyy myöntää, että kaikki on silloin paljon paremmin hänen omassa elämässään ja tässä maailmassa, kun hän ei itse eikä kukaan muukaan varasta, tapa, tee aviorikosta tai lausu väärää todistusta lähimmäisestään. Tämä yhteinen ymmärrys johtuu Raamatun mukaan siitä, että Jumala on kirjoittanut rakkauden lakinsa jokaisen ihmisen sydämeen. Sydämessään jokainen periaatteessa tietää, mikä vahingoittaa lähimmäistä ja miten häntä tulisi kohdella, vaikka käytännössä toimisi aivan päinvastoin.
Kultainen sääntö onkin yleisinhimillinen periaate, joka löytyy kristinuskon ulkopuolelta useista eri lähteistä. Niissä se on tosin esitetty kielteisessä muodossa: “Älä tee toisille sitä, mitä et halua heidän tekevän sinulle.” Jeesuksen käyttämä myönteinen ja aktiivinen muoto: “Tee toisille sitä, mitä haluat heidän tekevän sinulle”, on vain hänelle ominainen. Jeesus edellyttää, että hänen seuraajansa eivät ainoastaan pidättäydy sellaisesta, mikä yleisesti koetaan vääräksi, eivätkä pelkästään täytä velvollisuuttaan. Heiltä vaaditaan enemmän. Heidän täytyy rakastaa kaikkia ja palvella heitä, myös vihamiehiään, ja heidän täytyy tehdä enemmän kuin velvollisuutensa. Toisen posken kääntäminen tai paidan antaminen viitan ryöstäjälle ei ole kenenkään velvollisuus, mutta Jeesuksen seuraajan tulee menetellä näin, jos rakkaus sitä jossain tilanteessa vaatii.
Jeesuksen seuraajilleen antamat elämänohjeet on tarkoitettu noudatettaviksi. Ne eivät ole ihanteita, joita kohti voidaan pyrkiä, mutta jotka jäävät saavuttamatta, vaan Jeesus haluaa, että eläisimme niiden mukaan. Sekään ei riitä, että ulkonaisesti noudatamme niitä. Jeesus haluaa, että olemme sydämessämme yhtä hänen ohjeidensa kanssa, että emme ainoastaan tee hyvää niille, jotka vihaavat ja vainoavat meitä, vaan sydämestämme rakastamme heitä ja haluamme vilpittömästi heille hyvää.
Jeesus ei kuitenkaan ole vain elämänohjeiden antaja tai opettaja. Ensisijaisesti hän on jotain muuta. Hän on ennen kaikkea Vapahtaja.
Jokainen, joka koettaa noudattaa Jeesuksen opetuksia ja kuvittelee pystyvänsä elämään niiden mukaan, on sokea tai pettää itseään. On hyvä, jos joudumme tunnustamaan, että emme ole eläneet rakkauden lain mukaan: emme ole sydämessämme rakastaneet lähimmäisiämme emmekä ole usein edes ulkonaisesti palvelleet heitä. Kun näin tapahtuu, meistä voi tulla “hengessä köyhiä, joiden on Jumalan valtakunta.” Jeesus aloittaa sekä Matteuksen evankeliumin vuorisaarnan että Laukkaan evankeliumin kenttäsaarnan, mistä päivän evankeliumi on otettu, autuaaksijulistamisilla, ja ensimmäiseksi hän julistaa autuaiksi juuri hengessään köyhät. Tämä ei varmaankaan ole sattuma. Jeesuksen opetukset on tarkoitettu vain hengessään köyhille: Vain he ovat autuaita, todella onnellisia, vain heidän on Jumalan valtakunta ja vain he voivat elää kuten Jeesus opetti.
Hengessään köyhä ymmärtää ja tunnustaa, että vain Jeesus voi saada aikaan sen, että hän elää rakkauden lain mukaan. Hengessään köyhä tietää, että hänen omat tekonsa ovat pelkkiä kuolleita tekoja ja hän tarvitsee Jeesuksen antamaa uutta elämää. Kun meistä tulee hengessä köyhiä, Jeesus voi elää omaa elämäänsä meissä ja täyttää salatulla tavalla rakkauden lain meissä ja meidän elämässämme.
Kukaan meistä ei ole luonnostaan hengessään köyhä syntinen, joka tarvitsee Vapahtajaa, eikä kukaan meistä sellaiseksi tule ilman, että Jumala särkee turhat luulot itsestämme. Haluaisimme mielellämme olla jotain muuta kuin rutiköyhiä syntisiä, jotka eivät voi antaa Jumalalle mitään vaan jotka ovat valmiita tulemaan Jeesuksen luo saadakseen häneltä kaiken.
Jeesus voi antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme, koska hän on täyttänyt rakkauden lain meidän puolestamme. Jeesus toimi kultaisen säännön mukaan, kun hän asettui meidän asemaamme ja kärsi meidän puolestamme, tai hän teki vieläkin enemmän. Jeesus teki hyväksemme enemmän kuin käsitämme, enemmän kuin kukaan osaa edes toivoa.
Tänäänkin Vapahtajamme jakaa meille armoa ja anteeksiantamusta. Jeesus julistaa hengellisesti köyhien tavoin autuaiksi myös puhdassydämiset. Tarvitsemme anteeksiantamuksen puhdistamaa sydäntä, jotta Jeesuksen elämä voi vaikuttaa meissä. Sydämemme on synnin likaama, mutta Jeesus ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme. Hän kutsuu meitä tulemaan luokseen rutiköyhinä syntisinä ja tunnustamaan syntimme. Hän ei ole syyttäjä vaan Vapahtaja: hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa sydämemme kaikesta vääryydestä.