”Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos, se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa.” Tämä Martti Lutherin rakkaudentunnustus ilmentää monia olennaisia puolia hänen suhteestaan musiikkiin. Reformaation 500-vuotismerkkivuonna on hyvä muistaa, kuinka suuri merkitys musiikilla oli niin Lutherille kuin koko reformaatiolle. Onpa luterilaista uskonpuhdistusta suorastaan kutsuttu ”laulavaksi reformaatioksi”.
Luther sanoo, ettei mikään ilo maan päällä ole musiikin tuottaman ilon veroinen. Se ilo on Jumalan lahjaa. Luther opettaa: ”Jos tahdot lohduttaa murheellista, kauhistuttaa iloista, rohkaista epätoivoista, nöyryyttää ylpeää, rauhoittaa kiihtynyttä tai saada vihaisen hyvälle tuulelle – ja mitä ikinä noita ihmissydämen valtiaita onkaan, t.s. tunteita, taipumuksia ja affekteja, jotka yllyttävät ihmisen hyvään ja pahaan – mikä olisi parempi keino siihen kuin musiikki?” Lutherin mukaan musiikki ei ole vain iloinen asia, vaan sen kyky ohjata ihmisen tunne-elämää on niin valtava, että vain Jumalan sana voi kilpailla sen kanssa.
Joroisissa on musiikin merkittävä vaikutus tuntunut pitkään. Jo 1700-luvulta lähtien joroislaisissa kartanoissa on soinut kamarimusiikki. Musiikkia on kuunneltu ja soitettu itse. Tanssiaisiin saavuttiin aina Tukholmasta ja Pariisista asti. Joroisten musiikkiyhdistys ry. pitää yllä ”Savon Pariisin” vahvaa musiikkiperinnettä Joroisten vuotuisilla musiikkipäivillä. Tänä vuonna saamme iloita 40-vuotisjuhlaansa viettävästä yhdistyksestä ja musiikkipäivistä.
Musiikki koskettaa monia ihmisiä syvemmin kuin pelkkä puhe tai kirjoitus. Musiikki nostaa asiat esille pelkistyneinä ja yksinkertaisina. Elämän peruskysymykset nousevat esille. Näin tapahtuu myös tämän juhlapäivän evankeliumitekstissä.
Evankelista Markus kertoo, kuinka ”muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?’” Miehellä oli kiire, kun hän tuli juosten Jeesuksen luo. Hän halusi saada vastauksen tärkeään kysymykseen: Miten pääsen iankaikkiseen elämään? Miten minä pelastun?
Jeesuksen vastattua, että pidä käskyt, mies sanoi tehneensä niin. Hän oli elänyt hyvää elämää. Siinä ei ollut mitään moitittavaa. Hän oli kunnollinen ihminen. Kuitenkin Jeesus kiinnitti huomion miehen ja hänen omaisuutensa suhteeseen. Se oli kompastuskivi. Rikkaan miehen mieli oli kiintynyt runsaaseen omaisuuteen. Sen Jeesus näki ja sen hän sanoillaan paljasti miehellekin. ”’Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.’ Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.”
Aina Jeesuksen sanat eivät kuulosta mieluisilta. ”Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille.” Näitä sanoja miehen oli vaikea kuulla ja ymmärtää. Tarkasta käskyjen noudattamisesta huolimatta omaisuus oli hänelle kaikkein tärkeintä. Rikkaus ja raha merkitsivät hänelle enemmän kuin Jeesuksen seuraaminen. Mies ei turvannutkaan Jumalaan vaan hänen jumalansa oli omaisuus.
Rikkaan miehen tavoin meidänkin on vaikea ymmärtää Jeesuksen sanoja: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!” Jeesuksen tarkoittama rikas, joka ei pääse taivaaseen, ei ole määriteltävissä omaisuuden määrän mukaan. Kyse on sydämen asenteesta maalliseen omaisuuteen. Eikä yksin rahalla mitattavissa olevaan omaisuuteen, vaan laajemmin kaikkeen silmillä näkyvään ja aisteilla havaittavaan maailmaan. Mikään ajallinen ei riitä Jumalaksi, se on epäjumala.
Päivän evankeliumi sisältää erään Jeesuksen kärjekkäimmistä lausumista: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Kameli oli Jeesuksen kuulijakunnan kokemuksen mukaan suurin heidän tuntemansa eläin. Neula puolestaan oli käyttöesineistä pienin. Kuinka suurin voi mennä läpi pienimmästä aukosta?
Jeesuksen sanaa on koetettu selittää ja tulkita niin, että se käy ymmärrettävämmäksi. On sanottu, että Jerusalemissa olisi ollut jokin ”neulansilmäksi” nimitetty portti, josta kameli vain vaivoin mahtuisi ponnistelemaan läpi. Tämän mukaan pääsy Jumalan valtakuntaan on rikkaallekin vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Jerusalemissa ei kylläkään ole voitu osoittaa olleen ”Neulansilmäksi” kutsuttua porttia.
Toinen selitysyritys liittyy kreikankielen sanojen ”kamelos” (kameli) ja ”kamilos” (köysi) samankaltaisuuteen. Sen mukaan Jeesuksen lausuma olisikin kuulunut: ”Helpompi on köyden mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”. Mahdottomuudelta sekin näyttää, mutta ei sentään niin mahdottomalta kuin kamelin meneminen neulansilmästä.
Ihmisellä on taipumus selittää Jeesuksen sanoja niin, että ne tulisivat helpommiksi ottaa vastaan. Jeesuksen oppilaat tuntuivat ymmärtäneen Mestarinsa sanat juuri niiden kärjekkäimmässä merkityksessä. He kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Jeesuksen sanat evankeliumissa ovat vaativia. Hän ei päästä meitä helpolla. Tälle kyselijän ja ihmettelijän paikalle meidät tänään viedään. Myös meiltä evankeliumi kysyy: Mikä on elämämme kallein asia? Mihin tai keneen me turvaudumme?
Jeesus muistuttaa ensimmäisestä käskystä: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Katekismuksemme opettaa: ”Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme? Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat. Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.”
Hyvät seurakuntalaiset. Joroisissa soi musiikki runsaan viikon ajan, hoitaen, virkistäen, siunaten. Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoo eräässä pöytäpuheessaan: ”Musiikki on eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on sen vihollinen, koska sillä voidaan karkottaa monia ahdinkoja ja synkkiä ajatuksia. — Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon. — Musiikki on Jumalan lahja.”
Kolmiyhteinen Jumala, joka on meidät luonut, lunastanut ja kutsunut omakseen, haluaa ilahduttaa meitä musiikilla ja kuulla meidän laulavan ja soittavan. Jumala on hyvä meitä kohtaan. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat synnin, pahan ja kuoleman vallasta (1. Tim. 2:4). Hän tahtoo pelastaa meidät. Hänelle se on mahdollista. Evankeliumin rikas mies teki oikean kysymyksen: Kuinka minä voin periä iankaikkisen elämän? Tämän kysymyksen Jeesus tahtoo meissä jokaisessa herättää. Hän toimii meidän kanssamme kuten hämmästyneiden oppilaiden. Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”