Tee oikeita asioita ja osoita rakkautta!
Tämän evankeliumin äärellä saarnaajan
rima nousee. Kuka Jeesuksen ohjeista voi puhua? Mikä minä olen sanomaan yhtään
mitään! Tämä kynnys on kuitenkin ylitettävä! Jos asetamme paljon ehtoja, ei evankeliumin äärelle pääse kukaan! Päivän
evankeliumi kehottaa tekemään oikeita asioita ja osoittamaan rakkautta
Sydämen rehellisyys kunniaan
Ehkä tuo tuntemus on kuitenkin
vain itsekeskeisyyttä. Minä en ole evankeliumin enkä maailman napa. On syytä
kuulostella, mitä Jeesus sanoo. Hän puhuu sydämen rehellisyydestä. Miten
voisimme itse kukin tänään kristinuskon oivaltaa, miten usko olisi omaa uskoa?
Vahviala juhlassa olemme
perinteen äärellä. Esivanhempiemme uskoa on syytä tuumata. Vanhasta ei
kuitenkaan tule oma vain hattua nostamalla. Perinteen kunnioittaminen on
kuitenkin hyvä lähtökohta.
Vaikeat raamatunkohdat ja
erityisesti nykypäivän keskustelu hämää ja hämmentää. Lehdissä ja muissa
viestimissä on paljon otsikoita, jotka näyttävät jotenkin koskettavan kirkkoa.
Melkein poikkeuksetta ne kuitenkin ovat mielipiteitä. Mitä kirkko ja usko ovat
julkista keskustelua seuratessa voi helposti tulla mieleen yhtä ja toista
eikä erityisen kaunistakaan.
Farisealainen ulkopuolelle asettuminen
ja ulkokultaisuus ei auta. Ei auta vaikka kuinka moittisi julkisuutta ja siellä
touhuavia. Yksi varma asia on, että Jeesus puhuu rehellisestä sydämen tilasta.
Hän tunsi sekä ulkokultaiset fariseukset että ne, jotka pitivät fariseuksia
ulkokultaisina ja siten itse asettuivat moitittaviaan paremmiksi.
Jeesuksen ohjeet ovat ankarat. Näiden
vuorisaarnan ohjeiden äärellä on mietitty, että löytyykö yhtäkään ihmistä joka
kaiken aikaa olisi elänyt niiden mukaan.
Jos tappamisen kielto ulottuu
niin pitkälle, että toisen sanominen hölmöksi kuuluu sen piiriin, niin lienee
tuota hölmöksi nimittelyä tullut tehdyksi jo lastenleikkien aikaan – aikuisen
juoruiluista puhumattakaan. Aviorikos on vakava asia. Jos kielto ulotetaan himoitseviin
katseisiin, niin synnittömiä on vähän.
Tärkeintä on katsoa eteenpäin
En kuitenkaan nyt pyydä vain
muistelemaan taaksepäin ja murehtimaan menneitä. Jeesuksen kutsu kuuluu, että
eletään eteenpäin.
Jotain tässä on samoin kuin
suunnistuksessa: Jos ryhdyt metsässä seurailemaan toisten menoa teet melkein
poikkeuksetta itse virheen. Tai jos annat ajatusten lentää tossua nopeammin,
kadotat kosketuksen sen hetkiseen paikkaasi ja virheitä alkaa tulla.
Suunnistuksessa on myös se elämälle
tuttu asia, että tehty oma virhe harmittaa niin, että tuon paljon harmittavan
pienen virheen jälkeen tulee se isoiso moka – virhe, jota siinä kilpailussa ei
enää pysty korjaamaan.
Näistä mokien johtumisen syistä
jumalanpalveluksen alussa on synnintunnustus. Ajatuksena on sanoa, että harmittipa
paljon tai vähän niin tärkeintä on nyt katsoa eteenpäin.
Julkisuuden mielipiteet eivät
sanele uskoa
Hyvä juhlaväki. Kristillinen usko
on perinne mutta sen tarkoitus on olla elämää uudistava perinne. Mooseksen,
Paavalin tai itse Herramme Kristuksen ei olisi tarvinnut antaa niin selkeitä
ohjeita, ellei niihin ihmisten elämää seuratessa olisi ollut aihetta.
Mooses puhui selkokieltä:
Jokainen kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Älkää varastako, älkää valehdelko,
älkää pettäkö toisianne. Älä tee toiselle vääryyttä.
Yhtä selkeä oli Paavali: Älkää
pitäkö itseä muita parempina, älkää maksako pahaa pahalla, älkää ottako
oikeutta omiin käsiinne.
Mooseksen ja Paavalin ohjeet
koskivat yhteistä elämää. On parempi elää yhdessä, jos ei varasteta, petetä ja
tehdä vääryyttä vaan kunnioitetaan toinen toistamme. Jeesus vei käytännön tason
vielä pidemmälle. Ei vain sanojen ja tekojen vaan myös ajatusten pitää olla
yhtä.
En tiedä, mitä julkisuuden
keskusteluille voisi tehdä. Sitä ei voi määrätä, voi vain omalla paikallaan ja
painollaan yrittää vaikuttaa.
Surullisinta eivät kuitenkaan ole
erilaiset mielipiteet ja näkemykset. Erilaisten mielipiteiden sijaan pitää
oppia näkemään ydinasiat.
Julkisuuden vaahdot eivät poista
Raamatun sanomaa eivätkä uskomme ydintä. Erilaisten mielipiteiden ja
poliitikkojen kirjo eivät ulotu uskoon ja Jumalaan.
Siksi meidän on omakohtaisesti ja
sisällä mielessämme ja sydämessämme kamppailtava oman jumalasuhteemme eteen.
Ei meitä auta, vaikka voisimme
näyttää, ettei tuo toinenkaan ole noudattanut kaikkea sitä, mikä on oikein ja
hyvää.
Rakkaus katkaisee sen, mikä
sukupolvien ketjussa on väärää
Rakkauden laki on tämän päivän
aihe. Silloin tällöin kuulen kerrottavan ihmisestä, että hänellä oli kuva
Jumalasta rakastavana Jumalana. Ja että siksi mitä erilaisimpien ihmisten oli
helppo olla tämän ihmisen lähellä. Se on hyvä todistus uskosta ja lähimmäisestä.
Olemme kuulleet esivanhempiemme
sanovan, että ennen vanhaan katekismus ja kristinoppi piti osata ulkoa. Nyt
voimme kysyä, miten oppisimme sen asiat sydämen tasolta.
Me itse kukin kannamme sisällämme
ja elämässämme paitsi hyvää perinnettä myös taakkaa kolmansien ja neljänsien
edeltävien sukupolvien synneistä. Se on Raamatun ja katekismuksen opetus mutta
myös nykyinen tietämys sen vahvistaa. Emme elä tyhjiössä.
Vakavin asia on kuitenkin se,
että mekin viemme viestiä eteenpäin. On yritettävä katkaista se, mikä on
epäaitoa ja väärää tulevien sukupolvien takia.
Sinulle, ihminen, on ilmoitettu,
mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita
rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8