7. sunnuntai helluntaista, Mt. 5: 38 – 42, Esko Väyrynen

Alkutervehdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.
Kuulemamme evankeliumiteksti tuottaa pettymyksen niille, jotka haluavat leimata Jeesuksen historian ensimmäiseksi sosialistiksi. Tämä väite perustuu Jeesuksen kehoitukseen: Jolla on kaksi ihokasta, antakoon sille, jolla ei ole yhtään. Tälle päivälle annetussa sanassa Jeesus vaatii opetuslapseltaan paljon enempää kuin tasajakoa. ”Jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin.” Mooseksen lain mukaan velkojalla oli oikeus ulosmitata velallisen ihokaskin eli paita. Velallinen sai pitää arvokkaamman viitan eli päällystakin, koska laki ei sallinut alastomaksi riistämistä, jotta hän ei olisi joutunut häväistyksi alastomuuden vuoksi. Mutta Jeesus kehoittaa opetuslapsiaan riidan välttämiseksi luovuttamaan viimeisenkin vaatekappaleen. Meidän aikamme kielellä ilmaistuna Jeesus käskee opetuslastaan alistumaan riistoonkin vastaan panematta. Kuinka herkullinen valtti oman edun tavoittelussa sokaistuneelle riistäjälle löytyykään sosialistiksi väitetyn Jeesuksen opetuksesta.
Jos me sen perusteella, että Jeesus kehoittaa opetuslapsiaan omasta ylellisestä hyvinvoinnistaan tinkimällä auttamaan apua tarvitsevaa lähimmäistä, väitämme Jeesusta sosialismin perustajaksi. Tai sen perusteella, että hän vaatii opetuslapsiaan lain vaatimukset ylittävään riistoon alistumiseen, yritämme saada Jeesuksesta kapitalismin puolustajan, olemme molemmissa tapauksissa ymmärtäneet Jeesuksen opetuksen väärin.
Jos me edes kerran elämässämme pystyisimme jakamaan sen hetkiset vaatteemme tasan jonkun tarvitsevan kanssa jättäen palkkamme ja vähäiset säästömme jakamatta, niin olisimme varmasti aika ylpeitä oman uskomme väkevyydestä. Tällainen usko meiltä puuttuu, valitettavasti. Vielä mahdottomampi meidän on tyynesti alistua siihen, että me vetoamatta mihinkään omistusoikeuteen antaisimme vaatekappaleen pois. Jos me tähän pystyisimme, me lähentelisimme sellaista uskon rohkeutta, että Vapahtajan lunastustyö meidän kohdallamme olisikin pian tarpeeton. Vain Kristus pystyi tyhjentämään itsensä aina ristinkuolemaan asti meidän edestämme. Kun Jeesus vaatii opetuslapsiaan antamaan enemmän kuin mitä laki vaatii, niin hän tällä paljastaa meille sen, että me olemme aina auttajan ja avun tarpeessa. Meiltä jää lakikin täyttämättä, lain vaatimusten ylittämisestä puhumattakaan. Mutta vaikka emme pystykään kirjaamaan omistustilillemme yhtään lain täyttöä, niin me omistamme kuitenkin kaiken, jos olemme ottaneet Kristuksen omaksi Vapahtajaksemme, 2.Kor. 6: 10. Meidän ainoa ansiomme on Kristuksen Golgatalla vuotanut uhriveri.
Meissä olevan ahneuden vuoksi meidän on vaikea alistua tuohon uhriveren ansioon. Jos olemme pelastuksen itsellemme todella vastaanottaneet ja omistaneet, niin se herättää meissä kiitollisuuden ja ilon, niin että haluaisimme Kristuksen rakkauden vaatimuksesta vetää lähimmäisiämmekin samaan iloon ja omistusonneen. Täällä Jyväskylässä kuluneen viikonvaihteen aikana kesäpäiviään viettävät Suomen katulähetystyöntekijät ja katulähetyksen ystävät ja tukijat tietävät, miten todellista iloa ja onnea Kristuksen vastaanottaminen merkitsee ihmisen elämälle.
Kun Jeesus sanoo viimeisellä tuomiolla kysyvänsä vain sitä, mitä me teimme yhdelle vähimmistä, niin ahneudessamme meidän on hyvin vaikea tyytyä vain yhden lähimmäisen kohtaamiseen tai auttamiseen. Meillä ei oikein tahdo liietä mistään aikaa yhdelle, mutta jos pääsemme salin täyteisen kuulijakunnan eteen, niin sanottavallamme ei ole äärtä eikä laitaa. Haluamme voittaa heidät kaikki! Tämä on meille jokaiselle tuttu kiusaus.
Jos me jaksaisimme nöyrtyä Kristuksen rakkauden voiman tukemina pyytämään niin suurta uskoa, että uskaltaisimme lähestyä yhtä ja tyytyä jäämään hetkeksi hänen lähelleen, niin saisimme havaita, että on kyseessä ahneuden ja anteeksiantamattomuuden summa. Viinan himo on tavaran ahnehtimisen kanssa ainakin yhtä turmiollinen. Oman käden oikeuden käyttö kostona langenneelle tai pettäneelle on yhteiskunnallisia olosuhteita turmiollisempi. Kostonhimo ei anna sijaa Jumalan vihalle syntiä kohtaan ja saa näin unohtamaan Kristuksen, jolle Isä on antanut tuomarin vallan. Vasta sitten, kun me loukattuna tai sorrettuna osapuolena olemme pystyneet luopumaan kostosta ja yrittäneet osoittaa anteeksiantamuksen mieltä vihamme hilliten, meillä on oikeus lukea itsemme Jeesuksen opetuslapsiksi. Yleensä me omaa kostonhalua selittelemme oikeutetuksi ja kärkkäästi arvostelemme toisten ihmisten tai kansakuntien menettelyä niiden kostotapauksissa. Kristuksen opetuslapsen osa on Mestarin osa, itsensä alttiiksi antamista ja vihamiehen rakastamista.
Tällainen inhimilliset mitat ylittävä pitkämielisyys on merkki Kristuksen toisen tulemisen lähestymisestä. Se on merkki siitä, että Kristus elää. Elävä Kristus yksin pystyy antamaan voiman rakastaa vihattavaakin. Kristuksen elämisen merkki on sekin, että joku jaksaa tehdä hyvää täysin arvottoman lähimmäisen hyväksi. Sitä voi aivan hyvin verrata viimeisenkin vaatekappaleensa riistoon alistumiseen. Kukaan ihminen ei pysty siihen ilman Kristuksen Pyhän Hengen antamaa voimaa. Kristus on luvannut antaa opetuslapsilleen uuden voiman. Kun joku langennut kääntyy pois pahoilta teiltään Kristuksen opetuslapseksi, se on meille uskossamme heikoille ja suuria saavutuksia tavoitteleville voimakas todistus Kristuksen Pyhän Hengen uutta luovasta vaikutuksesta.
Kun me joudumme Pyhän Hengen työn kohteiksi, silloin meiltä riistetään omien tekojen ja ansioiden viimeinenkin vaatekappale. Sielunviholliselle olemme pakotetut kääntämään toisenkin poskemme, kun se ivaa meitä sillä, että emme ole kyenneet aikaansaamaan mitään Jumalalle otollista. Kun me ansioista riisuttuina ja kiusaajan syytösten masentamina kurottaudumme Armahtajamme puoleen, niin siinä Jumalan rakkauden tasapuolisuus ja Pyhän Hengen uutta luova ja eläväksi tekevä voima tulee todeksi meidän omassa elämässämme. Meistä, jotka emme mitään ole omasta voimastamme, Kristuksen rakkaus tekee työnsä välikappaleita. Kristus rakkaudellaan ja armollaan pakottaa meidät vihaan alttiit antamaan anteeksi niillekin, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Näin Jumala kirkastaa itseään meidän kelvottomien kautta.