9. sunnuntai helluntaista, Hepr. 12:14-17, Hannu Tiainen

”Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa”.
Siveettömyys määritellään Sivistyssanakirjassa näin: promiskuiteetti, irtosuhteiden harrastaminen, sopimattomuus, säädyttömyys.
Siveellinen elämä puolestaan määritellään näin: hyveellinen, eetillinen, moraalinen, siveydellinen, kunniallinen, nuhteeton, siivo, siveä, säädyllinen, turmeltumaton.
Raamatun sanastossa sana siveetön näyttää esiintyvän erityisen paljon sanojen hillittömyys ja irstaus kanssa.
Kuka on siveä ja kuka on siveetön?
Heprealaiskirjeen maininta Esausta siveettömyyden esikuvana on erityinen. Esauhun ei liitetä hillitöntä eikä irstasta käytöstä, kuten vaikkapa Sodoman ja Gomoran asukkaisiin. Hänet tunnetaan siitä, että hän pilkkahinnasta myi itsensä ja oikeutensa.
Tarkkaan ottaen kertomus kuuluu 1. Mooseksen kirjassa näin:
Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään ja sanoi Jaakobille: ”Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, minä olen ihan lopussa.” Tästä syystä hän sai nimen Edom*. Mutta Jaakob sanoi: ”Myy minulle ensin esikoisuutesi.” Esau sanoi: ”Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?” Jaakob sanoi: ”Vanno minulle ensin.” Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papukeittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan.
Heprealaiskirjeen mukaan tämä on kertomus siveettömyydestä.
Kertomus Esausta on kertomus siveettömyyden juurisyystä. Juurisyy näyttäisi olevan – eikä vain näytä vaan on arvostuksen puute. Ihminen, joka ei näe itseään merkityksellisenä ja arvokkaana, on valmis myymään itsensä jopa aivan mitättömästä summasta.
Itsensä arvostamisen menettäminen johtaa kaupantekoon siitä, mikä ei ole kaupan. Vapaasta ihmisestä tulee toisten orja, hyödyke.
Kertomus Esausta ja Jaakobista on kertomus hyväksikäytetystä ja hyväksikäyttäjästä. Jaakob käyttää hyväksi Eesaun väsymystä. Sen sijaan, että Jaakob olisi mitään kyselemättä ruokkinut nälkäistä veljeään, hän käyttää nälkäisen veljensä heikkoa tilaa häikäilemättä hyväkseen. Tilanne synnytti ihmiskaupan. Ostaja voitti paljon, sillä muistettakoon, että Jaakobista teon seurauksena tuli Israelin 12 heimon kantaisä.
Toisen hyväksi käyttäminen, ihmiskauppa ei ole tavatonta. Sitä esiintyy riippumatta siitä, mitä yksilö tai yhteisö itsestään viestii. Uskonnosta, yhteiskuntajärjestyksestä tai yksilön ominaisuuksista riippumatta ihmiskauppa kukoistaa. Ostajan markkinat kukoistavat tuon tuosta varsinkin sodan ja nälän keskellä.
Heprealaiskirjeen näkökulma siveettömyyteen on ainutlaatuinen. Siveettömyys syntyy missä ja milloin tahansa, kun eteen tulee mahdollisuus käyttää toisen heikkoutta oman aseman parantamiseen. Tuleva patriarkka Jaakob ei tee tässä poikkeusta.
Otsikoissa ja siten yleisenä puheenaiheena ovat tavan takaa siveettömyyden näkyvät ilmiöt: irstaus, säädyttömyys ja itsensä estoton kauppaaminen tavalla jos toisella.
Sen sijaan siveettömän elämän juurisyyt, kuten nälä, väsymys, voimattomuus, arvottomuus, toivottomuus ja näköalattomuus vain harvoin yltävät otsikoihin, jotka myyvät mediassa. Kuka nyt olisi kiinnostunut pitkäaikaistyöttömästä, eronneesta ja lialta haisevasta peräkammarin pojasta?
Heprealaiskirjeen näkökulma siveettömyyteen on yleispätevä. Kukapa ei tilanteen niin salliessa olisi siveetön siinä mielessä, että tekee itselleen edullisia kauppoja ajattelematta sitä, että toinen osapuoli on heikossa tilassa.
Jeesuksen näkemys siveellisestä elämästä on yksinkertainen ja selvä:
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.
Siveellinen menee mitään kyselemättä sinne, missä ovat ja elävät ne, jotka on riisuttu alasti kaikesta arvostuksesta. Alaston ei jaksa enää edes itse arvostaa itseään.
Siveetön puolestaan näkee näissäkin ihmisissä vain taloudellisen voiton mahdollisuuden. Siveetön yhteiskunta pitää näitä vain harmillisena kuluna.
Niin siveellinen kuin siveetön elämä ovat yksilön ja yhteiskunnan valintoja. Yksilö päättä siitä, kenen kanssa seurustelee. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa valitaan, kenen äänen annetaan vaikuttaa päätöksiin.
On muistettava, että valitsijoina olemme me, tavalliset ihmiset. Minä ja me päätämme siveyden ja siveettömyyden välillä.
Vanhassa kristillisessä perinteessä puhutaan kilvoittelusta. Kilvoittelija tavoittelee hyveellistä elämää. Yksi kilvoittelun muoto on rukous. Rukous on tapa vuoropuheluun Jumalan ja ihmisen kanssa. Rukous on myöntymistä vuoropuheluun, asettumista toisen rinnalle.
Ihminen on rukoileva kädellinen – siis hengellinen toimija. Uskonnosta riippumatta.
Piispa Kaarlo Kalliala sanoitti rukouksen merkitystä Porissa muutamia päiviä sitten, kun hän siunasi haudatut, mutta siunaamatta jääneet vuoden 1918 taisteluissa kuollee punaiset.
Piispa Kalliala sanoi: Me rukoilemme, koska me tarvitsemme apua, ettemme ajautuisi toisistamme erillemme ja suostuisi siihen. Me tarvitsemme tukea, että haluaisimme rakentaa rauhaa ja jaksaisimme vastustaa väkivaltaa. Me tarvitsemme voimaa, että me yhteyden ja rauhan rikkouduttua pystyisimme pyytämään ja antamaan anteeksi, että me suostuisimme sovintoon ja että me näkisimme toinen toisissamme veljen ja sisaren.
Kristus kutsuu seuraajiaan tunnistamaan itsessään rukoilevan kädellisen. Kädellinen saalistaa, pitää puolensa ja ostaa vaikka mitä tilanteen niin yllyttäessä. Rukoileva kädellinen pyrkii – edes pyrkii – laskeutumaan siveellisesti toisen rinnalle.
Rukous on rinnalle asettumisen muoto – Jumalan ja ihmisen rinnalle. Armon ja rakkauden ilmaus ilman ehtoja.
Rukous kuuluu ihmisen suuhun ja sydämeen. Kädellinen on enemmän, hän on rukoileva kädellinen.