Rippikoulun loppuhuipennus on käsillä. Näiden nuorten kanssa olemme kulkeneet yhtä matkaa tammikuusta asti. Rippikoulu on matka. Tuota matkaa kuljetaan kolmeen suuntaan. Se on matka kohti omaa sisintämme: opimme tuntemaan itseämme paremmin. Se on matka kohti Jumalaa, löydämme tapoja turvautua häneen ja yhteys häneen vahvistuu. Se on matka kohti toisia ihmisiä: tutustumme toisiimme, koemme yhteyttä keskenämme ja yhteyttä tähän seurakuntaan.
Aika paljon asioita on tapahtunut tämän puolen vuoden aikana. Muistan sieltä ensimmäisiltä tapaamisista pälyileviä katseita ja epäluuloisia mulkaisuja, jotka ehkä nousivat siitä, että tämä kaikki mistä puhuttiin tuntuu välillä vieraalta ja uudelta. Pikkuhiljaa leirin aikana katseet kirkastuivat ja oli ihana tutustua näihin avoimiin nuoriin jotka rohkeasti lähestyivät vierastakin aikuista avoimesti ja rehellisesti. Uskalsivat sanoa mielipiteitään.
Rippikoulun viimeisenä päivänä meillä oli loppukertaus, jossa jokainen sai kertoa 10 tärkeintä asiaa, joita on rippikoulun aikana oppinut. Tällaisia hienoja asioita nämä nuoret kertoivat oppineensa:
Olen oppinut kunnioittamaan muita
Olen oppinut ryhmätyötaitoja
Olen oppinut paljon ihmissuhteista
Olen oppinut tuntemaan Jeesuksen
Olen oppinut että Jumala ei ikinä poistu luotasi
Olen oppinut syömään 5 kertaa päivässä
Olen oppinut pitämään jumalanpalveluksen
Olen oppinut rohkeutta ja itsevarmuutta
Olen oppinut, että kahvi on hyvää
Olen oppinut omasta persoonastani paljon lisää
Olen oppinut että uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa
Olen oppinut kunnioittamaan sääntöjä
Olen oppinut, että minussa on piirteitä, joita ei ennen ollut, kuten uskallusta
Olen oppinut rukoilemaan
Aika huikeita asioita teidän nuoret ovat oppineet. Juuri niitä asioita, mitkä liittyy Jumalaan, toisiin ihmisiin ja omaan itseensä.
Aika moni oli laittanut vastaukseensa jotain, mikä liittyy toisen ihmisen kunnioittamiseen ja toisten ihmisten kanssa olemiseen. Ihmissuhteet, se miten kohtelemme toisiamme, ei ole mikään maallinen asia, vaan ihan olennainen osa kristillistä uskoa.
Tämän päivän evankeliumitekstissä puhutaan hyvistä puista, jotka tuottavat hyvää hedelmää ja huonoista puista, jotka tuottavat huonoa hedelmää. Se sisältää ajatuksen siitä, että usko ei ole vain ihmisen sisäinen asia, vaan se näkyy meistä ulospäin hyvänä hedelmänä. Suomeksi sanottuna Jeesus tässä sanoo, että jos puhut yhtä ja toimit toisin, se ei ole hyvä juttu.
Jeesuksen ympärillä pyöri jos jonkinlaista kulkijaa. Ihmisiä, jotka olivat tehneet elämässään paljon virheitä. Moni heistä oli tehnyt suuria muutoksia elämässään. Muuttaneet elämänsä suuntaa, vaihtaneet huonoja asioita hyviin. Sitten oli niitä, jotka puhuivat kyllä Jeesuksen nimissä, mutta saivat aikaan vääriä asioita. Mietin, mikä on se suurin ero näiden kahden ihmisryhmän välillä. Koska meissä kaikissa on se mahdollisuus tehdä hyvää tai pahaa. Mikä saa meidät muuttamaan suuntaa, jos olemme tehneet väärin?
Ajatellaanpa ihmistä, joka toimii yhteisten pelisääntöjen vastaisesti. Satuttaa tai loukkaa muita käytöksellään. Kun hänelle huomautetaan siitä, hän sanoo vaan ”joo joo” ja jatkaa samaa rataa kuin ennenkin. Mikä saa tuon ihmisen muuttamaan käytöstään niin, että muutosta oikeasti tapahtuu?
Se, mikä saa muutoksen aikaan on totuus. Se, että tuo ihminen aidosti ja rehellisesti katsoo ympärilleen ja omaan sisimpäänsä, katselee omaa toimintaansa ja käyttäytymistään ja sen seurauksia. Avoimesti ja peittelemättä, ja myöntää että nyt on tullut töpättyä. Vasta avoimesta totuudesta lähtee liikkeelle muutos parempaan suuntaan, ja ihminen alkaa tuottaa hyvää hedelmää ympärilleen, saada aikaan muutosta positiiviseen suuntaan. Niin kauan kuin tuo ihminen yrittää peitellä tekemisiään, kieltää virheensä ja lakaisee asioita maton alle, niin kauan hän ei myöskään kykene tekemään muutosta parempaan suuntaan.
Ja muutos on se, mitä Jeesus meissä haluaa. Hän haluaa, että me, hänen seuraajansa ja opetuslapsensa, olisimme valona tässä maailmassa. Että me voisimme tuoda toivoa ja iloa maailman murheiden keskelle ja rakastaa ja palvella jokaista vastaantulijaa. Että osaisimme tehdä toisille niin kuin toivoisimme toisten tekevän meille.
Se, että nuo ihmiset Jeesuksen seurassa pystyivät avoimesti ja rehellisesti tunnustamaan töppäyksensä ja muuttamaan elämänsä kulkua, sille oli yksi edellytys. Muutoksen sai aikaan se hyväksyvä ja armahtava katse, jolla Jeesus katsoi heitä. Ilman tuota armollista katsetta he eivät olisi uskaltaneet avata sieluaan ja tunnustaa puutteitaan Jeesuksen edessä.
Kun tuossa sanoin, että Rippikoulu on matka kohti Jumalaa, kohti lähimmäistä ja itseämme, niin joskus matka omaan sisimpään on näistä se kaikkein vaikein. Siellä tulee vastaan asioita, joita emme halua muiden näkevän, asioita, joita emme halua edes Jumalan näkevän. Omien haavojensa tunnustaminen, oman itsensä näkeminen totuuden valossa, vaatii paljon rohkeutta. Mutta vain siitä lähtee liikkeelle muutos.
Mieti omaa elämääsi taaksepäin. Mikä hetki elämässäsi on sellainen, jolloin olet kokenut eniten armollisuutta ja hyväksyntää itseäsi kohtaan. Itse ainakin koen että tuollainen hetki löytyy siitä, kun olet repinyt sielusi rikki ja avannut sydämesi toisen ihmisen edessä, avoimesti tuonut esiin puutteesi, häpeäsi ja virheesi. Ja tuo toinen ihminen on silti, kaikesta huolimatta katsonut sinua hyväksyvästi ja rakkaudella. Tuo rehellisyyden ja avoimuuden hetki on sellainen, mistä lähtee liikkeelle muutos, halu muuttua paremmaksi ihmiseksi.
Tuon hetken me saamme kokea joka päivä Jeesuksen edessä. Hänen ristinsä juurella, hänen hyväksyvän katseensa alla meillä on mahdollisuus olla juuri niin rikkinäisinä ja virheellisinä kuin olemme. Ja hänen äärettömästä rakkaudestaan me ammennamme voimaa oman elämämme muutokseen. Jotta voisimme elää täällä maailmassa tuoden ympärillemme iloa, rakkautta, toivoa ja rauhaa. Jotta voisimme purkaa muureja ja puhua sorrettujen puolesta. Jotta voisimme olla hyviä puita jotka tuottavat hyvää hedelmää.
Sitä on olla kristitty, sitä on olla Jeesuksen opetuslapsi. Rikkinäisinä mutta armahdettuina elää tässä maailmassa ja kulkea taivaan tietä.
Rakkaat nuoret, teissä kaikissa on ihan valtavasti potentiaalia elää hyvää ja rikasta elämää. Ne asiat, joita olette oppineet, pitäkää niistä kiinni. Eläkää rehellisesti, avoimesti ja rohkeasti. Kunnioittakaa muita. Ja muistakaa että vaikka tuntuisi että kaikki menee pieleen, aina on toivoa. Jumala ei koskaan hylkää teitä.