Jumalanpalveluksemme konfirmaatio-osa – heti saarnan jälkeen – päättyy siihen, että me kaikki yhdessä, seurakuntana, lähetämme nämä nuoret kulkemaan elämän tietä.
Seurakunta rukoilee, että teidän tienne, hyvät nuoret, olisi todellinen elämään vievä tie, se kapea tie, josta Jeesus puhuu päivän evankeliumissa.
Mutta mitä Jeesus tarkoittaa kapealla tiellä ja ahtaalla portilla, joka tälle tielle johtaa?
Olisiko kapea tie Jumalan käskyjen viitoittama tie? Päivän evankeliumi on osa Jeesuksen vuorisaarnaa, ja toisaalla vuorisaarnassa Jeesus sanoo, että hän ei ole suinkaan tullut kumoamaan käskyjä, vaikka jotkut niin arvelivat. (Matt. 5:17) Jeesus opetti, että käskyjen mukaan eläminen vaatii vielä paljon enemmän kuin hänen aikalaisensa olettivat. Muun muassa kaikenlaiselle vihapuheelle – myös vihapuheen kieltämisen nimissä esiintyvälle vihapuheelle – Jeesus asetti ehdottoman nollatoleranssin. Jeesus totesi: “Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ‘Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ‘Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.”
Jumalan käskyjen viitoittama tie on siinä mielessä kapea, että käskyt eivät jätä meille yhtään pelivaraa. Sen sijaan Jumalan käskyjen tie ei ole sillä tavalla kapea, että käskyt rajoittavat elämäämme, vaikka näin joskus ajatellaan. Käskyt toki asettavat rajoja ja vaatimuksia, mutta ainoastaan elämää suojelevia rajoja ja vaatimuksia. Käskyt eivät estä meitä elämästä aitoa ja todellista elämää, jonka Jumala antaa meille lahjaksi. Jumalan laki on elämän oma laki, ja käskyt ilmaisevat, millä ehdoilla kaikkien on hyvä elää, kuten riparilla opetettiin.
Riparilla puhuttiin siitä, että me voimme saada iloa ja tyydytystä Jumalan lahjoista jonkun aikaa silloinkin, kun käytämme niitä väärin. Mutta tyydytyksen antaa loppujen lopuksi aina lahja itse eikä sen väärinkäyttö. Ja kun väärinkäyttö jatkuu, Jumalan lahjojen vivahteet ja yksityiskohdat menettävät merkityksensä, ja intensiteettiä ja volyymia täytyy jatkuvasti lisätä, jotta jonkinlaista tyydytystä voitaisiin löytää. Lopulta edessä on kadotus, kaiken ilon ja tyydytyksen kadottaminen.
Hyvät konfirmoitavat nuoret, muistakaa, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Korkealle entisen kouluni ulkoseinään oli kirjoitettu: “Kaiken opin päätös on: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.” Tämä lause, joka on seinällä vieläkin, sopii paitsi opiskelun koko elämän ohjenuoraksi. Kukaan ei koskaan kadu sitä, että hän noudattaa Jumalan käskyjä. Elämä itse todistaa, että asia on juuri näin. Te olette hienoja nuoria, ja teidän elämänne on sen arvoinen, että kuljette sen omien lakien viitoittamaa tietä!
Mutta onko elämään vievä tie sittenkään käskyjen noudattamisen tie? Käskyjen lisäksi tarvitaan myös jotain muuta. Asian laita on näin siinäkin tapauksessa, että mielessämme on ajallinen elämä täällä maan päällä, mutta aivan erityisesti silloin, kun kysymyksessä on ikuinen elämä. Meidän on mahdoton päästä ikuiseen elämän johtavan portin läpi käskyjä noudattamalla, ja juuri tästä ahtaasta portista Jeesus puhuu päivän evankeliumissa.
Sen sijaan Jumalan käskyt osoittavat meille sen, että portti on tosiaan ahdas ja tie kapea. Meidän on syytä pyrkiä elämään Jumalan käskyjen mukaan, mutta kun näin teemme, joudumme samalla tunnustamaan, että taivaan portti on meille – syntisille ihmisille – aivan liian ahdas ja taivaan tie aivan liian kapea. Emme voi vapauttaa itseämme synnin vankilasta. Emme pysty rikkomaan vankilan muureja, ja tikapuut, joita pystyttelemme, jäävät aivan liian lyhyiksi.
Mikä siis neuvoksi? Ei mikään muu kuin Jeesukseen turvautuminen. Pääsemme ahtaasta portista ikuiseen elämään vievälle tielle vain niin, että Jeesus kantaa meidät sylissään portin läpi, ja voimme vaeltaa taivaan tietä vain niin, että Jeesus pitää meitä kädestä kiinni.
Jeesus kantoi meidät ahtaan portin läpi jo silloin, kun meidät kastettiin. Meidän on kuitenkin elettävä kasteemme todeksi, ja olemme sen vuoksi aina uudelleen ja taas tänään ahtaan portin edessä. Kuinka on laitamme? Tunnustammeko, että emme ole eläneet Jumalan käskyjen mukaisesti? Tunnustammeko, että sydämemme haraa usein vastaan silloinkin, kun noudatamme ulkonaisesti Jumalan käskyjä? Onko ainoa mahdollisuutemme siinä, että saamme syntimme anteeksi Jeesuksen tähden, ja hän vie meidät ahtaan portin läpi?
Hyvät konfirmoitavat nuoret, muistakaa elämän matkalla, että ahtaan portin edessä te olette Jeesuksen Kristuksen edessä. Hän vie teidät portin läpi, ja samalla hän itse on portti ikuiseen elämään. Jeesus sanoo: “Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. … Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu.” (Joh. 10:7,9) Vaikka Jeesus-portti on toisaalta ahdas, koska haluamme kelvata Jumalalle ilman häntä, se on toisaalta mahdollisimman avara, koska Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. Hän antaa meille kaiken lahjaksi, täysin ilmaiseksi. Miksi te, hyvät nuoret, ette turvautuisi hänen, joka rakastaa teitä käsittämättömän paljon? Miksi ette jäisi häneen käsiinsä? Miksi ette pyytäisi häntä kulkemaan kanssanne elämän tietä ja viemään teidät kerran ikuisen elämään? Miksi me kaikki muut emme yhtyisi tähän pyyntöön – sekä nuorten puolesta että itsemme puolesta?