21.7.2013 9. shel Matt. 7:15-23
Olimme lomalla Lontoossa.
Kolme viikkoa sitten ajoimme taksilla hotellista Gatwickin
lentokentälle.
Taksinkuljettajaksi sattui pakistanilainen muslimi,
jonka kanssa aloimme puhua hengellisistä asioista.
Olimme molemmat syvästi surullisia siitä moraalisesta rappiosta,
joka vallitsee Lontoossa ja kautta koko länsimaailman.
Uskonnollisina ihmisinä me molemmat ymmärsimme,
että on Jumala, joka on asettanut ihmisille tietyt rajat.
Olimme tuon muslimin kanssa yksimielisiä myös siitä,
että Jumala on luonut tämän maailman ja kaiken, mikä elää.
Samoin olimme yhtä mieltä siitä, että kerran tulee viimeinen päivä,
jolloin Jumala tuomitsee kaikki ihmiset. Silloin oikeus voittaa.
Olimme tuon muslimin kanssa samaa mieltä myös siitä,
että Jumala on armollinen. Hän armahtaa ihmisiä.
Mutta sitten meidän tiemme erosivat.
Islamin mukaan Jumala on armollinen vain niille, jotka tekevät
jotain hyvää ja noudattavat uskonnon määräyksiä.
Oli ilo kertoa tuolle muslimimiehelle, että me kristityt uskomme
toisenlaiseen Jumalaan.
Mekin uskomme armolliseen Jumalaan,
mutta Jumala on armollinen myös sille, joka ei mitenkään
ansaitsisi tuota armoa.
Jumalan armo kohtaa läpeensä syntisen ihmisen,
jolla ei ole mitään tuotavaa Jumalalle.
Kuinka se on mahdollista?
Sain kertoa tuolle taksikuskille, että se on mahdollista voin
Jeesuksen vuoksi. Siksi että Jumalan Poika uhrattiin syntisen
ihmisen puolesta. Tuo uhri ON juuri se Jumalan armo.
Muslimikin vakuutti, että he uskovat Jeesukseen.
Kyllä Jeesus on islaminuskoisillekin tärkeä mies, suuri profeetta.
Sanoin, että meille kristityille se ei riitä.
Meille Jeesus on syntien sovittaja ja Pelastaja.
Ja ainut sellainen.
Hän on koko uskon ydin ja keskus.
Hänen ansiostaan me uskomme pääsevämme taivaaseen.
Tuossa keskustelussa tapahtui jokin hyvin syvä kohtaaminen
kahden ihmisen välillä. Kristityn ja muslimin.
Saimme molemmat puhua avoimesti siitä, mihin me uskomme.
Ja sain välittää hänelle sanoman puhtaasta armosta,
Jeesuksen tuomasta sovituksesta.
En tiedä, johtaako tuo keskustelu mihinkään tuon muslimimiehen
elämässä. Toivottavasti johtaa.
Ainakin hän pyysi, että rukoilisin hänen puolestaan.
Sen ainakin voin tehdä.
***
Minulle tuo keskustelu oli myös tärkeä.
Ymmärsin sen ainutlaatuisuuden, joka meillä on Raamatussa ja
kristillisessä uskossa.
Muslimi uskoo joko hyvien tekojen merkitykseen tai
sitten taikauskoisesti, että kun ihminen kuolee perjantaina,
pyhäpäivänä, hän pääsee taivaaseen.
Minun toivoni taas on Jumalassa, joka on tullut ihmiseksi.
Toivo ei ole minussa vaan Kristuksessa.
Siksi tuo päivän epistola on meille tärkeä muistutus:
Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen Henki, joka tunnustaa
Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta
Ja yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta (1. Jh 4).
Selvyyden vuoksi tuohon pitäisi vielä lisätä,
että Jeesus on ihmiseksi, lihaksi tullut JUMALA.
Sillä juuri se ajatushan tuossa Johanneksen antamassa opetuksessa.
Vain jos uskomme ihmiseksi tulleeseen Jumalaan,
olemme oikeassa, pelastavassa uskossa.
Muslimi ei sitä koskaan voi hyväksyä.
Mormoni tai Jehovan todistaja ei sitä hyväksy.
Mutta ei myöskään moni tavallinen suomalainen kansankirkon jäsen sitä
voi hyväksyä.
Viimeisimmän tilaston mukaan 44% suomalaisista uskoo,
että Jeesus on Jumalan poika.
90-luvun lopulla näin uskovia oli vielä 77% suomalaisista.
– Romahdus on siis valtava.
Jeesuksen jumaluus on kuitenkin täysin luovuttamaton asia,
josta riippuu se, voiko Hän pelastaa meidät vai ei.
Ei kukaan ihminen voi meitä pelastaa.
***
Useimmiten opilliset harhat eivät kuitenkaan ole näin selviä.
Saatana haluaa eksyttää, jos mahdollista, myös valitut.
Ja hän käyttää koko viekkautensa ja pahuutensa, jottei
kukaan pysyisi raamatullisessa ja apostolisessa uskossa.
Uskonelämän painopiste lipsahtaa niin helposti pois
Jeesuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta.
Ja sen tilalle tulee jokin muu keskus, vaikkapa
– ylistäminen
– sairaiden puolesta rukoileminen
– Pyhän Hengen ihmeet
– omat hengelliset kokemukset
– lähimmäisten auttaminen
– älylliset viisastelut
– kirkkopolitiikka
tai jotkut muut asiat
Sielunvihollinen on taitava harhauttamaan meidät monilla
sinänsä hyvillä asioilla.
Hän on tyytyväinen, kunhan vain emme pidä katsettamme Kristuksessa.
Vaan jossain muualla.
***
Siksi hengellinen elämä on vähän niin kuin kattohuovan asentamista.
(Te, jotka olette sellaista tehneet, tiedätte mistä puhun.
Ja muille koitan asian nyt selittää).
Laitoin toissaviikolla kattohuopaa venevajamme kattoon.
8-metrinen huopa on isolla rullalla, joka painaa noin 30 kiloa.
Siitä rullalta täytyy huopa kääriä auki ja levittää suoraksi katolla.
Se onkin tarkkaa hommaa.
Varsinkin kun sitä tekee yksin.
Täytyy olla tarkka, kun alkaa purkaa rullaa.
Jos kattohuopa alkaa mennä vinoon, kertautuu virhe moninkertaiseksi.
Jos ensimmäisen kymmenen sentin matkalla huopa menee millin vinoon,
se tuntuu pieneltä virheeltä. Sitä tuskin huomaa.
Metrin päässä rulla on jo sentin vinossa ja
kahdeksan metrin päässä on virhettä kertynyt jo 8 senttiä.
Sellaisen virheen huomaa jo kaukaa. Pieleen meni!
Pahimmillaan ei katto pidä enää sadetta,
lika ja roskat pääsevät sisälle taloon.
Pikkuhiljaa kosteus leviää talon rakenteisiin, tulee hometta ja lahoa
ja lopulta rakennus sortuu, jos ei sitä hoideta kuntoon.
Ja huomatkaa: Kaikki alkoi pienestä millin virheestä.
***
Siksi me emme saisi koskaan vähätellä opillisia asioita.
Emme saisi ajatella, että onko sillä niin suurta väliä,
uskoo nyt vähän erilailla?
Lähetyshiippakunnassa me emme missään tapauksessa halua
olla tiukkoja, mutta haluamme kyllä olla tarkkoja.
Juudan kirjeessä sanotaan:
Nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta,
joka pyhille on kertakaikkisesti annettu (Juuda 3).
Usko ja sen sisältö eli oppi on jotain, jonka Jumala on antanut.
Se ei ole sellaista, jonka ihmiset ovat keksineet tai muokanneet.
Oppi on annettu.
Ja se on annettu kertakaikkisesti.
Eli se on annettu kerralla, valmiina, muuttumattomana.
– Eikä kukaan voi sitä muuttaa ilman että aiheuttaa omalle sielulleen
ja toisten sielulle korvaamatonta vahinkoa.
Kansankirkossa tätä muuttamista nyt yritetään kovalla väännöllä.
***
On joitakin asioita, joissa meidän tulisi olla ERITYISEN tarkkoja.
Mainitsen niistä kaksi.
Ensinnäkin se, mikä on ihmisen osuus pelastumisessa.
Olen monta kertaa kuullut väitteen, että kyllä ihmisellä täytyy
jokin osuus olla pelastumisessa.
Kyllä hänen täytyy yrittää parhaansa.
Tai kyllä pitää ainakin tehdä parannus.
Tai pitää päättää uskoa.
Tai pitää tuottaa uskon mukaisia hedelmiä.
Tai pitää roikkua kiinni Kristuksessa.
Kaikkiin näihin vaatimuksiin liittyy ajatus,
että ihminen jollakinlailla myötävaikuttaa omaan pelastumiseensa.
Se ei riitä, mitä Kristus teki ristillä.
Se ei riitä, että Jumala antaa ihmiselle lahjana kasteen ja uskon.
Se ei riitä, että Jeesus pitää meidät ominaan Sanan ja sakramenttien
avulla.
Sinun pitää.
Kaikki tällaiset sinun pitää lauseet ovat lakia, eivät evankeliumia.
Mutta mikään laki ei meitä pelasta.
Vain evankeliumi Kristuksesta pelastaa.
Siksi pelastuksen asiassa on Jumalan osuuden oltava 100 %
ja meidän nolla.
Minä en voi katumisella, uskomisella, hurskaudella, en millään
lisätä mitään siihen valmiiseen pelastukseen,
joka toteutui, kun Kristus huusi: Se on täytetty.
Ja kun minut kastettiin Hänen omakseen.
***
Toinen asia jossa meidän on oltava tarkkana liittyy
päivän evankeliumin viimeiseen lauseeseen. Sananmukaisesti
Jeesus siinä sanoo aikojen lopulla: En tunne teitä. Menkää pois minun
luotani, laittomuuden tekijät (Matt. 7:23)
Tuo laittomuuden tekeminen ei ole mitä tahansa vääryyttä.
Se on sitä, että Jumala on luonut tähän maailmaan tietyn
järjestyksen, tietyt lait. Hän on antanut hyvän järjestyksen
perheeseen, seurakuntaan, ihmisten väleihin jne.
Ihminen näkee tämän järjestyksen, kun katsoo luomakuntaa
ja lukee Jumalan sanaa.
Silti tällä hetkellä on kautta maailman käynnissä valtava yritys
kumota tämä Jumalan luoma hyvä järjestys.
Se alkaa huomaamatta, milli kerrallaan.
Mutta lopulta ollaan tilanteessa, jossa Jumalan luoma järjestys
on täysin kumottu: miehet menevät keskenään naimisiin,
naiset astuvat seurakunnan isän virkaan jne.
Tuskin ymmärrämme, kuinka vakavista asioista näissä on kysymys.
Se on täydellistä kapinaa Jumalaa vastaan.
Jumala sanoo noin, mutta se tiedämme paremmin.
– Voisiko enää olla suurempaa häikäilemättömyyttä?
***
Siksi meidän tulee olla tarkkoja siinä, mihin menemme mukaan ja
mitä hyväksymme. Omassa elämässämme, seurakunnassa ja
yhteiskunnassa.
Huomaamattamme saatamme omaksua Jumalan sanan vastaisia
asenteita ja arvoja. Ne alkavat muokata meidän omaa elämäämme.
Ja laittomuus valtaa taas lisää alaa.
(RUKOUS)
Herra pidä meidät oikeassa uskossa.
Jumalan Pojan uskossa.
Kristuksen sovitustyössä.
Estä meitä nostamasta mitään tai ketään
Sinun rinnallesi.
Ja säilytä sinun lakisi meidän elämämme,
meidän seurakuntamme ja
meidän ympäristömme muuttumattomana
sääntönä.
Amen