9. sunnuntai helluntaista, Matt. 7:24-29, Hans-Christian Daniel

Kauppakeskus Lippulaivan päivystyksessä kohtasin kahdella kepillä kulkevan naisen. Kysyttyäni Mitä kuuluu, hän vastasi, että tässä kuljetaan dementioineen, syöpineen ja leukemioineen, mutta kuljetaan niin kauan kuin taivaan Isä elinpäiviä suo. Ja kiitollisia ollaan, kun saamme elää, on lapsia ja lastenlapsia, on toivoa ja valoa. — Tämä rakas sisar Kristuksessa on elämässään kokenut koko vuorisaarnan: autuaiksi julistamisista, suolana toimivan ja valona loistavan uskon kautta, vihan ja katkeruuden voittamisen kautta kärsien pahan voittamiseen, oikean rukouksen kautta, jossa mm. pyytäen suostutaan Tapahtukoon sinun tahtosi, taivaan aarteisiin, Jumalan huolenpidon hoidosta taivaan lintujen ja kedon kukkien lailla Jumalan valtakunnan etsimiseen, kultaisen säännön kautta sisälle ahtaaseen porttiin. Ja nyt tänään tämän päivän evankeliumimme mukaan elämän väistämättömään rankkasateeseen ja myrskytuuleen. Tämän naisen elämän rakennus on lujalle kalliolle perustettu, silla Herran Jeesuksen sana on kuultu, kätketty syvälle sydämen pohjaan, jossa sen siemen itää iankaikkiseen elämään. Sana on elämän koulussa pantu harjoitukseen. Siinä Sana ja sen teko tu-levat yhdeksi. Olisipa minullakin niin luja, valoisa ja yksinkertainen vahva ja turvallinen usko kuin tuolla rakkaalla sisarella Herrassa!
Omana aikanamme saamme paljonkin nähdä hiekalle rakennettuja taloja, jotka romahtavat kasaan kuin korttitalot. Kansa, jolla veronkierto tule kansanurheiluksi, joutuu ottamaan yhä uusia miljardilainoja maksakseen entisiä miljardivelkojaan. Toinen kansa, jossa klanit elävät vihanpidossa, on hukkumassa aavikon hiekkaan. Myös kirkkokansa, joka kuullessaan Päivi Räsäsen kovia kannanottoja ja sankoin joukoin erosi kirkosta, tai ne, jotka tällä viikolla sen täysin tuulesta temmatun ja tahallisesti levitetyn väärän uutisen mukaan, että kirkkomme muka olisi kustantamassa Helsinkiin rakennettavaa moskeijaa, hätäpäissään ottivat ja erosivat kirkosta sen sijaan että olisivat tutkineet kirkon todellisuutta, ovat hiekalle rakentavia hölmöläisiä, jotka mieluummin linnoittautuvat valheeseen kuin tulisivat kirkkoon, Kristuksen syliin, kuuntelemaan ja oppimaan hänen elämää antavia sanojaan. Yksityiselämässä tilanne on samanlainen. Väärää varmuutta ja lujuutta uhkuva käsite ”avoliitto” on sellainen hiekalle rakennettu talo ja talous, joka sortuu elämän tulvavesissä ja myrskyissä:  2 surkeaa avo-tapausta kokemuksestani. — Onneksi monet pariskunnat huomaavat nk. avosuh-teen petollisuuden ja solmivat avioliiton, joka rakentaa parisuhteen ja perheen Kristuksen Sanan varmentamalle kalliolle (vrt. Matt. 19:4-6).
Johdantona tämän päivän evankeliumille on oikeastaan koko vuorisaarna, jonka tämän päivän evankeliumimme päättää. Kontemplatiivisesta lintujen ja kukkien katselusta päästään elämän koviin tosiasioihin, joihin pitää varustautua kuuntelemalla ja noudattamalla Herra Jeesuksen pyhää Sanaa. Kun tämä Sana saa sijan meissä, se luo meidät uusiksi ja tekee kestäviksi elämän kovassa todellisuuden ahjossa. Kristuksen pyhä Sana ja häntä Jumalan Pojaksi tunnustava usko muodostaa sitä kestävää kalliota, jonka päällä elämän rakennus ja kirkko pysyvät (vrt. Matt. 16:18). ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta kukaan ei voi laskea”, toteaa apostoli Paavali 1. Kor. 3:11. — Onneksi saamme uskon vahvistuksen, kun niin monesti saamme kohdata yksittäisiä ihmisiä, jotka kohtalon riepotellessa elävät siinä turvassa, jonka lujalle uskolle perustettu elämän rakennus antaa Jumalalta Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä.