Jeesus lopettaa kuuluisan vuorisaarnansa vertaukseen, jonka nostaa omasta ammatistaan. Rakentajana Jeesus tiesi hyvin rakennuspohjan merkityksen talon kestävyydelle. Tosin Jeesus kärjistää tässä esimerkin äärimmilleen. Oikeasti ei kukaan rakentanut wadin hiekkapohjalle koska kaikki tiesivät, että nuo suurimman osan vuotta kuivina olevat joenpohjat muuttuivat sadekauden alettua hetkessä vuolaiksi virroiksi. Ei kukaan ollut niin mieletön, että sinne rakentaisi. Talot tehtiin kallioille, jotka antoivat vakaan perustan paitsi vuosittaisia rajuilmoja vastaan myös joltisenkin turvan alueen lukuisten maanjäristysten varalta. Tämän tajuamiseen ei tarvinnut olla rakentamisen ammattilainen.
Kärjistävällä esimerkillään Jeesus korosti vuorisaarnan sisällön merkitystä. Ihmisen on rakennettava elämänsä vahvalle pohjalle eikä sinne missä se olisi helpointa.
Hieman aikaisemmin puheessan Jeesus varoitti vääristä profeetoista ja totesi, että ”hedelmistä te heidät tunnette (7:16).” Nämä väärät profeetat ovat kautta aikojen luvanneet yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista – kunhan vain ihmiset seuraavat heitä. Näitä vääriä profeettoja löytyy niin uskonnollisista piireistä kuin politiikasta ja talouselämästäkin.
Meille nykyajan länsimaisille ihmisille on vakuutettu jo vuosikymmeniä, että keskittymällä kilpailemaan toisiamme vastaan, koko yhteiskunta hyötyy. Se on arvokasta, mikä on tehokasta ja tuottavaa. Raha on kaiken mitta. Tämän julistuksen seurauksena olemme maailmanlaajuisen laman alkuvaiheissa. Ahneuden sanoma kantaa karua hedelmää.
Aikoinaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntysanat lausuttiin kun uskonpuhdistus otti periaatteekseen Moosenksenkirjan lauseen ”Köyhiä älköön olko keskuudessanne” kuten vanha raamatunkäännös asian ilmaisi. Tuota ideaa lähtivät Hallen pietistit toteuttamaan koulutuksen avulla ja kouluttivat Preussiin ja Tanskaan virkamieskunnan, joka lähti pietismin hengessä luomaan hyvinvointivaltiota. Myöhemmin talonpoikaisto ja työväenliike jatkoivat samalla tiellä. ”Köyhiä älköön olko keskuudessanne.”
Miten nyt?
Suomi on vauraampi kuin koskaan. Sekä brutto- että nettovarallisuutemme on kansakuntana suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Silti kuulemme jatkuvista leikkauksista ja supistuksista. Kuulemme, kuinka kunnilla ei ole varaa pitää huolta asukkaistaan, vanhuksista, lapsista, sairaista, työttömistä, koska se on liian kallista.
Ahneuden seireeninlaulu on johtanut tilanteeseen, jossa jotkut harvat rikastuvat kun taas jotkut kamppailevat saadakseen edes välttämättömän.
Minne unohtuivat vuorisaarnan varoitukset mammonan palvomisesta? Minne unohtui ihanne köyhyyden poistamisesta? Minne unohtui periaate, ettei kaveria jätetä?
Talouden lisäksi olemme saaneet kuulla viestiä siitä, ettei moderni ihminen tarvitse Jumalaa. Olemme saaneet kuulla, että Häntä tuskin on olemassa, kuten kesäinen Helsingin bussikampanja julisti. Tämä seireeninlaulu vetoaa siihen, että Jumalaa ei voi empiirisesti havainnoida. Sen perusteella väitetään, ettei Häntä ole.
Vanha uskonnonsosiologinen sanonta kuuluu, että jos Jumalaa ei ole, Hänet olisi pikaisesti keksittävä. Kaikki uskonnottomat yhteiskuntakokeilut ovat tunnetun historian aikana johtaneet aina kaaokseen. Ne ovat tuhonneet sekä ihmisyhteisöjä että olleet täysin välinpitämättömiä luonnon saastuttamisessa. Tämänkin seireeninlaulun jäljet pelottavat.
Uskonto on sosiologisesti kulttuurin arvomuisti. Jokainen kulttuuri tallentaa tärkeimmät arvonsa alueen valtauskonnon oppijärjestelmiin. Me ihmiset tarvitsemme jotain periaatteita, jotka on nostettu normaalin poliittisen debatin yläpuolelle. Tarvitsemme ajatuksia, joita ei kyseenalaisteta. Ilman niitä yhteiskuntamme murenee keskenään riiteleviksi ryhmittymiksi. Yhteiskuntamme lakkaa olemasta kansankoti – meidän jokaisen yhteinen asia. Siitä tulee kamppailukenttä, jossa vahvat saalistavat ja pyrkivät saamaan yhteiskunnasta itselleen mahdollisimman paljon.
Vuorisaarna, 10 käskyä, Rakkauden kaksoiskäsky, Kultainen sääntö… Kaikki ovat kiteytymiä elämän omista periaatteista.
Ihminen on sosiaalinen olento ja yhdessäoloon tarvitaan pelisäännöt. Tuon Nasaretin puusepän julistus on osoittanut toimivuutensa kahden tuhannen vuoden ajan. Rakkauden kaksoiskäskyä soveltaen, Kristinoppi on toinen puoli tästä opetuksesta. Toinen puoli on se eettinen opetus, joka on aina nähnyt köyhän ihmisen Jumalan silmäteränä tai Jeesuksen vähimmäisenä veljenä ja sisarena, josta on erityisesti pidettävä huolta.
Te nuoret olette rippikoulussa saaneet opetusta kristinuskon ydinasioista siinä muodossa kuin me suomalaiset kristityt ne ymmärrämme. Vanhempi sukupolvi on halunnut antaa teille vahvan rakennuspohjan elämäänne varten. Tässä pyrkimyksessä tarkoituksemme on ollut vilpitön.
Samalla kun me vanhemmat siirrämme hyväksi koettua perintöä teille nuoremmille, olemme toki myös tietoisia siitä, että usein muna on jo viisaampi kuin kana. On monia asioita, joissa te nuoret olette meitä vanhempia taitavampia. Ilmeisin näistä asioista on uusi tietotekniikka ja sen hyödyntäminen.
Tiedämme toki myös sen, että maailma, johon te olette kasvamassa on erilainen kuin se, jossa me kasvoimme. Itse muistan kuinka nuorena ensimmäisessä tietokoneessani oli kokonaista 20 MB kovalevytilaa ja Bill Gates oli varma, ettei kukaan tule koskaan tarvitsemaan enempää.
Myös poliittisesti maailma on muuttunut: Neuvostoliittoa ei enää ole ja Eurooppa yhdentyy vauhdilla. Maailma kutistuu sekä kulku- että kommuninikaatioyhteyksien paranemisen ansiosta. Mutta, kuten sanoin, myös vanha hyvinvointivaltio on murenemassa.
Näitä muutoksia katsoessa on hyvä muistaa se, että ne eivät synny itsestään. Muutokset palvelevat aina jonkun ryhmän etua ja syrjivät toisia. Hyvinvointi on edelleen maailmassa vähemmistön etuoikeus. Yksilönvapaus tarkoittaa liian usen vahvojen oikeutta sortaa heikkoja. Realismi tarkoittaa liian usean ammattiryhmän kielenkäytössä samaa kuin epärehellisyys.
Teillä nuorilla on unelmia. Vaalikaa niitä. Pyrkikää tekemään niistä totta. Rakentakaa tulevaisuudessa tästä yhteiskunnasta sellainen, jossa teidän ja teidän tulevien lastenne olisi hyvä elää. Viisaus on taitoa tehdä oikeita ratkaisuja.
Kun rakennatte omaa henkilökohtaista elämäänne ja tätä yhteistä maailmaamme, muistakaa, että on hyvä rakentaa kestävälle pohjalle. Kun maailman myrskyt pauhaavat, väärät profeetat yleensä vetäytyvät vastuusta – niinkuin nyt tämänkin laman kynnyksellä. On hyvä muistaa, että on yksi perusta, joka kestää. Tuo Nasaretin puuseppä, jonka julistus on antanut meille ohjeet elämäämme varten. Viisitoista vuotta sitten, kun teidät kastettiin, Hän itse lupasi tuossa tilaisuudessa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Tänään on teidän vuoronne vastata tuohon lupaukseen.