Hehkuvat helteet, paukkupakkaset, hirmumyrskyt, rankkasateet, tuhotulvat ja maanvyöryt ovat lähes jokapäiväisiä uutisaiheita. Olemme viimeksi kuulleet Länsi-Euroopan, Pohjois-Amerikan, Intian, Kiinan ja Kauko-Idän kärsimistä mittavista tuhoista. Tiedotusvälineet tuovat nämä luonnononnettomuudet lähelle, mutta myös oma maamme on saanut osansa ilmaston muutosten seurauksista.
Tulvat aiheuttavat niin henkilö- kuin aineellisia vahinkoja – näin erityisesti rakennuksille. Tulva ei sinänsä ole Jumalan rangaistus, mutta hukkuminen siinä on vertauskuva ikuisesta tuomiosta. ”Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee” (Matt.24:37).
Rakennus on puolestaan vertauskuva toisaalta kristitystä, toisaalta uskonyhteisöstä, seurakunnasta. Päivän evankeliumissa rakennuksella tarkoitetaan erityisesti ihmisen elämää. Rakennus kestää tai hajoaa – elämä on hyvää tai huonoa.
Millaista on hyvä elämä? ”Nämä sanani” – tässä Jeesus viittaa Vuorisaarnaan. Siinä Vapahtaja opettaa Jumalan lain sisällön, joka vaatii paitsi tekojen, myös sanojen ja ajatusten puhtautta. Hyvään elämään kuuluu myös vihollisen rakastaminen. Edelleen varoitetaan ulkokultaisuudesta ja eksyttäjistä. Jotkut pitävät Vuorisaarnaa huikean ylevänä ihanteena. Mutta se asettaa ihmisen mahdottomuuden eteen: kukaan meistä ei kykene omin voimin, sydämestään noudattamaan yhtäkään sen käskyä.
Perustuksella on oma, ratkaiseva merkityksensä rakennuksen kestävyydelle. Meillä päin vanha, vakaa kallioperä tarjoaa oivan perustuksen. Kallio onkin pysyvyyden ja lujuuden vertauskuva. Kovinkin kallio saattaa tosin murtua, vaikkapa maanjäristyksessä tai räjäytyksessä. Ja kerranhan tämä maailma kaikkineen katoaa. Mutta kuten jo rippisanoissa kuulimme, on olemassa jotakin vielä paljon lujempaa – ikuisesti kestävää. Jeesus toteaa Vuorisaarnan noudattajan sellaiseksi, joka rakentaa elämänsä lujalle perustukselle. Mikä siis on tuo perustus?
Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea” (1. Kor. 3:11). Millä tavoin Jeesus on elämän perustus? Se, mikä meiltä on jäänyt ja jää täyttämättä Vuorisaarnan – ja yleensäkin Jumalan käskyjen – noudattamisesta, sen Jeesus on jo täyttänyt. Toisin kuin me, Jumalan Poika ei tehnyt mitään väärää. Hän täytti Isältä saamansa tehtävän, vaikka se merkitsi hänelle äärimmäistä kärsimystä. Ristillä hän huusi: ”Se on täytetty” (Joh.19:30). Jeesus otti kantaakseen rangaistuksen maailman synneistä – rangaistuksen, joka kuuluisi meille. Näin hän sovitti meidät Jumalan kanssa. Ja kuka ikinä turvaa häneen, saa synnit anteeksi. Jeesuksen sovitustyön tähden Jumala ei lue rikkomuksiamme tuomion aiheeksi vaan katsoo meidät itselleen kelpaaviksi, lain käskyt täyttäneiksi. Ja uskoville on luvattu Pyhä Henki lahjaksi uudistamaan elämää Jumalan tahdon mukaan. Tämän uuden elämän osalta täytämme Jumalan käskyjä, mukaan lukien Vuorisaarna. Tämä tapahtuu Jeesuksen tuomassa vapaudessa ja rakkaudessa.
Jeesus onkin kuin luja kallio, lujempi kuin mikään tässä maailmassa. Hän tuo turvan, jota ei löydy tästä maailmasta. Erämaavaelluksellaan Jumalan kansan jäsenet ”joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus” (1. Kor. 10:4). Psalminkirjoittaja tunnustaa: ”Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta” (Ps. 61:3).
Ihmeellistä Kristus-kallion lujuudessa on kuitenkin sen kätkeytyminen heikkouteen. Eihän ristille naulittu Kristus näytä edustavan silmille ja järjelle muuta kuin kärsimystä, kuolemaa, tuomiota, pimeyttä … Jeesuksen kuoleman hetkellä ”Maa vavahteli, kalliot halkeilivat” (Matt. 27:51).
Mutta tämän Jeesuksen sovitustyön tähden meillä on syntien anteeksiantamus, yhteys Jumalaan ja kerran pääsy hänen luokseen taivaaseen. Ja koska Jeesus nousi kuolleista, ristiinnaulitun näennäiseen voimattomuuteen on kätkettynä kuoleman voittanut ja elämää uudistava voima. Siksi Kristus-kalliolle on turvallista rakentaa niin elämä kuin – ja ensiksi – myös usko. Jeesus sanoi Pietarille: ”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita” (Matt. 16:18).
Hänen pelastava työnsä on tarjolla Raamatun pyhissä kirjoituksissa, jotka apostolit ja profeetat ovat välittäneet meille uskon synnyttämiseksi ja ylläpitämiseksi. ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat” (Ef. 2:20).
Jeesus puhuu itsestäänkin rakennuksena, ruumiinsa temppelinä, joka murtui ristillä, mutta uudistettiin kirkkaaksi ylösnousemuksessa: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä… Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan”. (Joh. 2:19,21). Meidänkin uudistumiseemme vie usein kärsimys. ”se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä” (1. Piet. 4:1). Olemme osallisia Herramme kärsimyksistä, mutta meitä pysäytetään myös kuulemaan Jumalan sanaa. Katumuksessa kova sydämemme murtuu, uskoen saamme synnit anteeksi ja rakennumme uudessa elämässä Jumalan tahdon mukaan.
Rakentaminen on tehtävä järkevästi, niin kuin Jeesuskin toteaa. Homeongelmaisten talojen rakentamisessa on tehty ns. tyhmyyksiä kattojen, eristysten ym. suhteen. Tässä tarvitaan tietoa, taitoa ja kokemusta sekä kokonaisvaltaista, käytännöllistä hahmottamista ja varautumista. Joskus myös suoranaisia vääryyksiä kutsutaan tyhmyyksiksi. Elämän rakentamisessa tarvitaan erityistä, taivaallista viisautta, jota vain Herra voi meille antaa. Sananlaskujen kirjassa puhutaan viisaudesta ikään kuin hän olisi henkilö. Paavali tulkitsee tämän henkilön olevan Kristus: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1:30). Uskon myötä hän asuu sydämessä ja rakentaa elämäämme viisaasti, Pyhässä Hengessä, Jumalan tahdon mukaan.
Siksi meitä kutsutaan Heprealaiskirjeen sanoin: ”pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin… katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1-2). Jeesus sanoo: Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38). ”Ristillä on synnit kannettu, tänään kaikki anteeks’ annettu”. ”Elämä kun menee pilalle, Jeesus antaa uutta tilalle”.
Ja kun usko saa säilyä loppuun saakka, elämä jatkuu ikuisena taivaassa, pelkkänä ilona, lepona, rauhana ja ylistyksenä. Haudasta noustua, maallinen tomumajamme on kirkastettu, poissa ovat vaivat ja vajavuudet. Poissa on syntikin. Tähän kirkkauteen pääsyn toivossa nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: