”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Sanat, johon Jeesus tässä erityisesti viittaa, on vuorisaarna eli Jeesuksen opetus vanhoista pyhistä teksteistä, jotka olivat tärkeitä juutalaisille ja jotka ovat myös tärkeitä meille vielä tänäkin päivänä. Vuorisaarna on maailman parhain puhe, näin uskallan sanoa. Vuorisaarna on kuin minievankeliumi keskellä evankeliumia.
”Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne”, sanoo profeetta tuossa kuulemamme Vanhan testamentin lukukappaleessa (Jer. 7:1-7). Vuorisaarnassa Jeesus haluaa ohjata ihmisiä tälle ”oikealle tielle”. Ja erityisesti uskon, että Jeesus haluaa ohjata teitä nuoria, joiden konfirmaatiota tänään vietämme.
Vuorisaarna on Jeesuksen tulkinta Mooseksen Siinainvuorelta tuoduista kymmenestä käskystä eli ohjeista oikeudenmukaisuuteen ja hyvään elämään (näin muutamat viisaat raamatuntutkijat ovat sanoneet). Lyhyesti Kymmenen käskyn kokoelman sisältö on se, että meidän tulee rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa ennen kaikkea muuta ja seuraavaksi meidän tulee rakastaa ja kunnioittaa lähimmäistämme aivan kuten itseämmekin. Rakastaa Jumalaa yli kaiken, koska Hän on luonut meidät – ja kaikki elämä on Hänestä lähtöisin salatulla tavalla. Ja Jeesus sanoo vielä tiivistetymmin: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.
Opettaessaan vuorisaarnassa Jeesus kuitenkin tulkitsee käskyjä niin radikaalisti, että jopa viides käsky ”Älä tapa” tuntuu lähes mahdottomalta noudattaa. Muistatteko mitä Jeesus sanoo tästä käskystä?
Vuorisaarnassa hän lausuu: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion… Kuinka moni meistä on joskus ollut vihoissaan lähimmäiselleen? Luultavasti me kaikki joskus..
Joskus kuitenkin viha voi tuntua jopa välttämättömältä, kun haluaa puolustaa hyvää. Muistatko, kun Jeesus oli vihainen, kun hän näki, kuinka temppeli oli muuttunut markkinapaikaksi ja hän näki kuinka pyhyyttä ei arvostettu. Silloin Jeesus puolusti Pyhän oikeutta kaatamalla temppelin pöytiä.
Se, joka teistä ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven, sanoi Jeesus kerran väkijoukolle, joka oli juuri aikonut kivittää aviorikoksen tehneen naisen. Sitten Jeesus sanoi naiselle: mene nyt, mutta älä enää tee syntiä. Meidän tulee armahtaa muita, niin kuin Jumala on armahtanut meitä. Näin tekee Jeesuksen esimerkin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Hän toimii Jumalan tahdon mukaan, hän kulkee oikealla tiellä. Jeesus julistaa autuaiksi kärsivälliset toisia armahtavat rauhantekijät.
Luther opettaa vanhassa vähäkatekismuksessaan, että ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.”. Veljiensä uskon vahvistaja ja tukija, Jeesuksen oppilas Simon Pietari sai kalliota tarkoittavan nimensä Jeesukselta. Jeesus sanoi Pietarille, että hän oli kallio, johon Hän rakentaa kirkon, jota tuonelan portit ei voita (Matt. 16:18). Jeesuksen vertauksen kalliolle rakennettu talo ei sorru – ei kohtaa kuolemaa.
Pietari – siis tuo vahvan uskon esikuvamme, jonka varaan Jeesus halusi rakentaa kirkon – kielsi tuntevansa Jeesuksen ja hän teki sen kolme kertaa. Hän oli muutamaa hetkeä aiemmin huutanut Jeesukselle, ettei varmasti aio kieltää häntä. Jeesus oli nähnyt Pietarin lujuuden ja vakauden. Tuo nimi ’kallio’ saattoi siis hyvin kuvata hänen luonnettaan. Luja usko on sydämen uskoa ja se sallii inhimilliset tunteet, kysymykset, epäilyt ja erehdyksetkin. Muistin tämän kertomuksen Pietarista erityisesti viime lauantaina Jerusalemissa, kun siellä asuvan kristityn ystäväni kehotuksesta otin turvallisuussyistä ristini pois kaulasta. Juuri viikko sitten lauantaina ramadan loppuessa Isis-järjestö oli uhannut terrorisoida Jerusalemin kristittyjä Jerusalemin vanhassa kaupungissa, jossa majapaikkani sijaitsi. Otin siis ristini pois kaulasta, piilotin sen taskuuni ja mielessäni rukoilin: armahda minua rakas Jeesus.
Suomessa kristittyjä ei uhata, mutta joskus netin keskustelupalstalle esiintyy aikamoista vihamielistä puhetta. Meidän kristittyjen on tänä päivänä erityisen tärkeää pitää yllä keskinäistä sopua ja yhteisymmärrystä keskenämme ja myös muiden uskontojen edustajien kanssa.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesuksen vertauksen järkevä mies rakentaa talon Jumalan varaan. Jumala on rakkaus, joka on kuin luja kallio. Rakkaus on sitä, mitä jokainen meistä on oman perusolemuksensa pohjalla. Jokainen, joka löytää rakkauden itsestään, löytää sen myös kaikista muista. Aito rakkaus rakastaa toisessa olevaa rakkautta, sillä se muodostaa sen kaikkein arvokkaimman mitä hänessä on. Rakkauden siteet ihmisten välillä eivät sido, vaan vapauttavat. Jumalan tunteminen rakkaudessa ja hänen tahtonsa kyseleminen johtavat totuuteen ja totuus tekee sinut vapaaksi.
Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19). Aivan evankeliumeiden viimeisimmällä sivulla kuvataan jo ylösnousseen Jeesuksen ja Pietarin välinen kohtaaminen, jossa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa: Rakastatko sinä minua? Ja Pietari vastaa jokaisella kerralla myöntävästi. Ja sitten Jeesus pyytää, että Pietari ruokkisi ja pitäisi huolta hänen lampaistaan (Joh. 21:15-19). Tuo huolehtiminen on rakkauden teko.
Nyt, tässä tänään toivon, että me kaikki täällä kirkossa vastaisimme tähän Jeesuksen kysymykseen, sillä uskon, että Jeesus haluaisi kysyä kaikilta seuraajiltaan: Rakastatko sinä minua?