9. sunnuntai helluntaista, Mt. 7: 22 – 29, Esko Väyrynen

Nykyinen sukupolvi elää korkean inhimillisen tiedon ja taidon maailmassa. Avaruusmatkat, nopea tietojen välitys ja korkeatasoinen lääketiede ovat tästä eräitä esimerkkejä.
Pitkälle kehittyneen tietämisen ja taitamisen harhapäätelmä on se, jos kuvitellaan, että ihminen pystyy hallitsemaan kaikkea. Korkean tietämisen ja taitamisen harha on se, että ihminen erehtyy luulemaan, että hän pystyy tutkimaan ja järjellään selittämään kaiken. Pelkistäen: ihminen on kaiken mitta. Luomakunnan tutkiminen ja sen ilmiöiden ymmärrettävästi selittäminen ei sunkaan ole Jumalan sanan mukaan syntiä tai kiellettyä. Jumala suorastaan käski tehdä maan viljelemällä, siis tutkimalla ja selittämällä itselleen alamaiseksi. Nykykielellä kai voitaisiin sanoa, että ihmisellä on valtuutus käyttää luontoa hyväkseen, tuhoamatta sitä. Saa viljellä eli raivata, mutta ei saa raiskata. Harhaan valtuutuksen käytössä mennään, jos unohdetaan, että on lupa tutkia ja viljellä luotua luontoa, ja Luoja kuuluu tämän ulkopuolelle. Jumala pysyy ihmisjärjelle ylivoimaisena. Jumala on paljon korkeampi kuin ihminen. Luotu ihminen ei voi hallita Luojaansa. Jumala ei ole ihmisen mitoilla määriteltävissä.
Vastaavanlaisesta harhasta Jeesus varoittaa tämän päivän evankeliumissa hengellisellä eli uskonelämän alueella. Jokainen, jonka Jumalan Pyhä Henki on herättänyt synnintuntoon, tai toista ilmaisua käyttäen, on lähtenyt seuraamaan Jeesusta, tai kolmannella tavalla sanottuna, ottanut Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, jokainen tällaisen kokemuksen omaava tietää, miten koko sydämisesti silloin elää uskossa. Eräs korkeaan ikään päässyt vanhus kuvasi tätä vaihetta sanomalla, että hän tunsi silloin olevansa lähellä Kristusta. Hän oli peräti kiinni Kristuksessa. Tämä ei tietenkään ole Raamatun vastainen kokemus. Paavali puhuu paljon Kristuksessa olemisesta ja Kristuksessa elämisestä.
Uskovan harha on sama kuin viisaan ja taitavan ihmisen harha: Kristuksessa oleminen tai Kristuksen lähellä oleminen on minun uskoni määrän tai laadun näyte. Opetuslapset ilmaisevat Jeesuksen mukaan tämän väittämällä: ME teimme: me ennustimme, me ajoimme ulos riivaajia, me teimme voimallisia tekoja eli ihmeitä. Vain Jumala tuntee tulevaisuuden ja vain hän pystyy sanomaan, mitä on tulossa. Vain Jumala on pahan yläpuolella, koska hän Kristuksessa kukisti kaikkein suurimman eli viimeisen pahan, kuoleman, joten Jumala pystyy ajamaan riivaajankin ulos. Vain Jumala pystyy tekemään voimallisia tekoja, koska hän loi maan tomusta maailmankaikkeuden viisaimman olennon ihmisenkin.
Tätä luomaansa viisasta olentoa, ihmistä, Jumala käyttää välikappaleenaan. Kun Jumala halusi ilmoittaa ihmisille tulevaisuudesta eli pelastuksesta, Jumala käytti luotua ihmistä suuna. Me kutsumme heitä profeetoiksi. He eivät ennustaneet oman viisautensa tai kykynsä voimalla, vaan Jumalan Pyhän Hengen johtamina. Kun Jumala halusi kukistaa suurimman pahan, kuoleman, hän käytti taas luotua ihmistä välineenä: Jumala tuli ihmseksi Neitsyt Marian Poikana, josta profeetat olivat puhuneet vuosituhansia, ettei hän tulisi odottamatta. Kun Jumala haluaa tämän päivän ihmiselle osoittaa olevansa yhä elossa ja toimintakykyinen, hän sallii saarnauttaa anteeksiantamuksen sanaa vianalaisten, syntisten ihmisten suulla. Mutta saarnaajat eivät voi tänäkään päivänä mennä luettelemaan töitään.
Kun uskoon tulon avulla alkoholin kahleista vapautunut mies raittiinakin toteaa: liha ei pyhity, niin siinä lienee jotakin samaa kuin nuoruudessa lähellä Kristusta olleen vanhuksen tunnustuksessa: nyt minä tunnen olevani hyvin etäällä Kristuksesta, rakkaus Kristukseen on sammunut.
Raamatun valossa lienee niin, että uskonsa heikkouden tunnossa tai uskonkilvoituksensa epäonnistumisen häpeässä kipuileva kilvoittelija saattaakin olla lähempänä Kristusta kuin uskon innosta hehkuva vaeltaja. Oman erinomaisuutensa tunteva on hiekalle rakentajan kaltainen. Jumalan tuomiolla eivät kelpaa omat ansiot, eivät uskon näyttönä suoritetut tunnusteot tai Pyhän Hengen voimalla aikaansaadut parantamiset. Niitä me saamme sitä varten, että saisimme todistuksen siitä, että meidän Lunastajamme elää. Mutta pelastus meille tulee Jumalan lahjana. Jo psalmirunoilija todistaa, että Herra pelastaa ne, joilla on murtunut mieli, Ps. 34:19.
Kun Neitsyt Maria oli kuullut enkeliltä, että hänen kunniakseen oli tullut synnyttää luvattu Messias, niin Jumalan läsnäolo ilmeni hänessä sydämen nöyryytenä: ”Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä” Lk. 1:53. Jumalan läsnäolon ikävä täyttyy Jumalan hyvyyksistä, mutta omista uskonkokemuksista rikas voi joutua poistumaan tyhjänä pois. Jeesus sanoo ansioitaan luettelevalle: minä en ole koskaan teitä tuntenut. Syntejään tunnustava bublikaani oli otollisempi Herran huoneessa kävijä kuin tekojaan muisteleva fariseus.
Sielunvihollinen lykkää lakkaamatta eteemme omien kokemusten, juuri hengellisten kokemusten, listaa, jotta emme uskaltaisi pyrkiä Armahtajan puheille. Omat syntimme pyrkivät erottamaan meidät Jumalan rakkaudesta, joka ilmestyi meille Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta kuoleman vallan voittanut Kristus on voimallinen murtamaan meidän kovat sydämet ja käymään sinne ajamaan ulos riivaajia, jotka meitä ahdistavat.
Ystävät! Kun meitä ahdistaa oma sydämen kylmyys, me olemme silloin kelvollisia Kristuksen eteen. Kristuksen ikävästä murtunut sydän on Herralle otollinen. Silloin Herra on lähellä. Raamatun lupausten mukaan Herra vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Meidän ei tarvitse tavoitella uskonsankarin ilmettä. Kristuken edessä saamme tunnustaa jopa uskonkilvoituksenkin epäonnistumisen. Herra itse omalla läsnäolollaan peittää meidän puutteemme. Tässä me joudumme tarrrautumaan Raamatun sanan todistukseen, sillä viisaan ihmisen järki on vaatimassa näyttöä omista suorituksista. Suurin harha on joutua oman järkensä pettämäksi.