Alkusoitto ja säkeistö 1 (Virsi 228 Vaiti kaikki palvokaamme)
1. Vaiti kaikki palvokaamme
salaisuutta Kristuksen.
Hän on tullut keskellemme,
väisty, huoli maallinen.
Kristus täyttää kunniallaan
ääret maan ja taivasten.
Vaiti kaikki palvokaamme, salaisuutta Kristuksen. Hän on tullut keskellemme, väisty huoli maallinen. Kristus täyttää kunniallaan ääret maan ja taivasten.
Hyvät ystävät. Vietämme tosiaan tänään kolmatta joulupäivää. Lapsi on syntynyt ja Betlehemin tähti on syttynyt taivaalle. Paimenet ovat hämmästyneet enkelin ilmestymisestä heille ja käyneet ihmettelemässä vastasyntynyttä Vapahtajaa.
Matka tähän hetkeen on tänä vuonna ollut poikkeuksellinen. Etenkin kulunut syksy tuntuu olleen tänä vuonna erityisen pitkä. Se on haastanut meitä jokaista edelleen. Koronatilanne on elänyt ja aiheuttanut muutoksia meidän jokaisen arkeen. Elämä ei ole päässyt liikoja tasaantumaan.
Nyt me olemme kuitenkin tässä. Joulu on tullut tänäkin vuonna kaikesta huolimatta.
Virren sanat “Hän on tullut keskellemme, väisty huoli maallinen” syötetään meille tässä hetkessä niin sanotusti lapaan. Keskellemme on syntynyt kauan odotettu Vapahtaja. Kun katsomme tätä seimessä makaavaa joulun lasta, tuota ihmiseksi syntynyttä Jumalaa, meidän omat huolemme saavat jäädä toissijaisiksi. Se ei tarkoita, että meidän tulisi sysätä huolemme syrjään johonkin komeroon ja kaivaa ne esiin joulun juhlinnan jälkeen. Jos toimisimme näin, niin mitä me sillä voittaisimme? Muutaman hassun päivän vapautta? Siinä taitaisi olla kaikki.
Sen sijaan tuo kohta lupaa meille paljon suurempaa vapautta kuin muutaman päivän vapautta omista murheistamme ja huolistamme joulun pyhinä. Tuo kohta, siis “Hän on tullut keskellemme, väisty huoli maallinen”, viesti meille on, että ihmiseksi tullut Jumala on osoitus siitä, että Jumala elää. Jumala elää ja välittää. Jumala elää ja välittää, ja on tullut keskellemme meitä varten. Sen tähden huolia ei tarvitse sysätä syrjään, vaan ne voi tuoda Jumalalle ja luottaa, että Hän kantaa niitä kanssamme. Tai jopa meidän puolestamme. Silloin kun me emme itse jaksa, voi kantoapua hakea Jumalalta.
Tähän me saamme luottaa. Näin väistyy huoli maallinen.
Alkusoitto ja säkeistö 2
2. Ihmiseksi tänne syntyi
kuningasten kuningas.
Itsensä nyt meille antaa
Jeesus, Herra laupias.
Taivaan leipää lapsillensa
murtaa Kaikkivaltias.
Luimme hetki sitten raamatunkohdan Johanneksen evankeliumin alusta. Siinä sanottiin, että maailmaan tuli Jumalan lähettämänä mies nimeltä Johannes, joka todisti valon tulemisesta. Hän ei itse ollut valo, vaan hän kulki valon edellä.
Mutta sitten lupaus valosta kävi toteen:
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hyvät ystävät. Kaiken sotkun ja kaaoksen keskelle syttyy toivon valo. Näin on käynyt tänäkin vuonna. Pitkän, pimeän ja uuvuttavan syksyn jälkeen valo on tullut maailmaan. Ja tuo valo voittaa synkimmänkin pimeyden.
Pimeys siirtyy sivuun tässä meidänkin ajassamme ja valon määrä kasvaa. Näin tulee käymään. Ihmiseksi syntynyt Jumala on joulun valo. Tuo valo on nyt syttynyt ja se loistaa kirkkaana koronasta huolimatta.
Joulun valosta ja sen kirkkaudesta me saamme hämmästyä joka vuosi uudelleen, kerta toisensa perään. Oli tilanne ja aika täällä maailmassa sitten minkälainen tahansa. Lupaus Vapahtajasta ei ole enää vain lupaus, vaan se on tullut todelliseksi. Siitä meitä joka joulu muistutetaan.
Joulun valoon me saamme luottaa ja siihen me nyt luomme katseemme. Sitä valoa ei mikään himmennä.
Hyvät ystävät. Näin saamme jokainen tarkalla korvalla ottaa tutkittavaksi nämä Johanneksen evankeliumin sanat Kristuksesta, joulun valosta:
Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
Aamen.
Alkusoitto ja säkeistö 3
3. Taisteluunsa Kristus meidät
seuraajikseen vienyt on.
Hän on valo valkeuden,
rauhan lähde loputon.
Voimallansa Kristus murskaa
vallat yön ja turmion.