Tämän sunnuntain raamatunkohdat puhuivat aiheesta ”Herran palveluksessa” eli opetuslapsen tehtävästä. Vanhan Testamentin teksti kertoi Aabrahamista, jonka Herra kutsui Israelin kansan kantaisäksi. Evankeliumi kuvaili meille Pietarin saamaa ihmeellistä kalansaalista, ja miten se sai hänet vakuuttuneeksi Kristuksen herruudesta. Voimme nähdä, että opetuslapseksi tulemiseen,samoin kuin myös erityisiin tehtäviin seurakunnassa, liittyy keskeisesti kolme kohtaa: kutsuminen, siunaaminen ja lähettäminen.
Ensiksikin opetuslapseksi tullaan kutsun välityksellä. Kutsu on kehotusta tulla kutsujan luokse. Aabraham sai Herralta käskyn jättää kotimaansa ja lähteä kohti luvattua maata. Pietarille ja muille apostoleille Jeesus sanoi yksinkertaisesti: ”Seuraa minua” ja he lähtivät hänen mukaansa. Myös meidät on kutsuttu elämään kristittyinä keskellä tätä maailmaa. Kutsuun seurata Kristusta ja tulla Jumalan luokse sisältyy toisaalta konkreettinen teko: entisen elämän hylkääminen, kääntyminen pois synnistä. Toisaalta siihen sisältyy myös usko. Ellei Aabraham olisi luottanut Herran lupaukseen, ei hän olisi koskaan jättänyt kotiaan, eivätkä apostolit turvattua ammattiaan kalastajina seuratakseen tätä uutta julistajaa. Kun Aabraham sai kutsun Herralta hän sai tilaisuuden osoittaa uskonsa. Jos hän ei olisi lähtenyt kohti luvattua maata se olisi ollut merkki hänen epäuskostaan Jumalan lupauksiin. Hänen ei ollut mahdollista uskoa enää kotimaassaan, koska Jumala oli sitonut lupauksensa uuteen maahan johon hän tahtoi Aabrahamin lähtevän. Itsessään tämä maa ei tietenkään ollut mitenkään erityinen paikka, mutta Aabrahamille Jumalan sana oli pyhittänyt sen. Voimme sanoa, että tämä maa oli hänelle sakramentti, armonväline, jonka hylkääminen olisi merkinnyt myös Jumalan armon hylkäämistä. Eivät myöskään Jeesuksen aikana kaikki noudattaneet hänen kutsuaan. Raamattu opettaa meille, että pelastus on yksin armosta eikä se perustu meidän omiin tekoihimme. Uskonasioissa meillä ei ole vapaata ratkaisuvaltaa, maallisissa asioissa kyllä on jossakin määrin. Mutta koska Jumala lähestyy meitä sanassa ja sakramenteissa voimme hylätä hänen armokutsunsa jos hylkäämme nämä hänen armonsa välineet.
Toiseksi opetuslapseksi tulemiseen ja Herran omana elämiseen kuuluu siunaus. Niin kuin Jumalan kutsu on aina pohjimmiltaan kutsua hänen luokseen, niin myös kaikki siunaus on Jumalan yhteydessä. Siunaus on sitä, että Luoja ylläpitää ja vahvistaa elämäämme. Aabrahamille siunaus merkitsi lupausta jälkeläisistä ja näiden menestymisestä elämässä. Pietarille ja muille apostoleille se merkitsi voimaa julistaa evankeliumia ja kestää tähän työhön liittyvät monet koettelemukset. Suuri kalansaalis oli eräänlainen vertauskuva ja lupaus tämän toteutumisesta. Vain kolmiyhteinen Jumala voi sanan varsinaisessa mielessä antaa meille siunauksen. Me ihmiset voimme vain toivottaa, rukoilla, julistaa tai välittää siunausta toisillemme. Pohjimmiltaan siunaus merkitsee sitä, että Herra on meidän kanssamme, toisin sanoen läsnä auttamassa ja tukemassa, kuten Kristus itse lupaa meille ”minä olen teidän kansanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Mutta koska Kristus ei tänä aikana näkyvällä tavalla vaella keskuudessamme voimme vastaanottaa siunauksen vain uskon välityksellä. Sillä uskohan on varsinaiselta olemukseltaan luottamusta ja luottamuksen vastakohta on pelko. Pelko estää meitä iloitsemasta elämästä ja saavuttamasta niitä päämääriä joihin Jumala tahtoo meidät johdattaa. Mutta Herran sana ja uskovien yhteys vahvistavat ja rohkaisevat meitä niin että pysymme uskossa Kristukseen.
Kolmanneski opetuslapsena elämiseen kuuluu lähettäminen. Jumala on itse oman kutsunsa kohde ja kaiken siunauksen lähde. Näin myös kaiken lähettämisen tarkoitus on tuoda Jumala Kristuksen kautta ihmisten elämään. Aabrahamin kohdalla tämä toteutui niin, että hänestä tuli Israelin kansan kantaisä, josta kansasta Kristus syntyi. Apostolit julistivat evankeliumia jotta usko Kristukseen ja hänen rakkautensa valloittaisivat synnin sitomia ihmissydämiä. Meidän tehtävämme maailmassa ei tietenkään ole mitään näin suurta, mutta myös meillä on paikkamme taivaallisen Isän suuressa suunnitelmassa. Oppiaksemme sen tuntemaan meidän tulee elää armonvälineiden yhteydessä ja uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Siksi mekin saamme nyt nousta tunnustamaann uskomme häneen.