8.7.2012 Apostolien päivä Ap.t. 26:12-23
Joskus tulee vaivaantunut olo, kun kuulee, miten
ihmiset puhuvat omasta uskoontulostaan:
Minä elin ennen … Minä huomasin … Minä päätin …
Minä ratkaisin … Minä lähdin sille tielle …
Minä olen pysynyt
– Joskus tekisi mieli kysyä, että mikäs mahtoi JUMALAN osuus
olla tässä kaikessa?
Paavalin kertomus omasta kääntymyksestään on kovin toisenlainen.
Kyllä Paavalikin puhuu itsestään,
siitä miten hän ennen kulki Jeesuksen vihollisena.
Hän mainitsee, että joutui kysymään ääneltä, joka puhui:
Kuka sinä olet?
Ja sitten Paavali kertoo minä-muodossa siitä, mikä on ollut se
tehtävä ja sanoma, jota julistamaan Kristus hänet lähetti.
Mutta varsinaisessa kääntymisessä, uskoontulemisessa,
uudestisyntymisessä, PAAVALI ei olekaan se toimija ja tekijä.
Ei, vaan Jeesus pysäyttää miehen väärältä tietä,
Jeesus osoittaa hänen syntinsä,
Jeesus johdattaa hänet kasteen hautaan,
Jeesus valitsee hänet,
Jeesus antaa uuden elämän ja uuden tehtävän.
– Kaikki on kiinni Vapahtajasta, ei vapahdettavasta.
Me saatamme kyllä kokemuksen tasolla ajatella, että kyllä
minäkin jotain tein, johonkin vaikutin, jotakin valitsin.
– Mutta todellisuudessa meidän tekemisemme eivät koskaan
voi siirtää meitä tuumaakaan lähemmäs pelastusta päinvastoin.
– Vain Kristuksen työ ristillä ja evankeliumi, jonka sisältönä on
Kristus, voi pelastaa kurjan syntisen.
Me emme voi tarttua itseämme hiuksista ja
nostaa itseämme suosta.
Mutta Jeesus voi ja haluaa sen tehdä. Ja tekee.
****
Paavalin kääntymys on kerrottu Raamatussa peräti neljään kertaan.
Se osoittaa kuinka tärkeä, suorastaan käänteentekevä,
tuo tapahtuma oli.
Eikä vain Paavalin elämässä vaan koko kristikunnan historiassa.
Ensin Luukas kertoo meille Paavalin kääntymyksestä Apostolien
tekojen 9. luvussa.
Sitten Paavali kertoo saman asian juutalaisille Jerusalemissa, kun
hänet oli vangittu. Luukas on tallentanut sen meille Ap.t. 22.
Kolmannen kerran tuon Damaskon tien tapahtuma kerrotaan Ap.t. 26
(päivän evankeliumissa). Siinä Paavali puhuu roomalaisille,
ennen muuta kuningas Agrippalle.
Ja vielä neljännen kerran Gal. 1 Paavali omassa kirjeessään kertoo
kääntymisestään.
Siis ensin Luukas kertoo tapahtuman.
Sitten Paavali juutalaisille.
Sitten Paavali roomalaisille.
Ja lopuksi Paavali kristityille.
– Oli siis tarkoitus, että juutalaiset, pakanat ja kristityt saisivat
kaikki kuulla tästä kääntymisestä.
Miksi?
Koska se todistaa, että Jeesus tarkoittaa evankeliumin kuuluvan
kaikille, ei vain juutalaisille tai vain juutalaiskristityille ja
ns. jumalaapelkääville eli juutalaisia tapoja noudattaville pakanoille.
Evankeliumi kuuluu kaikille.
Siitä tämä tapahtuma todistaa.
Paavali ei ole keksinyt pakanalähetystä vaan Jeesus sen keksi.
Tuon tapahtuman kertominen oli tärkeää myös siksi,
että se osoittaa juutalaisen tien olevan loppuun kuljettu.
Juutalainen usko, Vanhan testamentin usko, johtaa umpikujaan.
Tarvitaan kokonaan uusi alku, Kristuksen puuttuminen matkantekoon.
Tarvitaan uusi tie, joka on Kristus.
Muuten ihminen jää pelastuksen ulkopuolelle, vihaan ja tuhoon.
Sauluksen kääntymiskertomus on suorastaan ylistyslaulu
Jeesukselle. Mies, joka uhkui vihaa kristittyjä kohtaan,
muuttuukin yhtäkkiä itse kristityksi.
Uhkana ollut kristittyjen vaino kääntyykin evankeliumin
voitoksi.
Voimat jotka palvelivat pahaa, otetaankin hetkessä Jumalan
valtakunnan käyttöön.
Se on valtava ihme.
Mikään inhimillinen selitys ei riitä selittämään näin äkillistä
muutosta Sauluksessa.
Tuskin auringonpistos muuttaa tuolla tavoin ihmistä.
Tai tuskin Saulus itse tuli tuntoihinsa ja päätti muuttaa
elämänsä suuntaa.
Tapahtui Jumalan ihme.
Tuo Sauluksen muuttuminen todistaa, että Jeesus elää ja
vaikuttaa. Hän todella on ylösnoussut ja hallitsee maailman
tapahtumia. Hänen vallassaan on tehdä kiistäjästä kiittäjä,
vainoajasta vaivannäkijä.
Paavalin kääntymiskertomuksen tehtävä on vakuuttaa pakanat
ja juutalaiset siitä, että Jeesus todella ON olemassa.
Hän todella on Jumalan Poika, jonka jalkojen alle kaikki on alistettu.
Eikä kukaan voi omassa elämässään sivuuttaa tuota Vapahtajaa.
Kristitylle tuo kertomus on suuri uskon vahvistus.
Jeesus voi!
Hän on muuttanut minunkin elämäni suunnan.
En minä itse ole sitä keksinyt tai aikaansaanut.
Hän teki minusta, joka itsessäni ole kuollut, elävän.
Siirsi minut pimeyden valoon ja saatanan vallasta Jumalan luo.
Hän kastoi minut Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi
– Niin kuin Paavalin kerran.
Ja kaiken lisäksi Jeesus on minullekin antanut tehtävän
Hänen valtakunnassaan. Minulla sopivan tehtävän.
Jokaiselle oman tehtävän jolla saa kirkastaa Kristuksen nimeä.
****
Paavalin puhe Agrippan edessä kertoo meille myös
paljon Kristuksen kirkon tehtävästä täällä maan päällä.
Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä vallitsee suuri hämmennys sen
suhteen, mikä tai mitkä ovat kirkon tehtäviä.
Paavalille se kuitenkin oli päivänselvää:
Olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään,
kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän
parannuksensa näkyy
– Täytyy kuitenkin heti oikaista, että tämä uusi käännös, jonka luin,
on hyvin kyseenalainen.
– Siitähän saa sen käsityksen, että meidän tulisi tehdä hyviä tekoja,
JOTTA näkyisi, että me olemme tehneet parannuksen.
– Kun vielä tuo parannuksen tekeminenkin on monelle suomalaiselle
altis väärin ymmärrykselle. Ikään kuin se tarkoittaisi oman elämän
parantelua.
Tarkalleen ottaen Paavali sanoo,
että uskovan tulee tehdä kääntymyksen arvoisia tekoja.
On siis olemassa paljon sellaisia tekoja, jotka EIVÄT ole
kääntymyksen ja uskoon tulon arvoisia vaan arvottomia,
alamittaisia, huonoja.
Meidät on nostettu synnistä elämään jumalista elämää.
Siksi meidän tekomme eivät saa olla ala-arvoisia, Jumalan
lapselle sopimattomia.
Ei tässä ole kyse mistään näyttelemisestä tai esittämisestä
– puhumattakaan mistään pisteiden keruusta Jumalan edessä.
Meidän tulee kuitenkin tarkkailla elämäämme, onko se aina
Jumalan, evankeliumin ja saamamme kutsun arvoista.
Arvokasta elämää.
Pääpaino Paavalinkaan julistuksessa ei kuitenkaan ollut siinä,
mitä IHMINEN tekee.
Sen me näemme siitä, mitä Paavali kertoo julistuksensa
sisällöstä:
Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet
tapahtuvan, en MISTÄÄN muusta,
puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema
ja ensimmäisenä nousta kuolleista
sekä julistaa valkeutta sekä tälle kansalle (eli juutalaisille)
että pakanoille
Paavali on siis uskollinen juutalainen.
Hän tunsi Vanhan testamentin, tooran, läpikotaisin.
Olihan hän saanut aikansa parhaan mahdollisen raamattukoulutuksen
Jerusalemissa, sen ajan johtajan rabbin, Gamalielin koulussa.
Siksi hän ei halunnut eikä voinut puhua mistään muusta kuin siitä,
mitä Mooses ja profeetat olivat ennustaneet.
Kaikki se evankeliumi, mitä Paavali julisti,
oli täysin sopusoinnussa Vanhan testamentin ilmoituksen kanssa.
– Juutalaisten pääosa vain ei sitä ymmärtänyt.
Tämä Vanhan ja uuden testamentin yhteys ja ykseys on
välttämätön lähtökohta Raamatun ymmärtämiselle ja
kaikelle kristilliselle julistukselle.
**
Sen pohjalta Paavalin sanoma oli hyvin yksinkertainen.
Hän puhui Jeesuksesta.
Hän ei keskittynyt tunteisiin ja kokemuksiin tai periaatteisiin
tai ihmissuhteisiin tai maailman parantamiseen.
Paavali puhui Jeesuksesta.
Ja Hänestä puhuessaankin Paavali keskittyi vain kolmeen asiaan:
– Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla
– Jeesus nousi esikoisena kuolleista
– Jeesus julisti ja julistaa valkeutta kaikille
Siinä olisi hyvä kolmoisstrategia kaikille kirkoille ja
sananjulistajille. Keskittykää näihin! Näissä on asian ydin.
(1) Jeesuksen tuli kärsiä ja kuolla.
Näin Jumala oli suunnitellut ja näin Vanha testamentti ennusti.
Miksi Jeesuksen piti kuolla?
Jotta minä saisin synnit anteeksi ja pääsisin Jumalan vihan alta.
(2) Jeesus nousi kuolleista esikoisena
Tämäkin oli Jumalan ennalta ilmoittama asia.
Kuolema ei voinut pitää Jumalan Poikaa saaliinaan.
Vaan kuolema kohtasi vahvempansa.
Hänet joka antaa elämän.
Jeesus nousi esikoisena, ensimmäisenä.
Mitä se kertoo?
On paljon niitä, jotka MYÖS nousevat kuolleista.
Itse asiassa kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen ja on kastettu.
He ovat Kristuksessa ja ovat siksi osa ikuisuutta niin kuin Hän.
(3) Jeesus julistaa valkeutta
Syntiinlankeamista seurasi pimeyden valta maailmassa.
Synti, kuolema ja perkele ovat orjuuttaneet ihmisiä.
Mutta ylösnousemuksessa nousi taivaalle uusi aurinko, Kristus-valo.
Hän valaisee pimeimmätkin sopukat ja kutsuu Jumalan valoon
kaikki pimeyden orjat.
Evankeliumin valolla Hän tekee saatanan lapsista Jumalan lapsia.
**
Näin Paavali sai julistaa kaikkialla, jopa noiden roomalaisten
hallitsijoiden edessä.
Seuraukset julistuksesta me tiedämme:
Maaherra Festus huusi: Paavali, olet järjiltäsi. Kirjaviisaus on
sekoittanut pääsi
Ja kuningas Agrippa sanoi: Vähälläpä luulet tekeväsi minusta
kristityn
Siihen Paavali: Vähällä tai paljolla
Kunpa tämä olisi myös meidän asenteemme.
Vähän tai paljon, mutta kaikin keinoin tahdomme huolehtia siitä,
että kaikki saisivat kuulla evankeliumin.
Sillä vain siinä on pelastus.