Jeesus kutsui opetuslapset “olemaan kanssaan”, jotta nämä saattoivat myöhemmin lähteä suorittamaan tehtävää, johon hän oli heidät valinnut. Kolmen vuoden ajan opetuslapset seurasivat Jeesusta kaikkialle ja elivät hänen kanssaan. Ilman tätä valmistautumisaikaa opetuslapsista ei olisi voinut kasvaa Jeesuksen apostoleja eli lähettiläitä.
Opetuslapset saivat Jeesuksen seurassa monenlaista opetusta. Opetuslapset kuuntelivat Jeesuksen puheita ja vertauksia, ja kun muut kuulijat olivat poistuneet, Jeesus antoi heille yksityisopetusta selittämällä seikkaperäisesti, mitä hän oli tarkoittanut. Jeesus myös neuvoi kädestä pitäen, miten erilaisissa tilanteissa tuli menetellä. Suuri merkitys oli opetuslasten henkilökohtaisilla kokemuksilla ja niillä ihmeellisillä tapahtumilla, joita he saivat olla todistamassa. Esimerkiksi Pietarin kohdalla käsittämättömän suuri kalansaalis tai surkeasti päättynyt yritys kävellä veden päällä olivat tarpeellista ja mahdollisimman tehokasta havainto-opetusta.
Tärkeintä ei kuitenkaan ollut se, millaista opetusta opetuslapset saivat, vaan se, kuka heitä opetti. Kaikki opetus liittyi Jeesuksen persoonaan ja sai merkityksensä sen kautta. Ratkaisevaa oli, että opetuslapset oppivat tuntemaan Jeesuksen. Suhde Jeesukseen oli kaiken perusta.
Jeesuksen persoona valtasi opetuslapset, ja kun heistä tuli myöhemmin apostoleja, he eivät ymmärtäneet olevansa jonkin aatteen tai uskonnon edustajia vaan nimenomaan Jeesuksen lähettiläitä. Johannes, yksi apostoleista, kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään: “Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: Elämän Sanasta.” (1. Joh. 1:1) Apostolit olivat henkilökohtaisesti kohdanneet Elämän Sanan ja olivat hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todistajia.
Apostolien julistama sanoma oli ainutlaatuinen silloisessa maailmassa – ja on sitä vieläkin. Kristukseen uskovien liike oli mitä syvimmässä mielessä vaihtoehtoliike. Juutalaiset torjuivat sanoman ristiinnaulitusta Kristuksesta herjauksena, ja muut pitivät sitä hulluutena. (1. Kor. 1:23) Vaikka apostolit olivat vaihtoehtoliikkeen miehiä, omassa elämässään he olivat vaihtoehdottoman liikkeen miehiä. Kun opetuslapset olivat tulleet Kristukseen sidotuiksi, heille ei jäänyt vaihtoehtoja.
Kristukseen sidottuna oleminen ei perustunut pakkoon. Kun monet vetäytyivät pois Jeesuksen seurasta, hän kysyi opetuslapsilta: “Aiotteko tekin lähteä?” Silloin Pietari vastasi: “Herra kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6: 67,68) Opetuslapset kokivat, että kukaan ei voi antaa heille sitä, minkä Jeesus antaa. Kenellä muulla voi olla ikuisen elämän sanoja tai kuka muu on Elämän Sana?
Myöhemmin apostolit tekivät kaikkensa, että mahdollisimman moni tulisi heidän laillaan Kristukseen sidotuksi. Apostolit eivät voineet saada tätä itse aikaan, mutta kun he julistivat Kristus-sanomaa, Kristus lahjoitti tämän sanoman kautta kuulijoille uskon. Kristus-sanoman vieminen kaikkialle oli juuri se tehtävä, johon apostolit oli valittu ja asetettu.
Kristus-sanoman eteenpäin viemisen ohella apostolien tuli pitää huolta siitä, että sanoma pysyi alkuperäisenä ja puhtaana. Muutoin se olisi menettänyt merkityksensä. Uutta testamenttia lukiessamme huomaamme, että apostolit joutuivat jatkuvasti taistelemaan aidon Kristus-uskon puolesta. Valheapostolit alkoivat eri suunnilla levittää harhaoppeja eli ihmisten keksimiä ajatuksia, jotka vääristivät ja vesittivät todellisen evankeliumin. Apostoleilla oli suuri arvovalta ensimmäisten kristittyjen keskuudessa, ja heidän täytyi laittaa koko arvovaltansa peliin taistelussa harhaoppeja vastaan. Viime kädessä Kristus-sanoman säilyminen puhtaana ei kuitenkaan ollut apostolien varassa vaan sanoman itsensä varassa. Sanoma itse takasi sen, että se säilyi puhtaana. Olihan ja onhan sanoma Kristus itse, Elämän Sana.
Apostolit eivät olisi voineet hoitaa oikein virkaansa ja suorittaa siihen kuuluneita tehtäviä, jos he eivät olisi “olleet Jeesuksen kanssa” aivan kuten ennenkin. He eivät enää nähneet Elämän Sanaa eivätkä saaneet häntä käsin koskettaa, mutta heillä oli yhteys häneen. Samalla tavoin jokaisen, jolla on jokin virka tai tehtävä kristillisessä kirkossa, täytyy elää yhteydessä Kristukseen. Virkaa voi kyllä hoitaa ulkonaisesti ilman Kristusta mutta ei Jumalan tahdon mukaisesti. Kun tämä perustava lähtökohta unohdetaan ja virka irrotetaan viran Antajasta, virasta tulee itsetarkoitus ja vallankäytön väline.
Juudaksen kuuluminen opetuslasten joukkoon on mitä vakavin muistutus siitä, että palvelutehtävä ei vielä itsessään takaa mitään. Emme tiedä, miksi Jeesus valitsi myös Juudaksen. Vaikka Juudaksen palvelutehtävän tarkoitus ei toteutunut, ehkä Jumalan tarkoitus toteutui juuri siinä, että Juudaksesta tuli varoittava esimerkki.
Juudas oli ollut ulkonaisesti samalla tavoin tekemisissä Jeesuksen kanssa kuin muut opetuslapset, mutta hän ei ollut nähnyt Jeesusta kuten muut. Juudas oli katsellut Jeesusta luonnollisilla silmillä mutta ei uskon silmillä. Raamatussa puhutaan myös Kristuksen katselemisesta “peitetyin” ja “peittämättömin” kasvoin. Jesajan kirjan kuvauksessa Herran kärsivästä palvelijasta sanotaan: “Me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät.” (Jes. 53: 2,3) Paavali puolestaan kirjoittaa: “Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen.” (2. Kor. 3:18) Juudas oli peittänyt kasvonsa, jottei hänen tarvitsisi katsella Jeesusta. Jeesusta ei haluta katsella, koska häntä katsellessa näkee itsensä oikeassa valossa.
Muut opetuslapset olivat saaneet Jumalan armosta katsella Jeesusta kasvot peittämättöminä. Jeesus oli ollut peili, josta he olivat nähneet totuuden itsestään. He olivat nähneet, että he ovat kadotettuja ja tuomion ansainneita syntisiä, jotka eivät voi kelvata Jumalalle. Mutta he olivat myös nähneet, että Jeesus oli Elämän Sana heille syntisille. Hänessä he olivat kohdanneet Jumalan armon, ja Hän oli antanut heille voimia ja viisautta.
Rukoilkaamme, että mekin saisimme apostolien tavoin katsella Jeesusta kasvot peittämättöminä. Sillä kenen muun luo mekään menisimme?