Joskus vuosia sitten elämässäni oli tilanne, että oma usko tuntui hyvin pieneltä ja heikolta. Niin pieneltä, että kun osallistuin messuun, en pystynyt lausumaan uskontunnustusta. Kun uskontunnustuksen aika tuli, seisoin muiden mukana, mutta olin vaiti. Kuuntelin ympärillä olevien ihmisten lausuvan uskontunnustusta. Se antoi voimaa. Koin, että silloin, kun minä en osaa uskoa, muut tässä ympärilläni uskovat minunkin puolestani niin kauan, kunnes jaksan taas itse.
Myöhemmin opin ajattelemaan uskontunnustuksesta niin, että se on henkilökohtaisen sijasta jotain yhteistä. Kyse on kirkon yhteisestä uskosta, jonka me yhteisönä lausumme, tuntui oma henkilökohtainen usko kuinka pieneltä ja hataralta tahansa.
Toinen asia, minkä omaksuin uskontunnustuksesta on, että se ei ole jotain, minkä me puserramme itsestämme. Se on jotain, minkä Jumala lahjoittaa, jotain, minkä me otamme vastaan lausumalla. Sen lausuminen on kuin sanoisimme ”kiitos” kaikista Jumalan lahjoista.
Nämä oman uskon hatarat hetket tulevat mieleen, aina kun luen Raamatusta tuon kohdan, jossa puhutaan kivistä, jotka muodostavat kirkon. Ajattelen tiiliseinää, jossa kukin kivi kuvaa yksittäistä kristittyä. Jos yksittäinen kivi vapisee heikkona, siinä ympärillä on joukko muita kiviä, jotka antavat tukea ja turvaa. Ja jos muutkin kivet ympärillä horjuvat, pohjalla on vahva perustus ja kulmakivi Kristus, joka siellä alimmaisena pysyy vahvana ja lujana eikä sorru koskaan. Tuo kristillisen yhteisön tuki auttaa heikompaakin vahvistumaan.
Evankeliumissa Pietari lausuu hyvin yksinkertaisen uskontunnustuksen. Jeesus kysyy: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastaa: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”. Kun Pietari sanoo näin, Jeesus toteaa, että tämä uskontunnustus ei ole tullut ihmiseltä vaan taivaalliselta Isältä. Se ei siis ole lähtöisin Pietarista vaan Jumalan lahjoittamaa uskoa.
Pietarin ja muiden opetuslasten usko ei kaikilta osin ole näyttäytynyt yhtä vahvana. Myrskyn keskellä opetuslapset vapisevat pelosta, ja Pietarin usko horjuu. Jeesuksen vangitsemisen jälkeen opetuslapset pakenevat jättäen Jeesuksen oman onnensa nojaan ja Pietari kieltää Jeesuksen. Opetuslapset, Pietari mukaan lukien, olivat monessa kohtaa yksinkertaisia ja ymmärtämättömiä. He kilpailivat ja nahistelivat siitä, kuka heistä on paras, mutta usein Jeesus joutui moittimaan ja ohjaamaan heitä, neuvomaan asioita moneen kertaan ja toteamaan: ”näinkö heikko on uskosi”.
Yksittäisen ihmisen hatara ja heikko mieli ja toisaalta Jumalan lahjoittama voima on jotain, mikä itselleni on uskon tärkeimpiä asioita. Opetuslasten heiveröinen usko ja häilyväinen mieli on sitä samaa, mitä me saamme tässä ajassa kokea. Mutta juuri meidän häilyvien ihmisten kautta näkyy Jumalan voima. Se, että usko ei ole jotain mikä lähtee meistä, vaan Jumala lahjoittaa meille kaiken, ja toimii tässä maailmassa meidän kauttamme. Meidän käsiemme kautta suuri Jumala toimii, meidän suumme kautta hän puhuu, tämän rikkinäisen maailman kautta hän tekee ihmeitä silloinkin kun meidän uskomme horjuu.
Pietarille Jeesus antaa tehtävän olla kallio, jonka päälle hän rakentaa kirkkonsa, jota eivät tuonelan portit voita. Jeesus sanoo: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Näiden sanojen vaikutushistoria on hyvin vahva. Näistä sanoista nousee sarjakuvien, kirjallisuuden, vitsien ja taiteen kuva Pietarista taivaan portinvartijana. Hän vartioi, kuka taivaaseen pääsee ja kuka ei. Näiden sanojen pohjalle rakentuu myös katolisen kirkon paavin valta. Paavin ajatellaan olevan Pietarin seuraaja kristillisessä kirkossa.
Vaikka Jeesus puhuu taivasten valtakunnan avaimista, hän ei todennäköisesti kuitenkaan suoranaisesti puhu mistään taivaan portinvartijan tehtävästä. Juutalaisessa perinteessä puhe sitomisesta ja vapauttamisesta liittyy lain tulkintaan: puhe sitomisesta tarkoittaa jonkin asian kieltämistä ja puhe vapauttamisesta tarkoittaa jonkin asian sallimista. Jeesus näin ollen antaa Pietarille tulkinnan avaimet: valtuudet opettaa muille sitä, mitä Jeesus on käskenyt hänen noudattaa.
Siinä mielessä Pietarille annettu tehtävä on sama tehtävä kuin minkä Jeesus myöhemmin antaa kaikille opetuslapsille: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Sillä katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Tänään Jumalan sana piirtää siis eteemme kivisen kirkon. Kiviä siinä kirkossa olemme me, eri tavoin uskovat, eri tavoin ajattelevat ja eri tavoin toimivat kristityt. Me olemme kiviä tuossa rakennuksessa. Me olemme kirkko. Tuo kivinen kirkko ei ole luja sen vuoksi, että me yksittäiset ihmiset olisimme vahvoja ja lujia kuin kallio. Se on luja siksi, että Jumala on vahva ja hänen lahjoittama usko, armo ja pelastus on vahva kuin kallio. Ja se on luja siksi, että me yhdessä muodostamme maailmanlaajuisen kristillisen yhteisön, jonka tuki vahvistaa myös meitä.
Tuo kivinen kirkko ei ole paikoilleen jämähtänyt kirkko, vaan maailmaan lähetetty kirkko, jolla on tehtävä. Meidän tehtävämme on tulkita Jumalan sanaa tämän maailman ihmisille. Meidän tehtävämme on tukea toinen toisiamme. Meidän tehtävämme on julistaa Jumalan sanaa sanoillamme ja teoillamme, avautua ulospäin, rakastaa, ja mennä kaikkeen maailmaan, kaikkialle sinne, missä Kristus on kulkenut meidän edellämme.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Kun me tänään siis tunnustamme uskomme, me yksittäiset kivet liitymme maailmanlaajuiseen kirkkoon. Kun me astumme ehtoollispöytään, me teemme Jeesuksen kanssa vaihtokaupan: annamme syntimme ja puutteemme, ja otamme vastaan uskon, rakkauden ja sovituksen. Kun me astumme tästä kirkosta ulos, jumalanpalvelus jatkuu arjen keskellä. Jeesuksen matkaan lähettämä kirkko on siellä missä sinä olet.