Rakkaat kristityt!
Mitä ajattelet? Mitä mietit? Mitä tunnet? Mitä koet? Mitä mieltä olet?
Muistan vuosien takaa kuinka löysin oman ajatuksen. Se voi tuntua vähän oudolta. Mutta kokemuksessa oli jotain hyvin merkittävää. Mitään mielikuvaa minulla ei ole siitä, mikä tuo ajatus mahtoi olla – ei edes sitä, että oliko se nyt mitenkään varsinaisesti oma. Eikä varmasti ollut kysymys myöskään siitä, että ajatukset olisivat putkahtaneet päähäni jotenkin tyhjästä tai yhtäkkiä. Enemmän oli kyse varmasti siitä, että sain jotenkin sisäisen luvan ajatella niin kuin ajattelen. Se oli samalla lupa muuttaa ajatuksia, vaihtaa näkökulmia ja tarkastella asioita.
Se mistä puhun, liittyy siis nimenomaan pappina olemiseen ja siihen julistukseen ja opetukseen, jonka koen omakseni. Jos aiemmin oli mietittävä mitä jostain asiasta oli joku arvostamani hengellinen opettaja sanonut – saatoin vapautua muiden ajattelemista sanoista. Asioita voi nähdä toisinkin.
Tiedän, etten ole tällaisten ajatusten kanssa aivan yksin. Joskus voivat ajatukset, sanat ja tunteet olla niin lukossa, ettei oikein itsekään tiedä mitä sitä nyt mistäkin asiasta ajattelee. Silloin on helposti toistaa vain sitä, mitä muut ovat joskus aiemmin sanoneet – tai vaihtoehtoisesti ei sano yhtään mitään. Kai sellaista olotilaa voisi kuvailla siten, että ihminen on eksyksissä itsestään tai vieraantunut itsestään. En oikein tiedä kuka olen tai mitä ajattelen.
Tällaisia kysymyksiä minun mielessäni herätti Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu – se, jonka evankeliumissa kuulimme. Ensiksi Jeesus kysyi, mitä muut mahtavat hänestä ajatella. Ja hän sai siihen monenlaisia vastauksia. Sen jälkeen hän kysyi opetuslapsilta: ”Entä te? Kuka minä teidän mielestänne olen?” Mitä te ajattelette, mitä sinä ajattelet?
Niin kuin usein kävi, Pietari ehti ennen muita vastaamaan. Hän vastasi näin: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.”
Minun on vaikea uskoa, että Pietari olisi sanonut nuo sanat jotenkin hyvinkin kevyesti sen kummemmin miettimättä. Ajattelen, että noita sanoja oli edeltänyt jo pitkä yhteinen matka Jeesuksen kanssa. Matka oli kerran alkanut Gennesaretin järven rannalta. Pietari oli Jeesuksen käskystä heittänyt vielä kerran verkkoa – ja saanut saarretuksi suuren joukon kaloja. Hän oli kokenut itsensä syntiseksi – eikä arvolliseksi Jeesuksen seuraan. Kuitenkin Jeesus oli kutsunut hänet seuraajakseen – ja Pietari oli lähtenyt matkaan. Sen jälkeen Pietari oli monet kerrat kuullut Jeesuksen puhuvan, hän oli ollut läsnä kun Jeesus tyynnytti myrskyn, paransi sairaita, ruokki tuhansia – herätti jopa kuolleista. Ehkä Pietari oli ollut mukana kun Jeesus vieraili Sakkeuksen tai toisen publikaanin Matteuksen kodissa. Tai kukaties hän oli ollut mukana kun Jeesus paransi kymmenen pitaalista tai armahti aviorikoksesta kiinniotetun naisen. Matkan varrella Pietari oli saanut nähdä miten Kristus osoitti Jumalan hyväksyvää rakkautta muiden hylkäämille. Ei vain kerran, vaan yhä uudelleen ja uudelleen.
”Kenenkä te sanotte minun olevan?” ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Näin voin arvella – kaikki nähty, koettu ja eletty vakuutti Pietarin siitä, että tässä on Jumalan lupaama Vapahtaja.
Kaiken eletyn ja koetun jälkeen Pietari oli valmis sanomaan jotain muuta, kuin mitä muut sanoivat. Todeksi nähty ja koettu rakkaus oli hänet vakuuttanut. Monet, monet kerrat hän oli kuullut, kuinka Jeesus oli murtanut puheet ja näkemykset, joihin oli vahvasti totuttu. Hän rikkoi rajoja, hän tuntui kääntävän päälaelleen sen, mitä oli pidetty totena.
Kristillinen kirkko ei ole luonteeltaan oikeassa olemisen yhteisö – kristillinen kirkko on luonteeltaan rakkauden yhteisö. Rakkaus pistää arvioimaan asioita uudelleen uusista näkökulmista.
Kun kirkkomme arkkipiispa Kari Mäkinen alkuviikosta käytti SuomiAreenalla paljon keskustelua herättäneen puheenvuoronsa, jossa hän pyysi sukupuolivähemmistöiltä anteeksi niin yhteiskunnan kuin kirkon kovuutta – minun käsitykseni mukaan arkkipiispa puhui hyvin vahvasti evankeliumin hengessä. On aikoja ja on asioita, jolloin on uskallettava ravistella totuttuja ajattelumalleja ja uskallettava haastaa jopa hengellisiä traditioita. Joskus rakkaus vain vaatii sitä.
Pietari uskalsi ajatella toisin kuin muut. Hän uskalsi nähdä silmiensä edessä maailman Vapahtajan. Sitä hän ei saanut muilta – sen Jumala itse ilmoitti hänelle. Näin uskon. Siksi vapauttavat sanat ovat edelleen meillä käytössämme.