Helatorstai, Ap. t. 1: 1-11, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus alakoululle

Kun on käynyt pitkällä matkalla, on mukava palata kotiin. On ihanaa avata kodin ovea ja nuuhkia tuttua tuoksua. Mikä riemu, kun kaikki rakkaat lelut ovat siellä, tutut tavarat ja oma lämpöinen vuode.
Torstaina on Kristuksen taivaaseen astumisen päivä, Helatorstai. Päivä on pyhä, koska kristikunta muistaa silloin, että Kristus on meidän edestämme astunut taivaisiin. Jeesus on iloinen, että hän pääsi taas kotiin, sillä siellä taivaan Isän luona on Jeesuksen koti. Jeesus oli ollut kauan poissa kotoaan. Nyt hän pääsi kotiin, rakkaan Isän luo, enkelien luo, edesmenneitten pyhien luokse.
Ajattelen joskus, millaista olisi, jos Jeesus ei olisikaan palannut taivaaseen. Silloin hän asuisi jossain kaukana suuressa kultaisessa palatsissa tai temppelissä. Kaikki maailman ihmiset pyrkisivät hänen luokseen. Siellä olisi hirveä tungos, ja vain varakkaat ja terveet, kauniit ja rohkeat pääsisivät hänen vastaanotolleen. Silloin Jeesus olisi vain siellä eikä missään muualla.
Totta on, että Herramme Jeesus Kristus nousi ylös taivaaseen, jotta hän voi taivaan Isän luona valmistaa meille kotia. Hän pitää siellä meidän puoliamme, ja hän tulee noutamaan meidät sinne, missä hän on. Hän on astunut taivaaseen, mennyt pois luotamme, jotta hän voisi toteuttaa lupauksensa: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Hän on mennyt pois, jotta hän voisi olla lähellä: täällä, tässä koulussa, luokkahuoneessasi, välitunnilla, kotimatkalla, kotona, leikeissä ja nukkuessasi. Juuri kaukana ollessaan hän onkin itse asiassa läsnä. Se on uskon salaisuus. Hän asuu sydämessäsi, jonka hän on uskossa pyhittää kodikseen. Herra siunatkoon sinua…