Mikä moottoripyöräilyssä kiehtoo? Tällainen kysely osui silmiini jokin aika sitten internetissä. En tiedä kyselyn laajuutta, edustavuutta tai luotettavuutta. Mutta sitä oli mielenkiintoista lukea. Puolet vastasi, että moottoripyöräilyssä kiehtoo siihen sisältyvä vapauden tunne. Toiseksi eniten kannatusta sai suorituskyky. Muut vaihtoehdot jäivät huomattavasti jälkeen näistä kahdesta vastauksesta. Toki vastauksissa kerrottiin monia syitä, muun muassa hyvät kaverit ja vahva yhteisöllisyyden kokemus. Siitä kertoo myös Ristiinan Trampbikersien toiminta ja tämä kymmenennen kerran järjestettävä motoristikirkko. On hienoa, että haluatte kokoontua motoristikirkkoon kesäkauden alkaessa. Näin te saatte rukoilla siunausta edessä oleville matkoille.
Kyselyyn vastanneet kertoivat, mistä vapauden tunteessa on kyse: ”Rentoutumisen täydellinen tunne. Stressin unohdus n. 2-10 min liikkeellelähdön jälkeen. Maisemat vaihtuu, reitti vaihtuu, mieli muuttuu, saa tehdä mitä haluaa, eli vapauden tunne…” ”Vastasin vapauden tunne, ihan siitä syystä että yleensä tulee vaan mahtava fiilis kun ajelee ilman päämäärää ja onhan se mahtava fiilis esimerkiksi kanttailla kunnolla ja viedä pyörää mutkissa ja aiemmin jo mainittuna, yhteenkuuluvuus pyörän kanssa.” ”Kyllähän se tietynlainen ”easy rider” (lue vapaus) osasto on tämän homman kulmakivi.”
Motoristikirkon kymmenvuotisjuhlaa vietetään helatorstaina eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä. Taivaaseenastuminen tapahtui Uuden testamentin mukaan 40 päivää pääsiäisen jälkeen, joten sen vuoksi tämä juhlapäivä on keskellä viikkoa. Helatorstai on paljon enemmän kuin pelkkä aliarvostettu arkipyhä ja työmarkkinajärjestöjen heittopussi. Itse asiassa tämä pyhäpäivä sopii hyvin motoristikirkon viettämiseen. Helatorstai nimittäin muistuttaa, että olemme matkalla. Jeesus nousi taivaaseen. Siellä on kristityn koti tämän elämän jälkeen. Sinne meitä odotetaan.
Helatorstain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” Jeesus siis tahtoo, että hänen omansa olisivat kerran tämän elämän jälkeen taivaassa.
Meidän on ehkä vaikea käsittää, mitä taivas merkitsee. Englannin kielessä se on helpompaa, sillä siellä on kaksi taivasta tarkoittavaa sanaa. ”Sky” merkitsee ylhäällä näkyvää ilmakehän ja avaruuden osaa. ”Heaven” puolestaan on Jumalan tuonpuoleinen vaikutuspiiri ja häneen uskovien asuinsija. Havaittava taivas (sky) on vertauskuva Jumalan näkymättömästä taivaasta (heaven). Sekin on ”ylhäällä” siinä mielessä, että se on ihmisten mahdollisuuksien ja käsityskyvyn yläpuolella. Taivas ei kuvaa jotain rajoitettua paikkaa jossakin, vaan pikemminkin onnen ja ilon olotilaa. Kyse on vähän samanlaisesta kuin moottoripyöräilijän vapauden tunne tai ihmisen syvimmän kaipauksen täyttymys, kokemus siitä, että on täysin rakastettu ja hyväksytty.
Kun kyselemme, miten taivaaseen päästään, Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Usko Jeesukseen on tie taivaaseen.
Muistan armeijan peruskokeesta kysymyksen: ”Tuntuuko sinusta, että vanne puristaa päätäsi?” Monille usko on tiukkapipoisuutta, jossa ikään kuin vanteella on pakotettu tiettyyn muottiin. Usko ei ole ahdistavaa pakkoa, vaan Jumalan lapsen vapaata ja turvallista oloa Taivaan Isän hoidossa. Aito usko on ilon sävyttämää luottamusta Jumalaan. Ilon ja vapauden antaa se, että suhde Jumalaan ei rakennu ihmisten edellytysten varaan. Usko perustuu Jeesuksen Kristuksen rakkauteen ja syntien anteeksiantamukseen. Usko on matkantekoa luottamuksessa Jumalaan. Se on kulkemista perille kotiin.
Kun käynnistät moottoripyörän ja lähdet liikenteeseen, muista, että sinulla on päämäärä. Helatorstai viestittää: Taivas on päämäärä, tänään itse kutakin meistä jälleen päivän lähempänä kuin eilen. Sinne sinuakin odotetaan, kun tämän elämän ajot on kerran ajettu.