Saarna Isonkyrön Vanhassa kirkossa Helatorstaina 25.5.2017
Yhteyden vaaliminen on niin kirkossa kuin yhteiskunnassa vaativa tehtävä. On helppo polttaa siltoja takanaan. Sen sijaan särkyneen yhteyden palauttaminen vaatii paljon enemmän. Näin on erityisesti silloin, kun yhteys on ollut murtuneena 500 vuoden ajan. Reformaation merkkivuotta onkin syytä viettää nöyrällä mielellä. On myönnettävä, että kaikki ei mennyt hyvin: kirkko jakautui ja kärsii.
Nykypäivänä yhteyttä on vaalittava myös kirkon sisällä. Houkutus paeta samanmielisten turvalliseen joukkoon on toisinaan suuri. Nyt jos koska meidän on ahkeroitava toistemme kuuntelemisessa. Siihen hengellinen perintömme velvoittaa: tarkoitus oli uudistaa kirkkoa ja uudistua itsekin, ei muodostaa omaa erillistä ryhmää.
Yhteys on myös kansakunnan hyvinvoinnin edellytys. Viime viikkoina on arvioitu Mauno Koiviston elämäntyötä. Arvioissa on toistunut yhteyden rakentaminen. Hänen tiensä kulki vaatimattomista oloista ”koko kansan presidentiksi”. Sellaisena hän halusi palvella kansaa. Yhä vieläkin yhteiskunnan päättäjien tehtävä on vahvistaa kansakunnan yhteyttä.
Mitä voimme tehdä ykseyden hyväksi?
Mitä meistä itse kukin voisi tehdä ihmisten yhteyden hyväksi? Ensimmäiseksi mieleeni tulee se, että puhumme julkisesti hyvää toisesta. Aina emme ole onnistuneet tässä tehtävässä. Monen luterilaisen näkemystä katolisesta kirkosta on ohjannut Välskärin kertomusten kuva vehkeilevästä munkista. Sankarin viitan Topelius puolestaan laski Perttilän talon perillisen harteille. Tämä taisteli mielestään oikeiden asioiden puolesta ja samalla katolilaisuutta vastaan. -Tiesitkö muuten, että muutamat Topeliuksen henkilöhahmoista juontavat juurensa Isonkyrön Perttilän taloon.
Välskärin kertomusten mustavalkoinen tulkinta ei tee kuitenkaan oikeutta maailmallemme. Tällä kertaa reformaation merkkivuoteen on valmistauduttu toisin kuin aiemmin. Katolilaiset ja luterilaiset viettävät muistovuotta yhdessä. Sen teemaksi on muotoiltu ”Vastakkainasettelusta yhteyteen”. Tätä pyrkimystä ilmentää katolisen piispan läsnäolo tässä historiallisessa kirkossa. Isonkyrön kirkko olkoon vastedes myös katolisten kristittyjen pyhiinvaellusten kohde, ovathan kirkon vanhimmat osat katoliselta ajalta 1510-luvulta.
Hyvän puhumista meidän tulisi vaalia kaikessa julkisessa keskustelussa. Sosiaalisen median maailma on tänään raaka. Siellä pahantahtoiset tunteet pääsevät liian helposti valloilleen, ja hyvä jää jalkoihin. Unohdamme, että vihapuhe ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu eivät auta ongelmien ratkaisussa. Päinvastoin: sosiaalista mediaa tulisi käyttää myönteisen ilmapiirin vahvistamiseen. Tästä esimerkki ovat lukemattomat tuen osoitukset terrori- iskun uhreille ja heidän omaisilleen.
Katumuksen hengessä eteenpäin
Reformaation merkkivuosi onkin meille kutsu katumukseen. Yhdessä on myönnettävä, ettemme ole kohdelleet toisiamme niin kuin kristittyjen tulee: kunnioittaen ja rakastaen. Katumuksen tie viitoitettiin jo 50 vuotta sitten, kun Katolinen kirkko esitti anteeksipyynnön luterilaisille ja luterilaiset vastasivat esittämällä vastaavan pyynnön katolilaisille. Tällä tiellä on päättäväisesti jatkettava. Meidän luterilaisten tulee arvostaa katolista uskomisen tapaa. Meidän on pidettävä mielessä, että katolinen perintö on osa oman kirkkomme historiaa. Katolinen kirkko toi aikanaan evankeliumin sanoman Suomeen, myös tänne Isoonkyröön.
Samalla meidän tulee huomata, että yhteyden rakentaminen ei ala tyhjästä. Jo nyt meillä on paljon yhteistä. Oppia koskeva vuoropuhelu 50 vuoden aikana on osoittanut, että monessa kohtaa olemme luultua lähempänä toisiamme. Tunnustamme toistemme kasteen: se on Kristuksen omaksi tulemista. Ja 20 vuotta sitten totesimme, että meillä on yhteinen käsitys siitä, kuinka ihminen pelastuu. Nämä ovat hyviä lähtökohtia syvemmälle vuoropuhelulle.
Jumalan rakkaus on yhdistävä voima
Ekumenia, kristittyjen yhteys, on erityisen ajankohtaista helatorstaina, kun Jeesus palaa Isänsä luokse ja asettuu taivaalliselle valtaistuimelleen. Jeesuksen huolena on, kuinka hänen oppilaansa selviytyvät tässä maailmassa.
Eron hetkellä meillä ihmisillä on tapana muistuttaa toisiamme siitä, mikä on olennaista. Kun nuoret lähtevät opiskelemaan, vanhemmat toivovat heidän muistavan tärkeimmän. Nuoria rohkaistaan sanomalla, että vanhempien rakkaus kannattelee elämän matkalla. Lapset pysyvät vanhempien mielessä ja rukouksen kohteena; ja tarvittaessa äidit ja isät rientävät lastensa tueksi.
Vastaavalla tavalla Jeesus toimi ennen taivaaseen astumistaan. Hän muistutti oppilaitaan siitä, mikä on tärkeintä. Se, millainen Jumala on ja kuinka hän toimii. Jeesus oli myös kertonut, miksi Isä lähetti hänet maailmaan. Ihmisrakkautensa vuoksi. Sen tähden Isä luopui pojastaan ja uhrasi hänet. Näin maailman synnit sovitettiin; Jumalan ja ihmisen yhteys palautui. Meillä on armollinen ja parastamme tahtova Jumala.
Nämä ydinasiat Jeesus tiivistää helatorstain evankeliumissa rukoukseksi. Hän sanoo Isälleen: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan on yhdistävä voima. Se liittää kristityn ja Kristuksen toisiinsa. Vaikka Herramme astuu ylös taivaisiin, hän myös pysyttelee oppilaidensa luona. Hän lupaa edelleen opettaa heitä niin, että he tuntevat ja pitävät mielessään Jumalan. Ja hän lupaa heille Pyhän Hengen lahjan. Sen kautta Kristus on kanssamme, pitää meidät luonaan ja synnyttää meissä Jumalan mielen mukaista elämää.
Jumalan rakkaus liittää kristityt toisiinsa
Jumalan rakkaus on yhdistävä voima myös siksi, että se liittää kristityt toisiinsa ja luo kirkkoon hyvän tahdon ilmapiiriä. Tällainen yhteys palvelee yhteistä hyvää ja saa välittämään toisista.
Vaikka yhteys on perimmältä Jumala lahja, se on samalla meitä velvoittava tehtävä. Jeesuksen mukaan todelliset kristityt tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta. Siispä tehtävämme on kärsivällisesti ja toisillemme hyvää tahtoen rakentaa kristittyjen yhteyttä ja poistaa sen tieltä esteet. Erityisesti on ahkeroitava niiden erottavien muurien kanssa, jotka olemme pystyttäneet omalla kovuudellamme, taitamattomuudella ja rakkaudettomuudella.
Kristittyjen yhteys ei siis ole itseisarvo. Se tarvitaan, jotta Isän Jumalan rakkaus voi tulla näkyväksi tässä maailmassa. Ristiriidat ja kinastelu peittävät näkyvistä armollisen Jumalan. Tästä syystä pyydämme: hyvä ja armollinen Jumala, anna meille viisautta, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä niin, että toteutamme sinun tahtosi ja teemme kaikkemme kirkon ja ihmisten ykseyden parhaaksi. Tämä on kutsumuksemme. Aamen.