Helatorstai, Lk. 24: 49 – 53, Esko Väyrynen

Alkutervehdys: Armo, laupeus ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka oli, joka on ja joka tuleva on.
Rohkenen väittää, että useimmat meistä on kasvatettu siihen yksinkertaiseen lapsen uskoon, että taivas on meidän yläpuolellamme, tuolla ylhäällä, ehkä pilvien ja tähtien takana, siis joka tapauksessa niin korkealla, että me emme pysty silmillämme näkemään niin kauas. Tämä käsityksemme, että taivas on ylhäällä, on peräisin Raamatusta. Juuri kuulemassamme Luukkaan evankeliumin kohdassakin sanottiin: ”hänet otettiin ylös taivaaseen”. Tai 1. Ms. 28. luvussa, jossa kerrotaan Jaakobin unesta Beetelissä, sanotaan: ”Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.” Siis meille opetettu ja meidän omaksumamme käsitys, että Jumala ja Jumalan taivas ovat ylhäällä, ei ole mikään tuulesta temmattu ajatus, ei siis ole mielikuvituksen tuotetta, vaan se on peräisin Raamatusta.
Ylhäällä oleva taivas käy hieman ongelmalliseksi silloin, kun muistamme, että maa on pallon muotoinen. Maapallon pinnalla tallusteleva ihminen voi sanoa, että vastakkaisella puolella maapalloa asuva ihminen on sanojasta katsottuna hänen alapuolellaan. Kumminkin tämänkin ”alapuolella”, alapuolella lainausmerkeissä, asuvan ihmisen yläpuolella on taivas. Toisin sanoen meidän vastakkaisella puolella maapalloa asuvien ihmisten taivas, joka on heidän mielestään yläpuolella, onkin meistä katsottuna meidän alapuolellamme.
Tämä alapuolelle joutunut taivas voitiin pelastaa sillä, että sanottiin, että maapallo on yksi taivaankappale avaruudessa, ja että taivas on maapallon ympärillä olevassa avaruudessa.
Mutta tuokaan selitys ei enää riitä meille atomiajan avaruusihmisille. Mehän elämme sitä tekniikan ja tieteen huippukautta, joka pystyy selittämään jo miltei kaiken. Meidän päivinämme on joku Gagarin käynyt avaruudessa ja hän on avoimesti kertonut, ettei hän nähnyt siellä mitään jumalaa.
Nyt kai täytynee olla joka Raamatun sanan, että taivas, nimenomaan Jumalan taivas olisi ylhäällä, tai sitten avaruuden valloittajien todistuksen väärässä. Koska kerran Raamattu on Jumalan ilmoitusta ja Jumalan sanaa, niin sitä me emme pysty todistamaan väärässä olevaksi. Mutta ihminenhän on erehtyväinen, joten ehkä avaruuden valloittajat eivät ole sattuneet huomaamaankaan Jumalaa, kun kiitävät siellä avaruudessa niin hirvittävällä vauhdilla.
Asia näet on niin, että ihminen tietomääränsä kasvaessa ylpistyy ja alkaa pitää itseään kaiken mittana. Mehän pidimme vain sitä ylhäällä olevana, joka meistä itsestämme katsoen oli ylhäällä. Ja jos yksi ns. avaruuden valloittaja ei huomannut Jumalaa lentonsa aikana, niin tälläkö sitten tuli sitovasti todistetuksi, että ei ole Jumalaa eikä ole näin ollen myöskään Jumalan taivasta. Ihminen pöyhkeydessään puhuu avaruuden valloittamisesta, jos hän kiertää muutaman kierroksen maapallon ympäri. Tuota samaa avaruuden valloitusretkeä voi Tiililä, joka on ehkä päässyt hieman aavistelemaan Jumalan suuruutta ja käsittämättömyyttä, verrata vesikirpun hyppyyn valtameren rannalla rantakiveltä toiselle.
Jos vesikirppu Atlantin rannalla hyppäisi rantakiveltä toiselle ja rehvastelisi sitten ystävälleen: olen nähnyt Atlantin valtameren, niin se ei liioittelisi kertomustaan yhtään enempää kuin meidän tämän hetkiset avaruusmiehemme, jotka väittävät nähneensä avaruuden. Nämä samat sankarit sitten yrittävät uskotella, ettei muka ole taivasta, koska he eivät ole sitä avaruudesta löytäneet. He tahtovat astua ylös taivaattomuuteen oman avaruusohjelmansa mukana.
Mutta kumminkin Raamattu todistaa meille, että Jeesus astui ylös taivaaseen. Jeesuksen ei tarvitse totuttautua elämään painovoimattomassa tilassa eikä hänen tarvinnut hankkia suojapukua, joka varjelisi hänet myrkylliseltä avaruussäteilyltä.
Jeesus näet palasi takaisin Isän kotiin, josta oli lähtenyt. Raamatun sanan mukaan hänet peräti otettiin ylös taivaaseen. Taivas, Jumalan taivas, on siis olemassa, vaikka me emme pystykään antamaan kompassin suuntalukemaa, että se on siinä ja siinä suunnassa. Tai vaikka Raamattu ei annakaan meille numerotietoja siitä, kuinka monen valovuoden päässä ehkä Jumalan taivas on tästä meidän maastamme.
Meille riittää nyt varmuus siitä, että on todella olemassa Jumalan taivas, jonne Jeesus on mennyt meidän edellämme. Ylösnoussut Herra Jeesus on siirtynyt Jumalan kirkkauteen, taivaaseen. ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan, jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö” Jh. 16:28. Kristus siis palaa vain lähtökohtaansa. Kehä kieryy näin umpeen. Kristuksen lunastustyö on nyt loppuun suoritettu. Vaikka helatorstai on erojuhla, Kristus erkani opetuslapsistaan. Se on samalla ilojuhla juuri sen vuoksi, että Kristus erosi opetuslapsistaan ja palasi Isän tykö, kotiin, juuri sen tähden, että hän oli suorittanut Isän hänelle antaman lunastustyön loppuun. Juuri tieto siitä, että Jeesus oli voittanut synnin ja kuoleman ylösnousemisellaan, täytti opetuslastenkin mielet ilolla ja kiitoksella. Eron tuottama haikeus jäi taka-alalle.
Toisestakin syystä Kristuksen seuraajilla on helatorstaina aihetta iloita ja kiittää. Kun Jeesus astui ylös taivaaseen, Jumalan taivaaseen, takaisin Isän kotiin, niin silloin Jumalan taivaasta tuli meidänkin koti. Meillekin kuuluu taivasosuus.
Helatorstai, Jeesuksen maanpäältä taivaaseen eroamisen juhla, on vielä yhdestä syystä ilon ja kiitoksen juhla. Helatorstai on lupaus helluntaista. Vaikka Jeesus menikin edeltä ylös taivaaseen, niin hän ei aikonutkaan jättää meitä yksin. ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut.” Helatorstai on meille lupaus siitä, että Jeesus on antava meille joka tilanteessa voimaa aina sen verran kuin me kulloinkin tarvitsemme. Meille ei siis anneta vielä tänään sitä voimaa, jota me vasta huomenna tarvitsemme suorittaessamme huomisia tehtåviämme. Huomisissa tehtävissämme tarvittavat voimat me saamme vasta huomenna. Kun panemme toivomme taivaan Jumalaan, niin saamme silloin elää eräällä tavalla huolettomina. Meidän johtolauseenamme voisi silloin olla sanat: ”Eletty eilinen päivä, huomisesta en tiedä, tänään auttaapi Jumala”.
Kristus erosi opetuslapsistaan kädet kohotettuina siunaamaan. Tällä hän tahtoo muistuttaa meille siitä, että vaikka hän on mennyt ylös taivaaseen, Jumalan taivaaseen, niin taivaastakin hän siunaa ja varjelee meitä. Jeesus siunaa meitä, vaikka emme häntä näe. Tai vaikka emme sitä aina edes muistakaan, siitä puhumattakaan, että pystyisimme määrittelemään sen ,missä on Jumalan taivas, johon Jeesus on mennyt. Kaikesta huolimatta Jeesus siunaa meitä.