Helatorstai, Lk. 24: 49 – 53, Esko Väyrynen

Me ehkä hieman hymähdämme vähättelevästi, kun puhutaan koetellusta kansalaiskunnosta. Olemme oppineet yhdistämään asian lähinnä hallitusherroihin. Heitä taas olemme viime aikoina kutsuneet rötösherroiksi.
Kansalaiskunnon koskettamisen huomasin ulottuvan tavalliseen kansalaiseen, kun joitakin vuosia sitten eräs tuttava purki harmistumistaan. Hän ei päässyt esivallan luottamusta edellyttävään toimeen siitä syystä, että hänellä oli merkintä rikosrekisterissä. Hänen oli vaikea hyväksyä sitä, että yhä vedottiin hänen alkoholiongelmaansa, vaikka hän oli uskoon tulemisen ansiosta täysin muuttunut.
Tuo tapaus tuli mieleeni tutkiessani tämän päivän evankeliumia. Jeesus astui ylös taivaaseen helatorstaina. Maailman mahtaville mielistelyn vuoksi tapahtuman kirkollinen vietto on siirretty seuraavaan lauantaihin, siis tähän päivään, ja nimi muutettu sisältöä ilmaisevaksi Kristuksen taivaaseen astumisen päiväksi.
Jeesus ei pidä rikosrekisteriä. Jeesus antaa täyden luottamuksensa entisille rötösherroille. Heille hän uskoo koko lunastustyönsä, evankeliumin levittämisen. Ajallisesti helatorstai on vain viiden viikon päässä kiirastorstaista. Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen, toisen kahdesta sakramentista. Rötösherrat olivat paikalla. Juudas Iskariot, joka rahanahneuden vuoksi, nykykielellä ilmaistuna otti vastaan lahjoman, kastoi Jeesuksen kanssa yhtä aikaa leipää vatiin. Kiirastorstain viimeisellä ehtoollisella oli Pietari, joka muutaman tunnin kuluttua vannomalla vannoi, ettei edes tunne omaa Herraansa ja Mestariaan. Nykykielellä tosi loikkari. Kumminkin Jeesus teki tästä valapatosta kirkkonsa ensimmäisen johtajan. Ei kenestäkään Jeesuksen lähimmistä oppilaista olisi meidän aikamme vaatimusten mukaan jumalallisen vallan ja iankaikkisen elämän lähettiläiksi eli edustajiksi. Mutta juuri näille Jeesus uskoo vain viiden viikon kuluttua heidän raukkamaisimpien tekojensa jälkeen koko valtansa täyteyden. Helatorstaina, ennen taivaaseen astumistaan, Jeesus asetti toisen sakramentin, kasteen. Kiirastorstaina ensimmäisen, ehtoollisen.
Meidän inhimillinen ymmärrys tai hyvä tahto ei voisi uskoa valtansa koko täyteyttä edustajille, jotka heti ensimmäisen koetuksen kohdatessa ovat valmiit kieltämään herransa tai yksin jäädessään menettävät kaiken toivonsa.
Jeesuksen menettelyssä on vielä toinenkin meille opiksi ja ojennukseksi käyvä ohje: ”pysykää tässä kaupungissa”. Ehkä on ollut kautta koko kristikunnan historian, mutta meidän päivinämme näyttää olevan kulku- ja tietoyhteyksien parantumisen ansiosta suorastaan kilpajuoksu erilaisten oppien ja ihmeiden tekijöiden perässä.
Voima, josta Jeesus puhuu, on Pyhä Henki, Jumalan yksi persoona eli olomuoto. Pyhänä Henkenä Jumala esiintyy silloin, kun Hän herättää meissä uskon ja Pyhä Henki myös säilyttää meidät oikeassa uskossa.
Meillä on kyllä suuri kiusaus kuvitella, että joku voimallinen tai oppinut, voimallinen Hengessä, oppinut kirjoituksissa, saa meissä aikaan uskon. Tämän vuoksi me juoksemme kaikenkarvaisten kaatajien ja sanan selittäjien perässä muka rakentumassa. Jeesuksen neuvo on kaikessa lyhykäisyydessään: pysykää tässä kaupungissa.
Kun Jeesus asetti ehtoollisen, mukana oli pettäjä, kieltäjä ja kaikki epäuskoisia. Ehkä näin siksi, että kun me löydämme itsemme petturin, kietäjän tai epäilijän paikalta, emme voisi jäädä pois Herran pöydästä sillä verukkeella, että ei se ole näin huonoa varten.
Kun Jeesus antoi Jumalan valtakunnan edustustehtävän eli lähetyskäskyn todellisille rötösherroille, niin ehkä siksi, että meidät vapautettaisiin juoksemasta erilaisten pappien perässä kaupungista toiseen.
Jumala esiintyi Poikana lunastaessaan meidät vapaiksi kuoleman vallasta. Sama Jumala antaa Pyhänä Henkenä meille uskon. Sen vuoksi Jeesuksen opetuslapset, nämä epäilijät ja kieltäjät saivat nähdä hänen menevän taivaaseen, että he tietäisivät odottaa voimaa, uskon alkajaa ja uskossa säilyttäjää ylhäältä, ei keneltäkään maan kamaralla kulkevalta.
Mutta sitä varten Jeesus asetti kasteen ja ehtoollisen sakramentit, että meilläkin olisi näkyvä todistus ylös astuneesta Herrasta ja Vapahtajasta. Jotta me osaisimme palvoa ja rukoilla ylhäällä asuvaa Pyhää.