Mitä sinä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa? Vastaus tuohon kysymykseen riippuu pitkälti vastaajan elämäntilanteesta. Maailmassa on valtava määrä isovanhempia, jotka kaipaavat kaikkein kipeimmin sitä, että saisivat halata lapsenlapsiaan ja nostaa heidät syliin. On niitä ihmisiä, jotka asuvat palvelukodeissa ja toivovat, että heitä ja heitä tapaamaan tulevia vierailijoita eivät aina erottaisi maskit ja visiirit. On ihmisiä, jotka kaipaavat päästä näkemään työ- tai opiskelukavereita, joista ainoat havainnot viimeisen vuoden ajalta ovat kertyneet videopuheluiden välityksellä. Suurta osaa maailman ihmisistä yhdistää siis tällä hetkellä kaipuu toisten kohtaamiseen. Vaikka digiloikka ja sen mahdollistamat etäyhteydet ovat monin tavoin mullistaneet ihmisten arjen, ja vaikka tuo digiloikka tulee varmasti vaikuttamaan maailman menoon pysyvästi myös koronan jälkeisenä aikana, niin se ei voi koskaan korvata ihmisten kokoontumista yhteen ihan perinteisesti paikan päällä.
Helatorstaina kirkossa juhlitaan sitä, että Kristus korotettiin taivaaseen. Voisi sanoa, että tämä pyhä sopii koronapandemian mukanaan tuomaan etäyhteysaikaan kuin nenä päähän. Jeesuksen astuminen taivaalliselle valtaistuimelle ja asettuminen Isän oikealle puolellehan nimittäin tarkoittaa sitä, että me emme voi tavata häntä kasvotusten kuten apostolit aikanaan. Me emme voi kulkea Jeesuksen perässä pitkin Galileaa emmekä saa kuulla hänen sanojaan hänen omalla äänellään. Jeesus on kyllä luvannut olla meitä lähellä, mutta se läheisyys on erilaista – se tapahtuu kasvokkaisen kohtaamisen sijaan rukouksen, Raamatun ja ehtoollisen välityksellä.
Etäyhteyksien mukanaan tuomista rajoitteista oppineena tekisi melkein mieli kysyä, että mitä juhlimisen aihetta siinä lopulta on, että Jeesus ei enää kulje meidän ihmisten keskellä sillä tavoin kuin välittömästi ylösnousemuksensa jälkeen. Että eikö kuitenkin olisi meidän ihmisten ja Jumalan pelastussuunnitelmankin kannalta helpompaa, että aina epäilysten ja epävarmuuden painaessa sitä voisi kääntää kasvonsa kohti Jumalan Poikaa ja saada varmuuden siitä, että tätä tietä todella kannattaa kulkea.
Jotain upeaa helatorstaissa täytyy kuitenkin olla. Sen kirkollinen väri on valkoinen – ilon, kiitoksen ja autuuden väri. Alttarilla palaa kuusi kynttilää merkkinä siitä, että juuri tänään on yksi kirkkovuoden suurista Kristus-pyhistä. Päivän virretkin julistavat kiitoksen ja ylistyksen sanomaa. Tämä kaikki on linjassa sen kanssa, miten opetuslapset reagoivat tilanteessa, jossa heidän ylösnoussut Mestarinsa etääntyi heistä ja korotettiin taivaaseen. Päivän evankeliumitekstihän kertoi, että opetuslapset palasivat Jerusalemiin ”täynnä riemua”. Tuo riemu sai Jeesuksen seuraajat entistä syvemmin kiinnittymään uskoonsa, ja sen seurauksena he eivät meinanneet malttaa lähteä temppelistä pois ollenkaan, vaan ylistivät Jumalaa lakkaamatta.
Vaikka Jeesuksen taivaaseen astuminen voi siis äkkiseltään inhimillisestä näkökulmasta tuntua käänteeltä, jonka myötä yhteys Jeesukseen muuttui lähellä olemisesta ja vierellä kulkemisesta etäyhteyksien varassa kärvistelemiseen, niin kyseessä olikin itse asiassa pelastushistorian kannalta mullistava asia. Se, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella, tarkoittaa nimittäin sitä, että hänen valtansa ja vaikutuksensa on aivan erilainen kuin hänen kulkiessaan köyhänä ja syrjittynä ihmisten keskellä. Filippiläiskirjeessä puhutaan siitä, kuinka Jeesus otti orjan muodon ja alensi itsensä tullakseen ihmisten kaltaiseksi (Fil. 2:7–8). Jeesuksen astuminen taivaan kirkkauteen tarkoittaa siis sitä, että orjan muoto ei enää määrittele eikä rajoita Jeesuksen toimintaa. Hänellä on kaikki valta, hän hallitsee kaikkea kaikkialla. Samaan aikaan hänellä on kokemus inhimillisestä elämästä ja sen kaikista hankaluuksista. Siksi meillä on Isän oikealla puolella paitsi kaiken hallitsija, myös meidän ihmisten puolesta rukoilija.
Toinen helatorstain ilouutinen on siinä, että taivaaseen astuessaankaan Jeesus ei jättänyt seuraajiaan yksin. Evankeliumitekstissä kuulemamme Jeesuksen sanat ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut” viittasivat Pyhään Henkeen – Jumalan Henkeen, joka lahjoittaa uskon ja on kristillisen elämän ja Kristuksen kirkon perusta. Vaikka me emme siis voi olla lähiyhteydessä Jeesukseen, niin Pyhä Henki toimii täällä maan päällä meidän ihmisten keskellä lohduttaen ja opastaen. Vaikka Pyhä Henki ei olekaan inhimillisin aistein havaittavissa, niin hänen vaikutuksensa kyllä ovat. Noita vaikutuksia ovat hengen hedelmät, kuten rakkaus, ilo, rauha ja kärsivällisyys, mutta myös koko maailmanlaaja Kristuksen kirkko. Ilman Pyhää Henkeä ei nasaretilaisen rakennusmiehen ympärillä kehittynyt usko olisi varmasti levinnyt metriäkään Lähi-Idän ulkopuolelle, ja sielläkin varhaisten kristittyjen aikaansaama liikehdintä olisi kuihtunut heti alkuunsa.
Kolmas helatorstain ilonaihe liittyy siihen, mitä tuleman pitää. Jeesuksen taivaaseen astuminen tarkoittaa nimittäin askelta kohti sitä, että hän kerran palaa takaisin kirkkaudessaan. Siis yksinkertaisemmin ilmaistuna – Jeesus on taivaassa, ja siksi hän voi kerran noutaa myös meidät taivaaseen. Taivas on auki, koska Jeesus Kristus on itse avannut tien sinne. Ehtoollisella Jeesus on avannut mahdollisuuden aavistaa jotain siitä, mikä hänen seuraajiaan taivaassa odottaa. Ehtoollista ei turhaan kutsutakaan esimaun ateriaksi – alttarin eteen polvistuessaan kristitty liittyy siihen tämän ajan ja menneiden vuosisatojen pyhien joukkoon, joiden kiitos kaikuu kerran taivaassa.
Vaikka Jeesuksen seuraajan osa siis on tämän maanpäällisen elämän aikana ikävöidä näkemistä kasvoista kasvoihin, niin helatorstain lupaus on siinä, että kerran tuo ikävä saa vastauksen ja kaipuu täyttymyksen. Tässä ajassa helatorstain sanoma on siinä, että Jeesus kulkee Pyhän Hengen kautta kanssamme, vaikka emme voikaan häntä enää nähdä. Se antaa voimaa todistaa hänen rakkaudestaan ja luottamusta jättäytyä itse tuon rakkauden varaan. Pyhän Hengen ohjaamana ihminen voi apostoli Paavalin tavoin olla varma siitä, ”ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Aamen.