Helatorstai, Mark. 16: 14-20, Kristiina Nyman

Kristiina Nyman
Keravan seurakunta

Nykypäivänä pidettäisiin väärentäjänä ihmistä, joka kirjoittaa kirjeen tai kirjan toisen nimissä. Mutta toisaalta nykyään kopioidaan aika surutta tekstejä netistä tai muualta eikä aina ”muisteta” kertoa, keneltä on sen lainannut.

Uuden Testamentin kirjojen syntyaikaan oli aivan hyväksyttävää muokata ja jatkaa jonkun kunnioitetun auktoriteetin kirjoitusta. Näin on tapahtunut myös Markuksen evankeliumille. Se on alun perin päättynyt tilannekuvaukseen. Jeesuksen haudalle menee naisia. Hauta on tyhjä ja enkeli puhuttelee heitä. Arkikokemukselle käsittämätön tilanne! Niinpä naiset pakenevat järkytyksestä vapisten eivätkä kerro tapahtuneesta kenellekään.

Luin teille äsken hautaepisodin jatkokertomuksen. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt Markuksen evankeliumia ottaen vaikutteita useasta Uuden Testamentin kirjasta. Täydentäjä kertoo, minkä tähden haudalta pakeneminen tai asiasta vaikeneminen eivät pysäyttäneet sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta.

Itse ajattelen, että täydentäjän jakeet ovat äärimmäisen lohdullisia. Miten inhimillisiä, epäuskoisia ja ymmärtämättömiä ihmiset kaikkina aikoina ovatkaan olleet. Jeesuksen opetuslapsilla ja meillä on paljon yhteistä. Heidän arkensa, haaveensa ja tulevaisuuden suunnitelmansa olivat menneet karulla tavalla uusiksi, kun Jeesus oli kuollut. Meillä on oman aikamme uhat ja epävarmuudet. Yllättävien vastoinkäymisten keskellä moni kipuilee ja epäilee tänäkin päivänä. Eikö minua tarvita enää työelämässä? Miten selviän, kun minua elämä koettelee? Mihin turvaudun, kun en itse jaksa? Moni kyselee elämän mielekkyyttä? Osa epäilee Jumalan olemassaoloa aivan kuten Tuomas: en usko, jos en itse näe. Tarvitsen todisteita!

Mikä evankeliumin täydentäjän jakeissa on sitten lohdullista? Se, miten hän kuvaa Jumalan reaktiota ihmisen epäuskoon ja epävarmuuteen. Jakeista nousee rohkaisu, tehtävä ja varustaminen.

Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen heidän ollessaan aterialla. He ovat varmasti helpottuneita ja ilahtuneita, kun näkevät Jeesuksen elävän! Jeesus kohtaa seuraajansa kuin hyvä vanhempi lapsensa: hän on yhtä aikaa luja ja lempeä, antaa rehellistä palautetta menettämättä kuitenkaan luottamustaan heihin. Kahden teinin äitinä minun tulisi ainakin ottaa enemmän mallia Jeesuksen tavasta kohdata kovapäiset opetuslapset. Jeesus antaa seuraajilleen tehtävän: ”julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”. Ilosanoma kuuluu kaikille kansoille, ja vieläkin laajemmin. Jo Raamatun ensi lehdillä ihminen saa tehtäväksi viljellä ja varjella. Jos otamme tosissamme annetun tehtävän, tarkoittaa evankeliumin vieminen kaikille luoduille huolenpitoa ja kunnioitusta luontoa ja kaikkea elävää kohtaan. Luonnon riistäminen ja saastuminen sekä eläinten kaltoinkohtelu osoittavat, millaisin diktaattorin elkein ihminen usein luomakuntaa hallitsee.

Myös luonnolle ja eläimille kuuluu ilosanoma: olette Jumalan luomia ja arvokkaita. Meidän ihmisten tehtäväksi on annettu pitää teistä huolta. Oikeastaan me pidämme vastavuoroisesti huolta toisistamme. Luonto antaa ravinnon ja ilahduttaa niin monin tavoin. Keravan seurakunta tahtoo omalla panoksellaan tukea luomakunnan kestävää kehitystä ja luonnosta nauttimista. Esimerkiksi kaikki seurakuntamme rippikoulut ovat vihreitä. Leireillä olen huomannut, että nuoret ovat usein kekseliäitä ja halukkaita huomioimaan luontoarvot.

Rohkaisu, tehtävä ja varustaminen. Jumala pitää huolta loppuun asti. Antaessaan tehtävän, Jumala myös varustaa meidät mitä erilaisimmilla taidoilla ja kyvyillä. Teemme Jumalasta pienen, jos tuijotamme Markuksen evankeliumissa tai Apostolien teoissa kuvattuja tunnusmerkkejä orjallisesti. Jumalan tavat toimia eivät tyhjene yksittäisiin tunnusmerkkeihin kuten kielillä puhumiseen tai sairaiden parantamiseen, jotka on mainittu muutamassa jakeessa tai muutamassa Raamatun kirjassa. Meidän ei tule arvioida toisiamme tunnusmerkkien tai niiden puuttumisen perusteella. Jos niin teemme, teemme Jumalasta pienen ja itsestämme suuren
tuomarin. Ajattelen, että kaikkien erilaisten tunnusmerkkien tavoitteena on vahvistaa uskoa ja auttaa ihmisiä eri tavoin.
Tärkein kristityn tunnus on sinulle annettu jo kasteessa. Otsaasi ja rintaasi on piirretty ristinmerkki lausuen: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.” Usko ja kaste ovat erottamattomat. Molemmat Jumala antaa lahjaksi. Usko ja kaste sisältävät rohkaisun, tehtävän ja varustuksen.

Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan tyhjän päälle, kun hänet otettiin taivaaseen. Evankeliumissa sanotaan, että ”Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti heitä.” Kun Jeesus otettiin ylös taivaaseen, hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Ilmaisu ”istuu Jumalan oikealla puolella” on ollut niin tärkeä ensimmäisille Jeesuksen seuraajille, että se on mukana uskontunnustuksessakin. Jeesuksen ensimmäiset seuraajathan olivat juutalaisia, kuten Jeesus itsekin. Juutalaiset pyrkivät erottamaan vasemman ja oikean käden tehtävät tarkasti toisistaan. Vasenta kättä käytetään ikävien velvollisuuksien tekemiseen, mm. kurinpitoon. Sen sijaan oikealla kädellä annetaan, suojellaan, siunataan ja armahdetaan. Niinpä ilmaisu ”istuu Jumalan oikealla puolella” tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan rakkaudella ojentama käsi.

Helatorstain ihmeelliset tapahtumat hämmentävät ja koettelevat uskon rajoja. Lainaan Pirjo Kantalan sanoja: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, yhtä aikaa taivaassa ja läsnä elämässäni maan päällä. Miten voisin kaiken ymmärtää ja uskoa? Auta ymmärtämään ja uskomaan!