Saarna Etelä-Pohjanmaan kirkkomusiikkiliiton 40-vuotisjuhlamessussa Ähtärissä 5.5.2016
Helatorstai oli käännekohta
Helatorstai on käännekohta. Kun pilvi vei Jeesuksen pois taivaaseen, aika näytti pysähtyvän. Oppilaat tähyilivät taivaalle ja hämmentyivät. He eivät huomanneet enkelien saapumista. Nämä palauttivat oppilaat kuin unesta takaisin maan pinnalle ja sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle?”
Helatorstai muodostui oppilaiden elämän käännekohdaksi. He alkoivat toimia. He ”lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla”. Heillä oli tehtävä; ja ennen kaikkea heillä oli sanoma.
Ylösnousemus – hän elää
Taivaaseen astuminen on pääsiäisen sinetti. Se varmisti ylösnousemuksen aitouden. Edeltävien 40 päivän aikana Jeesus ilmestyi oppilailleen lukuisia kertoja. Joka kerta hän teroitti, ettei ollut mikään henkiolento. Epäilevät ja pelokkaat oppilaat näkivät hänen murtavan leipää ja syövän kalaa kuten tekee todellinen ihminen. He koskettivat häntä eikä hän kadonnut. He tunnustelivat hänen haavojaan ja naulan jälkiä hänen ruumiissaan. He tunnistivat tutun ihmisen. Selväksi kävi, että heidän silmiensä edessä oli Jeesus Nasaretilainen, ristiinnaulittu ja kärsinyt, mutta nyt kuitenkin elävä, ei mikään mielen kuvitelma tai harha-aistimus.
Mikä merkitys Jeesuksen taivaaseen astumisella on meille?
Uskontunnustuksessa ylösnousemus mainitaan kaksi kertaa. Ensiksi silloin, kun lausumme yhdessä, että hän ”nousi kolmantena päivänä kuolleista”. Tämä kohta julistaa Jeesuksen voittoa kuolemasta. Toisen kerran ylösnousemus mainitaan silloin, kun sanomme uskovamme paitsi syntien anteeksiantamuksen myös ruumiin ylösnousemuksen. Teen sen kohdalla ristin merkin. Miksikö?
Tässä kohdassa Jeesuksen saama voitto ulotetaan minun elämääni. Se ei pääty elintoimintojen pysähtymiseen, vaan jatkuu iankaikkisessa elämässä, taivaassa, siellä missä Jeesus jo nyt on. Kerran tulen – niin uskon ja toivon – heräämään kuoleman unesta. Kun katselen silloin itseäni, voin tunnistaa olevani ”minä”, se sama ihminen, jonka elämä alkoi täällä näkyvässä maailmassa ja kesti aikansa. Ja niin voit uskoa sinäkin kohdaltasi.
Sanoma ja tehtävä
Helatorstain evankeliumi sanoittaa myös tehtävän, jonka Jeesus antoi oppilailleen. Näin hän sanoi meille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Kirkon tehtävä on universaali: se koskee jokaista ihmistä ja ulottuu kaikkialle maailmaan. Sen sisältönä on sanoma Vapahtajasta, joka kuolemallaan on voittanut pahan vallat. Tätä viestiä Jeesuksen oppilaat ovat vieneet jo 2000 vuoden ajan. Olemme menneet kaikkialle maailmaan ja kertoneet Jeesuksen elämästä, opetuksista ja teoista. Erilaisia tapoja ja keinoja käyttäen olemme julistaneet ylösnoussutta Kristusta.
Musiikin keinoin
Yksi löytämistämme keinoista on ollut musiikki. Luterilaisessa perinteessä[1] musiikki arvostetaan korkealle. Sitä kutsutaan jopa viidenneksi evankeliumiksi. Lutherille musiikki on Jumalan erityinen, jopa paras lahja. Musiikki on hänelle ala, joka on kaikkein lähinnä teologiaa.
Musiikilla on suuri vaikutus tunteisiin. Se tekee ihmiset iloisiksi, karkottaa paholaisen ja aikaansaa viatonta iloa. Musiikin soidessa viha, pahat halut ja ylpeys kaikkoavat. Tuttu esimerkki musiikin vaikutuksesta on kuningas Saul. Hän käski muusikkoja soittamaan, jotta selviytyisi masennuksesta.
Jos ihmisiin haluaa vaikuttaa, silloin pitää ottaa käyttöön musiikki. Tärkein sanoma on syytä esittää runoin ja lauluin. Luther totesikin näin: ”Jos tahdot lohduttaa murheellista, kauhistuttaa iloista, rohkaista epätoivoista, nöyryyttää ylpeää, rauhoittaa kiihtynyttä tai saada vihaisen hyvälle tuulelle… niin mikä olisi siihen parempi keino kuin musiikki?” Oikeastaan vain Jumalan sana pystyy vaikuttamaan yhtä syvälle ihmiseen.
Musiikki Jumalan hyvyyden tulkkina
Musiikin arvostusta kuvaa, että Luther valitsi vaakunaeläimekseen satakielen. Hän ihastui lintuun sen laulutaidon ja vapaudenrakkauden vuoksi. Satakielen avulla hän oivalsi, että koko luomakuntaa ylistää Jumalaa ja kertoo hänen hyvyydestään. Uskonpuhdistaja totesi näin: ”Katsopa miten nuo mainiot linnut tekevät, kuinka ne elävät ilman huolta ja odottavat elantoaan yksinomaan Jumalan kädestä. … [Ne] ovat paljon mieluummin ilmassa vapaina, viihtyvät siinä paljon mieluummin, laulavat kauniimmin ja suloisemmin Herralleen ylistys- ja aamuvirsiä varhain aamulla, ennen kuin syövät, vaikkei niistä yhdelläkään ole ainuttakaan jyvää varastossa. Sen lisäksi ne pitävät kauniin, pitkän kiitosmessun ja antavat meidän Herramme pitää huolta kaikesta… Sen tähden: kun kuulet satakielen laulavan, kuulet parasta mahdollista saarnaajaa.”
Kirkkomusiikin tarkoitus
Luonnon musiikkia tarkkailemalla voi oivaltaa, mikä on kristityn tehtävä ja mitä on Jumalan lapsen vapaus. Kirkkomusiikilla ja vapaaehtoisilla kuorolaisilla ja soittajilla on tärkeä paikka seurakunnassa. Musiikki elävöittää seurakunnan toiminnan. Lutherin mielestä tämä Jumalan lahja on olemassa siksi, ”että ihminen tietäisi että hänen tulee ylistää Jumalaa sanoin ja sävelin, soivalla saarnalla, jossa kauniit sävelet liittyvät sanaan.” Monet erilaiset ihmisäänet ovat hänelle merkki Jumalan anteliaisuudesta ja hänen lahjojensa moninaisuudesta. Sen vuoksi erilaisilla ihmisäänillä tulee olla tilaa seurakunnassa; heikommankin laulajan pitää päästä ylistämään Jumalaa.
Luther puhuu myös luovuuden puolesta. Hän toivoi, että uusia lauluja syntyisi seurakunnassa vaikka joka päivä. Tänään iloitsemme Heini Kataja-Kantolan Tähtitaivaskantaatista.
Jos kävisi niin, että uusien laulujen luominen ei onnistuisi, niin aina voi turvautua Raamatun psalmeihin ja kiitosvirsiin. Uskonpuhdistajan mielestä niissä on hyvä sisällys, ja ne lauletaan kauniilla sanoilla. Sanoissa ja sävelissä on tärkeintä se, että ne julistavat evankeliumia.
Rohkaiskoon tämä kaikki musiikista sanottu kirkkomuusikoita, seurakuntien kuorolaisia ja soittajia sekä hengellisten laulujen luojia.
Helatorstai ja Jumalan ylistys
Tämä juhlapäivä, helatorstai, liittyy yllättävällä tavalla kirkkomusiikin tarkoitukseen. Musiikilla on merkillinen kyky tuoda taivaaseen astunut Kristus ja Jumalan maailma luoksemme. Monen kokemus on, että juuri musiikin ja hengellisten laulujen soidessa Jumala puhuttelee ja hänen läsnäolonsa voi kokea.
Luterilaisessa perinteessä musiikki on olemukseltaan taivaallisen liturgian kuva. Kun vietämme tätä messua, musisoimme ja laulamme, osallistumme siihen liturgiaan, joka tapahtuu juuri nyt Jumalan valtaistuimen edessä. Siellä ovat korotettu Kristus ja kaikki pyhät hänen ympärillään. Taivaan väki veisaa Jumalan kunniaa ja ylistää hänen suuria tekojaan.
Me puolestamme vasta odotamme ruumiin ylösnousemuksen toteutumista. Silti olemme jo nyt osa taivaallista joukkoa. Ja me laulamme, tosin katoavan maailmamme sanoin ja sävelin, ylistystä Kristukselle, Vapahtajallemme. Hänen armonsa ja hyvyytensä saavat sisimpämme soimaan. Kristus on läsnä sydämissämme. Aamen.