Konfirmaatio
Alueemme halkaise suuri valtatie, Länsiväylä. Kenenkä koti ei ole sen varressa, vaan koti on aina pienemmän ja hiljaisemman tien varressa. Vaikka Länsiväylä saattaa johtaa kodin suuntaan, itse asiassa se ei kotiin vie. Kotiin vievä tie on aina kapea ja hidasteitä täynnä.
Nuori uneksii, että sitten kun olen täysi-ikäinen ja mulla on prätkä tai urheiluauto, silloin minä näytän kaikille miten meikätyttö tai meikäpoika kunnolla ajaa Länsiväylää ja vapauteen. Aikuinen myhäilee sitä nuoruuden intoa, sillä hän tietää, että aamuin ja iltapäivisin tuo valtaväylä on ihan tukossa, kun seisotaan ruuhkassa. Aikuisen on kannettava vastuuta, mentävä töihin ja siedettävää ruuhkia ja vastoinkäymisiä. Aikuinen on vapaa toimiessa aikuisuuden sidonnaisuuksissa.
Kuulimme äsken profeetta Jesajan suulta reilut 700 vuotta ennen Kristusta eräästä hidasteesta kotiin vievällä tiellä. Hän sanoo, että ”kun he luopuvat rikkomuksistaan” silloin ”Herra tulee vapauttajana” ja ”Lunastajana” (Jes. 59:20). Hän siis vapautta ja lunastaa, myös niin rakkaiksi käyneistä rikkomuksista. Hän antaa voimaa ja hidastaa sitä lujaa menoa, jotta pääsisimme perille kotiin.
Ensin hidastetaan lujaa menoa, ja sitten Herra Jumala profeetta Jesajan suulla lupaa valtavaa (Jes. 59:21): ”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta”, sanoo Herra, ”ei nyt eikä milloinkaan.”
Sukupolvesta toiseen Herra ylläpitää sanansa. Olemme täällä sukupolven juhlassa. Pieninä vauvoina nämä nuoret kannettiin pyhälle kasteelle, jossa hei tulivat Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi ja saivat Pyhän Hengen. Sukupolvesta toiseen Herra pysäyttää, puhdistaa, kutsuu ja käyttää hänen nimeensä kastettuja ylläpitämään pyhää sanaansa. Hän kutsuu mummon rakkaan virren voimalla, äidin hartaan huokauksen ja iltarukouksen kautta, isän uutteran työn ja tarmon välityksellä, kummin esirukouksella ja hiljaisella tuella. Hän kutsuu sairauden sanomalla, ruuhkan pysähdyksessä. Ja nyt Herra kutsuu meidät pyhän sanansa ja sakramentin ääreen juuri näiden nuorten kautta. Herra elää. Herra ei vaikene, vaan puhuu sukupolvesta toiseen. Tänään hän kutsuu myös näitä nuoria uudella innolla: ”ei katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut”. Herra antaa sanansa näiden nuorten suuhun. Sitä varten hän käytti mm. meitä rippikoulunopettajia, isosia ja leirin yhdessäolohetkiä. Herran antama Pyhä Henki ei väisty meidän eikä heidän eikä teidän yltä. Herran Henki toimii kotona ja kirkossa, juhlassa ja arjessa, ruuhkan pysähdyksessä ja nuoruuden innolla, hiljaisuudessa ja elämän metelissä. Koska Herran Henki elää ja on läsnä, on Jumalan sana elävä ja läsnä kaikkialla Jumalan kauniissa luomakunnassa. Herra hidastaa lujaa menoamme, mm. kokoamalla tähän kauniiseen ja särjettyjä kiviä täynnä olevaan pyhättöön juuri tähän elämän ihanaan hetkeen. Kun tällaisessa hetkessä taivas koskettaa maata ja kiireistä kaupunkielämäämme, saamme aavistaa Jumalan läsnäoloa. Saame kokea taivasta jo nyt perheen suuressa juhlassa ja sovussa. Hän vie kotiin, jo nyt, kun hän Sanansa kautta tulee läsnä olevaksi. Kolmiyhteinen Jumala Isä ja Poika ja Pyhä Henki asuu sydämessä vähäisessä lasten uskossa, auttaa meitä taivaan tielle ja ottaa meidät elävän Sanansa kautta palvelukseen, ihan arkisessa elämässä, ruuhkassa ja innossa, kaupan kassajonossa ja työn stressissä, kotona ja koulussa, kaikkialla missä olemme: ”ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta”, sanoo Herra, ”ei nyt eikä milloinkaan.” Aamen.