Helluntain evankeliumi sisältää tänään Raamatun tutuimman
jakeen. Oppimme sen rippikouluaikana ulkoa. Voisimme sanoa sen vielä yhteen ääneen, rohkaisuksi toinen toisillemme ja itsellemme: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Ajattelen niin, että pienoisevankeliumi on kaikkina aikoina kirjoitetuista ajatuksista suurin. Minkä vuoksi tämä jae Raamatussa on niin tärkeä?
Se pitää sisällään Raamatun, Jumalan Sanan, ydinajatuksen. Pienoisevankeliumi antaa meille vastauksen ihmisen neljään
peruskysymykseen: Kuka rakastaa? Ketä rakastetaan? Miten rakastetaan? Miksi rakastetaan?
Kuka rakastaa?
”Kuka rakastaa?” on ihmisen tärkeä kysymys yhä tänään.
Laulujen sanoitukset, lehdet, kirjat ja nettikeskustelut ovat täynnä tuskaa siitä, kuinka maailma on ilman rakkautta, kuinka ihminen haluaisi löytää jonkun, joka välittää hänestä ja rakastaa häntä.
Sille maailmalle, joka eri tavoin kaipaa ja etsii rakkautta sekä kysyy: ”Kuka rakastaa?” on vastaus: Jumala rakastaa!
Ketä Jumala rakastaa?
Tällä hetkellä maailmassa elää yli seitsemän miljardia ihmistä.
He taistelevat Jumalaa vastaan kaikin tavoin. He ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Mekin kuulumme tähän maailmaan. Me juoksemme Jumalaa pakoon, pelkäämme ja usein vihaamme häntä.
Mutta Jumala rakastaa meitä, jotka emme ansaitse sentinkään vertaa rakkautta. Pienoisevankeliumissa ei sanota, että
Jumala on rakastanut hyviä ihmisiä tai Jumala on rakastanut
uskovia, vaan Jumala on rakastanut maailmaa.
Jumalan rakkaudella on vielä tarkempi kohde kuin maailma
yleensä. Jumalan rakkauden kohteella on sama nimi kuin
sinulla. Hän sanoo sinulle: Minä olen omin käsin muovannut
sinut ja minä rakastan sitä, mitä olen tehnyt. Sinä olet olemassa, koska minä halusin niin. Minun rakkauteni tekee sinut arvokkaaksi, korvaamattomaksi.
”Minä olen sinua aina rakastanut, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.” (Jeremia 31:3).
Miten rakastetaan?
Ihminen ei selviä elämässä ilman rakkautta. Te nuorten vanhemmat, äidit ja isät, olette eläneet elämän korkeakoulua perheessä, jossa nuori on nyt itsenäistymässä ja kulkemassa kohti aikuisuutta. Ajattelen niin, että jokainen äiti tai isä haluaa rakastaa omaa lastaan. Taakse jääneiden vuosien aikana rakkautenne on näkynyt mm. huolenpitona, vastuun ottamisena, rajojen asettamisena. Tiedän, ettei rakkautta ole aina helppo osoittaa.
Raamatun opetuksen mukaan rakkautta kuvaavat syvällä tavalla sanat ’antaminen’ ja ’uhri’. Joku antaa kaikkensa osoittaakseen rakkautta. Tällaiseen rakkauteen kuuluvat sanat, teot ja koko elämä.
Jos rakkaus ilmentää itsensä uhrin ja antamisen avulla, niin maailman suurin rakkaus ilmentää itseään ainoastaan maailman suurimman uhrin avulla.
Jeesus kuvasi Jumalan rakkautta: ”Hän antoi ainoan Poikansa.”
Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä luemme: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovinnoksi” (1 Joh. 4:10).
Miksi Jumala rakastaa?
Jumalan rakkaudella on päämäärä. Jumala tahtoo, että jokainen ihminen, jota hän rakastaa, pelastuu. Hän ei tahdo, että yksikään ihminen joutuu hukkaan, vaan saa iankaikkisen elämän. Pienoisevankeliumia seuraava jae sanoi asian näin: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.”
Se, joka rakastaa, tahtoo olla yhdessa rakkautensa kohteen
kanssa. Koska Jumala rakastaa sinua, hän tahtoo olla sinun kanssasi elämän yhteydessä tänään, huomenna ja kerran perillä taivaan kodissa.
Jos et usko Jeesukseen, elät tänään erossa siitä yhteydestä,
jossa Jumala tahtoisi sinun elävän. Jos et usko Jeesukseen,
kuljet vastuullisesti kohti kadotusta, päämäärää, johon Jumala
ei ole sinua tarkoittanut.
Puhe kadotuksesta voi jonkun mielestä tuntua tuomitsemiselta. Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista. Jumalan sanan totuutta en kuitenkaan voi kieltää, kun se sanoo: ”…sitä joka uskoo Jeesukseen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan”.
Miten voit saada uskon, joka johtaa sinut Jumalan yhteyteen?
Oikeastaan sait sen jo pyhässä kasteessa, jossa Jumala toimi
hyväksesi. Kasteessa Jumala kutsui sinut lapsekseen. Silloin
Pyhä Henki synnytti sinut uudesti ja lahjoitti sinulle uskon.
Jos olet kadottanut uskon, tämä saarna kutsuu sinua palaamaan takaisin uskoon.
Kristillinen usko syntyy ja elää Jumalan Sanasta. Kristillinen usko on Jumalan Sanan lupausten vastaanottamista. Evankelista Johannes kirjoittaa: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12)
Elämäsi aikana olet saanut monta lahjaa. Te nuoret saatte
niitä tänään. Tiedät, ettei lahjan sisältö hyödytä sinua, ellet
ensin vastaanota ja avaa lahjaa. Samoin on uskon lahjan
laita. Kristillinen usko on myös vastaanottamista.
Uskon lahjapaketti sisältää Jeesuksen ja hänen ristintyönsä
Golgatalla. Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut epäuskosi
ja kaiken synnin, joka elämääsi liittyy.
Tänäänkin jokainen, joka tulee valoon ja katuu syntejään;
jokainen, joka tekee parannuksen, ts. kääntyy tiellään, saa
uskoa synnit anteeksi Jeesuksen sovintustyön tähden.
Herra itse sanoo: Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi
itseni tähden enkä sinun syntejäsi muista.
Oikea helluntain ihme Kokkolan kirkossa tapahtuu, kun sydämessäsi vakuutut: Jumalan rakkaus on oikeaa ja totta! Saat siinä olla täydellisesti hyväksytty ja siunattu.
Pyhä Henki selvittää yhä Jumalan rakkauden, Jeesuksen merkityksen ja kutsuu uskoon. Pyhä Henki avaa uskon salaisuutta ja rohkaisee luottamaan Jumalan lupauksiin.
Rakkaat kristityt. Me vietämme tänään helluntain messua, jossa Pyhä Henki toimii sanan ja ehtoollisen kautta. Pian te Jumalan rakastamat 26 nuorta tulette kotikirkon alttarille. Sen ääressä teidät konfirmoidaan.
Konfirmaatio merkitsee vahvistamista. Tunnustat yhdessä seurakunnan kanssa sen uskon, jonka vanhempasi ja kummisi tunnustivat kastehetkelläsi. Konfirmaatio on ikään kuin kuittaus; hyväksyt sen, mitä Jumala on sinun puolestasi tehnyt lähettäessään Jeesuksen sinulle Vapahtajaksi.
Konfirmaation yhteydessä sinut siunataan. Siunauksella on pitkä perinne kirkon historiassa. Jo kirkon alkuaikoina apostolit siunasivat kastetut panemalla kätensä heidän päänsä päälle. Nyt seurakunta siunaa sinut.
Siunaus on sitä, että seurakunta toivoo sinulle kaikkea hyvää elämäsi matkalle. Se pyytää, että ikuiset käsivarret kantavat sinua; että hyvän Jumalan huolenpito kannustaa sinua elämässäsi. Siteesi seurakuntaan, Jumalan kotiin, vahvistuu. Et ole yksin ihmisten joukossa.
Seurakunta tukee sinua; se myös rukoilee puolestasi.
Esirukous seuraa sinua matkallasi. Se kantaa sinua. Uskallat elää. Toivon, että saat vanhemmiltasi ja kummeiltasi myös rohkaisevan tuen ja esimerkin heidänkin turvautuessa Jumalaan.
Tänään meillä kaikilla on mahdollisuus yhdessä konfirmoitujen nuorten kanssa osallistua pyhälle aterialle, jossa ristillä kuollut ja ylösnoussut Kristus lahjoittaa itsensä meille. Saamme synnit anteeksi. Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä.
Pyhä Henki on läsnä juhlassamme. Hän puolustaa, lohduttaa ja johdattaa meitä. Pyhä Henki lähettää liikkeelle kertomaan maailman ykkösuutisen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”