Helluntaipäivä, Jh. 3: 16 – 21, Esko Väyrynen

”Ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin ja verityö verityötä seuraa” Hoos. 4:1-2. Näin liki kolme vuosituhatta sitten elänyt profeetta Hoosea kuvaa kansan uskottomuutta ja kovuutta.
Tuo kuvaus sopii pelottavan hyvin kuvaamaan nykypäivän yhteiskunnan tilannetta. Tulojensa valehteleminen liikenneratsiassa ei ole rangaistava teko. Lainsäädäntö suosii ns. avopareja avioparien kustannuksella verotuksessa. Ehtimiseen saamme lukea kuvauksia julkisuuden henkilöiden uudesta onnesta, kun he ovat jättäneet entisen perheen ystävinä, sivistyneesti.
Jumalan hyljänneelle kansalle profeetta Hoosea julistaa kumminkin Herran anteeksiantoa ja rakkautta: ”Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan” Hoos. 6:3.
Tämän päivän evankeliumi julistaa Jumalan rakkautta Jumalan tahdon rikkoneelle sukupolvelle. Hoosean aikana valittu kansa oli hylännyt Jumalan käskyt. Meidän päivinämme ei vain yksi kansa ole hylännyt Jumalaa, vaan koko maailma on paha. Kumminkin Jumala rakastaa koko maailmaa. Kristus syntyi Jumalan hylänneen valitun kansan jäseneksi sitä varten, ettei yksikään jäisi maailmassa pahan valtaan. Jumalan rakkaus käsittää koko luomakunnan eli evankeliumitekstin sanoin maailman. Se tarkoittaa, että Jumala rakastaa myös Jumalan kieltäjiä sekä niitä, jotka eivät tunne Jumalan rakkautta.
Jumalan rakkauden osuva inhimillinen vertaus on äidin rakkaus. Vaikka lainsäädäntö suosii aviottomuutta ja uskottomuus pyritään romantisoimaan, niin siitä huolimatta vietetään äitienpäivää. Äiti ei voi kieltää lastaan, vaikka tämä eläisi miten hyvänsä. Äidinrakkaus toivoo aina. Ei Jumalakaan kiellä meiltä lapseutta, vaikka me hylkäisimmekin Jumalan.
Tämän päivän avioerojen yleisyys ja ihannointi saattaa synnyttä lapsissa vanhempien menettämisen pelon. Sellaista olen kuulevinani nimimerkillä Mari H päivälehdessä olleessa mietelmässä: ”Äiti on kaikkein paras leipoja, ja toiseen äitiin en vaihtaisi.” Äidin arvo voi korostua myös äidin menettämisen pelosta.
Rakkaus Jumalaan on uudestisyntymisen ja uskon seurausta, jonka Jumala saa Pyhän Hengen työnä aikaan. Jumala osoitti rakkautensa Jeesuksen Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemisella. Johanneksen kirjeen sanoin: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme maailmaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” 1. Jh.4:9-10.
Epäusko vaatii ihmiseltä tekoja, suorituksia, näyttöä uskosta, parannusta. Mutta Jumalan rakkaus ulottuu pois poikenneisiin, kilvoituksessa epäonnistuneisiin, kaikki tyynni kelvottomiin. Me kaikki olemme syntiä tehneet ja olemme Jumalan kirkkautta vailla Rm.3:23. Tällaisia kurjia kohtaan Jumala osoittaa rakkautensa ainokaisen Poikansa lunastustyöllä. Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan kysymättä, kuka ottaa sen vastaan. Jumalan rakkaudenteon seurauksena me kuulumme Jumalalle. Meidän uskomme vahvistukseksi Jumala on kasteessa ottanut meidät lapsikseen. Ainut teko, jonka me voimme Jumalalle kuulumisessa tehdä, on Jumalan rakkauden hylkääminen eli Kristuksen lunastustyön kieltäminen.
Tämän päivän evankeliumi sanoo Kristuksen kieltämistä pimeyden rakastamiseksi. Jos me haluamme rakastaa valkeutta enemmän kuin pimeyttä, silloin me rukoilemme Jumalan Pyhän Hengen läsnäoloa. Pyhä Henki on kirkastava meille Kristuksen ylösnousseeksi ja kuoleman voittaneeksi Vapahtajaksi. Hänen ansiostaan meillä on pääsy iankaikkiseen elämään, Jumalan lasten kirkkauteen. Pyhän Hengen voiman ansiosta epäusko väistyy. Me saamme rohkeuden turvata syntisinä Jumalan anteeksiantoon Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta. Me huomaamme velttouden ja uskon heikkouden. Epäusko, sielunvihollinen tahtoo nostaa ne esteeksi Jumalaan turvaamiselle. Jumala tahtoo Pyhän Henkensä läsnäololla vakuuttaa meille, että pelastus on lahjaa, sulaa Jumalan armoa. Pyhässä Ehtoollisessa me nautimme armon osallisuuden osoituksena siitä, että meillä ei ole siihen ansiota.
Lapsi ei haluaisi menettää äitiä tai isää. Kun Pyhä Henki saa kirkastaa meille Pyhän Jumalan rakastavaksi ja anteeksiantavaksi Isäksi, meissä syntyy halu pysyä hänen yhteydessään ja pyrkimys noudattaa hänen tahtoaan. Jumalan rakkauden ja anteeksiannon kokeminen omakohtaiseksi synnyttää ilon ja kiitosmielen. Ylistys ilmenee evankeliumin kertomishaluna niillekin, jotka eivät tunne Jumalan rakkautta, joka on tullut osaksemme Jeesuksessa Kristuksessa.