Joel 3: 1-5
– Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.
”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Tämä kohta apostoli Paavalin kirjeestä Galatian seurakunnalle esittää samanlaisen julistuksen siitä, keille kaikille Jumalan lupaukset kuuluvat, kuin mitä tämän päivän profeettateksti Joelin kirjasta. Siinä Jumala profeetan suulla sanoo: ”Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä.”
Joelin kirja on yksi Vanhan testamentin niin sanotuista pienistä profeettakirjoista, pieni-sana viittaa ehkä paremminkin kirjan mittaan kuin profeetan kokoon. Pienien profeettojen kirjoja on kaikkiaan kaksitoista. Joelin kirja on luultavasti kirjoitettu 600-luvulla ennen Vapahtajamme syntymää, ja se voidaan sisällön puolesta jakaa kahteen osaan: ensimmäisessä osassa profeetta kuvaa vitsauksia, jotka edeltävät Herran päivää: heinäsirkkoja, hyökkäävää vihollista, kuivuutta. Jälkimmäisen osan aiheena on pelastuksen aika, jolloin Jumala vastaa kansansa avunhuutoihin ja vuodattaa sille henkensä.
Juuri tähän jälkimmäiseen osaan kuuluu myös päivän profeettatekstinämme ollut katkelma Hengen vuodattamisesta ja Herran päivästä. Lopunajalliseen Herran päivään läheisyyteen kuuluivat myös merkit maailmassa: veri, tuli ja savupatsaat, auringon pimeneminen ja kuun värjäytyminen vereen. Pelottavaltakin tuntuva kuvaus päättyy lupaukseen: ”Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.”
Joelin profetia liittyy vahvasti myös helluntaihin. Apostolien teoissa, äsken kuulemamme Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen on kuvattu Pietarin puhe, jossa hän puolustautuu niitä vastaan, jotka epäilivät apostolien olevan juovuksissa. Pietari siteeraa juuri tätä Joelin kirjan kohtaa ja selittää, että kristityt ovat se joukko, jota Joelin kirjan lupaus Hengen vuodattamisesta koskee. Pietarin puheessa Hengen saaminen liitetään kasteeseen, kun hän sanoo: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
Pyhän Hengen vuodattaminen onkin helluntain keskuksessa. Henkeä tarkoittavan heprean kielen sanan ”ruah” merkitys on ennen kaikkea tuuli, ja tuuleenhan Henkeä verrataan myös esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa, jossa sanotaan; ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” Ruah-sanan yksi merkitys on myös myrskytuuli, myrskytuulen voima ja energia, jotka eivät jää keneltäkään tuntematta.
Jumalan Henki esiintyy Raamatussa jo luomiskertomuksessa, jossa kerrotaan, että Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Vanhassa testamentissa Henki on eräänlainen Jumalan elämänvoima, jonka vaikutuksesta ihmiset saivat näkyjä ja joutuivat jopa hurmokseen. Kristittyjen kokemus Pyhästä Hengestä on samankaltainen: ensimmäisenä helluntaina Pyhä Henki sai aikaan muutoksen opetuslapsissa, sai heidät puhumaan vieraita kieliä, kertomaan Jumalan teoista, kiittämään ja ylistämään. Nyt opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen lupaukset puolustajasta, totuuden hengestä. Yksi tunnetuimpia Uuden testamentin Pyhän Hengen työn kuvauksia on myös kirjeessä galatalaisille, jossa Hengen hedelminä, asioina, joita Pyhä Henki saa aikaan ihmisessä, listataan rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Pyhä Henki, tuulena kuvattu, vaikuttaa joskus myrskytuulen lailla, muuttaen perusteellisesti ihmisen olemusta ja kokemusta, joskus taas vilvoittavan kesätuulen lailla, kasvattaen meitä hiljaa suurempaan rakkauteen, kärsivällisyyteen, ystävällisyyteen, iloon ja muihin hyviin asioihin.
Joelin kirjan profetiassa henki luvataan vuodattaa kaikkien ihmisten, tai kuten vanha kirkkoraamattu sananmukaisesti kääntää: ”kaiken lihan päälle”. Liha-sanan muita merkityksiä ovatkin elävät olennot yleensä, kaikki ihmiset, sanalla voidaan tarkoittaa yleisemmin kaikkia kansoja ja koko ihmiskuntaa. Seuraavissa jakeissa käykin ilmi, kuinka Jumalan Hengen vuodattaminen ylittää ihmisten tekemät rajat ja lokerot: henki vuodatetaan sukupuolesta ja iästä riippumatta jokaiseen. Myöskään yhteiskunnallisilla rakenteilla ei ole merkitystä: henki vuodatetaan aivan yhtä lailla orjiin ja orjattariin, joilla ei tuohon aikaan ollut täysiä oikeuksia, tietyssä mielessä ei edes täyttä ihmisyyttä. Jumalan tuuli puhaltaa missä tahtoo, kaikkialla, jokaisessa.
Enneunet ja profetointi, jotka kuvataan Pyhän Hengen vuodattamisen lahjoina, tuovat mieleen ihmeelliset näyt ja hurmosmaisen käyttäytymisen, mutta profetoinnin voi ymmärtää myös laajemmin: profetointi on Jumalan tahdon tuntemista ja sen toteuttamista, suoraa yhteyttä Jumalaan. Näinhän myös apostoli Paavali kuvaa Pyhän Hengen toimintaa: Henki rukoilee puolestamme Jumalan tahdon mukaisesti, ja Henki antaa itse kullekin oman tehtävänsä ja lahjansa. Profeettatekstissä Hengen vuodattaminen liittyy lopunajallisiin tapahtumiin, Jumalan Henki murentaa yhteiskunnallisia rakenteita toimiessaan jokaisen kansanryhmän parissa. Myös maailma kokee mullistuksia: verta, tulta, savupatsaita. Tänään, kaatuneitten muistopäivänä, nuo sanat tuovat mieleen myös sodan kauhut. Tänään kunnioitamme henkensä taisteluissa antaneita ja heidän muistoaan, kiitämme edeltäviä sukupolvia maamme hyväksi tehdystä työstä, rukoilemme rauhan puolesta. Tänä vuonna on vietetty vuoden 1918 sisällissodan muistovuotta sovinnon teemalla. Rauha ei ole vain väkivallan poissaoloa, sovinto ei ole vain tasavuosina tapahtuvaa muistelua, vaan kamppailua myös nykyaikana vellovaa vihapuhetta, väkivaltaa, epätasa-arvoa vastaan.
Helluntaita kutsutaan kirkon syntymäpäiväksi ja sen keskiössä on yhteys, jota Kristus seuraajilleen rukoili. Päivän tekstit muistuttavat siitä, että Pyhä Henki tekee työtään kaikkialla, jokaisessa, ihmisten arvoasetelmista ja lokeroista välittämättä ja niitä murtaen. Sekä Joelin kirjan profetia että Johanneksen evankeliumiteksti puhuvat pelastuksesta ja tuomiosta. Päivän evankeliumissa on yksi Raamatun tunnetuimpia jakeita, niin sanottu pienoisevankeliumi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jumalan tuomio onkin pelastavaa, lopunajallinen Herran päivä on ennen kaikkea Jumalan pelastavaa toimintaa, jonka ytimenä on rakkaus. Jumalan rakkaus meitä kohtaan, rakkaus, joka ei katso ihmisen omaan toimintaan, ei yhteiskunnalliseen asemaan, perheverkostoon, käyttäytymiseen, arvoasemaan. Jumalan radikaali rakkaus katsoo Kristuksen sovitustyöhön meidän jokaisen puolesta. Lupaus Hengen vuodattamisesta koskee jokaista kastettua.
Jumalan rakkaus, pelastus Kristuksessa ja Pyhän Hengen työ kutsuvat meitä keskinäiseen yhteyteen, rauhaan, lähimmäisenrakkauteen. Sovintoon itsemme, toinen toisemme ja luomakunnan kanssa. Sillä rakkaudella, jolla meitä on rakastettu, saamme rakastaa lähimmäistämme. Helluntai on kirkon suuri juhlapäivä. Sen juhlapäivä, että Jumala toimii kielirajojen, ihmisryhmien välisten lokeroiden, ajan ja paikan luomien rajoitteiden yli ja ne murtaen. Tänään me käymme yhteiselle juhla-aterialle, ehtoolliselle. Polvistumme alttarille yhdessä tämän seurakunnan kanssa, mutta kanssamme polvistuu myös pyhien yhteys, jo edesmenneet pyhät. Olemme osa iankaikkista ja maailmanlaajaa seurakuntaa, yli ajan ja paikan rajojen.
Siksi me myös hetken kuluttua tunnustamme uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan. Se löytyy virsikirjojen takakanteen painettuna. Nikean uskontunnustus lausutaan me-muodossa, ja maailmanlaajuisesti se on kristikunnassa laajemmin käytössä kuin se meille tutumpi apostolinen uskontunnustus. Kun lausumme: ”me uskomme”, näkökulmamme ei ole vain itsessämme ja omassa uskossamme, vaan yhteisössämme, Kristuksen kirkossa, Kristuksen ruumiissa. Siinä, josta Hengen tuuli on kaatanut raja-aidat, jossa me kaikki elämme saman armon ja rakkauden varassa. Helluntai on meidän juhlamme, armahdettujen syntisten, meidän, jotka kaikki elämme Pyhän Hengen tuulen nostamina ja kantamina.