Helluntaipäivä, Joh. 14: 23–29, Markus Tirranen

Markus Tirranen
Keravan seurakunta

Katso kelloa ranteessasi, jos sinulta sellainen löytyy. Kellonaika kertoo siitä, että kaikella on aikansa ja hetkensä. Kello on nyt 10.28. On saarnan aika. Tämä saarna kestää noin yhdeksän minuuttia. Tarkkaavaisimmat voivat kellottaa ajan puolestani ja korjata, jos olen väärässä. Pidä mielessäsi kello ja aika. Saatat tarvita niitä tämän saarnan ymmärtämisessä.

Kuulimme äsken Helluntaisunnuntain evankeliumin, joka on osa Jeesuksen pitkää jäähyväispuhetta. Jeesus ei katsele puheessaan vain kauas tulevaisuuteen, vaan on tuo Jumalan lupaukset ja armon läsnä oleviksi nykyhetkeen. Pelastus ja kaikki Jumalan lahjat ovat läsnä tässä ja nyt.

Johanneksen evankeliumi erottuu tällä korostuksellaan muista evankeliumeista. Kristillinen kirkko on monesti keskittynyt korostamaan tulevaisuutta pelastuksemme todellisena näyttämönä. Kaikki tapahtuu suuressa loppuhuipennuksessa, aikojen päätyttyä, apokalyptisessä todellisuudessa. Eikä tässä mitään väärää ole. Meille on luontaista lineaarinen aikakäsitys, jossa hetki seuraa toistaan ja todellisuus kulkee kohti lopullista päämäärää. Mutta silti, liika katsominen tulevaisuuteen ei anna kokonaista kuvaa uskosta. Ehkä Johannes haluaa juuri tähän kohtaan tehdä pienen korjausliikkeen.

Ei Johannes kiistä aikojen päättymistä, viimeistä tuomiota, jota myös uskontunnustuksessa yhdessä julistamme. Kun Jeesus saapuu sanomaan viimeisen sanan ihmiselle, sanan, josta on kiinni ikuisuutemme. Ehkä on parempi ajatella, että Johanneksen teologia on tervehdyttävä protesti liikaa tulevaisuutta korostavalle uskolle, joka unohtaa nykyhetken merkityksen.

Mitä me ajasta oikeastaan tiedämme? Mitä aika on ja millaisen käsittein aikaa raamatussa kuvataan? Yleisesti ottaen Raamatun aikakäsitys on jatkumon kaltainen, asioilla on alku ja loppu. Kristillinen aikakäsitys ei siten ole syklinen, jossa eläisimme jatkuvassa ja ikuisessa kiertokulussa. Aika on Raamatun ilmoituksessa kuitenkin keskipisteessä. Pelastushistorian tapahtumat ovat tapahtuneet ajassa. Iankaikkisuuskaan ei ole ajattomuutta, vaan loputtoman pitkää ajanjaksoa. Uudessa testamentissa aikaa kuvataan kolmella erilaisella ilmaisulla. Nämä ovat kronos, kairos ja aion. Näistä erityisesti kaksi ensimmäistä auttavat meitä ymmärtämään Johanneksen painotusta nykyhetken merkityksestä.

Kronos on se kaikkein tutuin ja tavanomaisin ajanilmaus, tarkoittaa ajan jatkumoa, lineaarista aikaa. Sitä, että aika kulkee eteenpäin, tapahtumat seuraavat toisiaan. Kronos- aikaa mittaa kello, on se sitten ranteessa, seinässä tai puhelimessa. Kun aika (kronos) oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne poikansa, on Paavalin ilmaus kronos- ajasta.

Kairos onkin sitten se hieman ylevämpi ajanilmaus. Sellainen hetkeen tarttumisen ja hetkessä elämisen aikakäsitys. Kairos on tässä hetkessä piilevä mahdollisuus, ikuinen nykyhetki, jonka haluaisit jatkuvan ja jatkuvan. Kun olet kairoksessa, et huomaa ajankulkua, koska hetki itsessään on riittävä. Ikuinen, päättymätön nykyhetki. Kun ilmestysvuorella oli niin hyvä olla, että Pietari ehdotti majojen rakentamista, jotta hetkessä voisi viipyä pitkään. Ollaan vain läsnä, tässä hetkessä, hetki on erityinen ja pyhä. Yhdessä Jeesuksen kanssa. Ehkä voisimme ymmärtää Johannesta kairoksen avulla. Jokaiseen hetkeen sisältyy piilevä mahdollisuus. Jokaisessa hetkessä Jumala on läsnä. ”Te olette minussa ja minä teissä”. (Joh. 14:20)

Juuri tässä hetkessä olemme osalliset Jumalasta. Pyhä henki on kanssamme, luonamme ja meissä. Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä. Mystisesti, salatusti ja todellisesti. Ikuinen ja päättymätön nykyhetki siellä, missä Pyhä henki tekee Jumalan lupaukset eläviksi ja todellisiksi. Puolustaja, joka on kanssamme ikuisesti, kuten Jeesus lupasi (Joh. 14:16). Ikuisesti! Kairos on siellä, missä seurakunta kokoontuu ja elää todeksi sen, minkä vain usko voi nähdä.

Me olemme Jumalassa ja Jumala on meissä. Uskossa Kristus on itse läsnä. Salattu olemassa olemisen todellisuus, jossa kannamme ikuisuutta sisällämme joka hetkessä. Mutta silti, yksittäiset hetkemme täyttyvät monesti asioista, jotka tuovat elämäämme epävarmuutta ja pelkoa. Elämämme status quo on jatkuvasti uhattuna. Vaikka kuinka haluaisimme keskittyä hyvään ja olla osalliset rauhasta, emme voi välttää kohtaamasta sitä todellisuutta, joka tekee olemisestamme vaikeaa.

Evankeliumissa Jeesus puhuu rauhasta. Maailma kaipaa rauhaa. Tälläkin hetkellä soditaan aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Näin oli myös Jeesuksen aikana. Ja juuri sodan, ristiriitojen ja väkivallan maailmalle Jeesus jättää lohdullisen viestin: Minä jätän teille rauhan. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Rauha kaikesta huolimatta. Se oli Jeesuksen jäähyväisviesti hämillään oleville opetuslapsille, jotka eivät tienneet, miten Jeesuksen poismenoon tulisi suhtautua. Viesti on ajankohtainen tässäkin hetkessä. Rauha kaikesta huolimatta. Missä sodat repivät ihmiset pois kotoaan ja saavat kansat etsimään turvaa muista maista. Rauha kaikesta huolimatta. Missä perhe pohtii tulevaisuutta, lasten hyvinvointia ja toimeentuloa arjen haasteiden keskellä. Kun elämän ruuhkaiset vuodet tarjoavat kaikkea muuta, kuin rauhaa. Rauha kaikesta huolimatta. Missä sairas ei voi välttää epätoivoa ja kysymystä, miksi? Tämä ei ole reilua. Miksi osakseni koituu kärsimystä ja kipua enemmän kuin toisilla?

Rauha kaikesta huolimatta. Missä yksinäinen ihminen, nuori tai vanha, pohtivat elämän mielekkyyttä ja merkitystä. Kun ei ole ketään, kun olemassaololla ei ole merkitystä, kun en ole tarpeellinen. Kun en löydä elämänkumppania ja ystävää, jonka kanssa jakaa kaiken.

Rauha kaikesta huolimatta. Kun näyttävä ulkokuori kätkee sisäänsä ahdistusta ja sisäisiä ristiriitoja, joita muut eivät näe. Kun on niin vaikea olla ja näyttää siitä huolimatta muille, että kaikki on hyvin.

Tähän hetkeen Jeesus lupaa meille rauhan. Oman rauhansa, joka poikkeaa kaikesta muusta. Rauhan, joka sai Dietrich Bonhoefferin tarttumaan kynään keskitysleirillä ja kirjoittamaan kauniin, toivorikkaan runon vaimolleen, jonka nykyisin virtenä 600 tunnemme. Että hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä joka hetki, olosuhteista riippumatta.

Pyhä Henki, rauhan henki, läsnä elämässämme, joka hetki. Juuri tämä hetki on tärkeä, kaikista olosuhteista riippumatta. Tässä hetkessä on kairos, ikuinen ja päättymätön, nykyhetki. Hetki, Jumalassa.