Rakkaat kristityt, ystävät, sisaret ja veljet Kristuksessa.
Lämpimät terveiset Suomesta, Tampereelta, sen Tuomiokirkon ystävyysseurakunnasta. Tulimme Cantionale -kuoron kanssa tervehtimään teitä, Miskolcin luterilaista seurakuntaa. Miskolcin kaupunki on myös Tampereen ystävyyskaupunki. Ystävyyttä on niin maallisella kuin kirkollisella puolella. Molemmat puolet ovat tärkeitä. Vaikka kaikki emme ymmärrä toistemme puhetta, meillä on ystävyys ja sukulaisuus. Miellä kristityillä on lisäksi Hengen yhteys. Usko Kristukseen yhdistää meitä.
Tänään vietämme helluntaita. Tämä juhlapäivä on kirkon syntymäpäivä. Jumala antoi Pyhän Hengen Jeesuksen opetuslapsille. Nämä saivat rohkeuden lähteä kaikkeen maailmaan viemään sanomaan ylösnousseesta Kristuksesta. Pyhä Henki antoi heille uskon lahjat, viisauden ja rohkeuden todistaa että Kristus on maailman valo.
Uskon lahja ja tehtävä on annettu myös meille. Olemme Kristuksen kirkko kun uskomme että Vapahtaja on kuollut puolestamme ja tuonut meille katoamattoman elämän toivon. Pyhä Henki vakuuttaa että olemme Jumalan lapsia. Henki asuu sydämessämme ja rukoilee puolestamme. Paavalin mukaan näin Henki auttaa heikkouttamme. Emme aina näe Jumalan tietä, emmekä osaa rukoilla oikein. Mutta Henki rukoilee puolestamme sanattomin huokauksin. Isä kuulee nekin ja vastaa rukouksiimme.
Kirkko on sekalainen seurakunta. Meitä on siinä erilaisia jäseniä. Puhumme eri kieltä. Meillä on erilaisia kokemuksia elämässämme. Meillä saattaa olla myös erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Kuitenkin olemme yhtä kun Pyhä Henki toimii keskellämme ja synnyttää Hengen hyviä hedelmiä. Näitä ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal. 5:2-3) Pyhä Henki yhdistää meidät yhdeksi uskon ja rakkauden kirkoksi.
Yksi Hengen hedelmä on rauha. Siitä Jeesus puhuu päivän evankeliumitekstissä. Jeesus lupasi omilleen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”
Mitä Jeesus tarkoitti? Millaisesta rauhasta hän puhuu?
Jeesus ei puhu rauhasta vain sodan vastakohtana. Jeesuksella ei ole mielessään vain maailmanrauha, vaikka sekin on tärkeä asia. Sitä maailmamme kaipaa, rauhaa. Levottomuus ja väkivalta riivaavat ihmiskuntaa. Olemme seuranneet kevään aikana Ukrainan kansan kamppailua. Erilaisista uutisista ei aina saa selville mitä tapahtuu, kuka on kenenkin puolella ja ketä vastaan. Tilanne näyttää kaoottiselta. Tarvitaan keskustelua eri ryhmien välillä. Tarvitaan sovintoa, ystävyyttä ja rinnakkaiseloa eri ihmisryhmien kesken ilman pelkoa, ilman vihaa.
On hyvä että eri kansanryhmät ja kansainvälinen yhteisö ponnistelevat rauhan saamiseksi ja normaalien olojen palauttamiseksi Ukrainaan ja muualle missä on konflikteja. Olemme omissa kotimaissamme huomanneet, miten yhteiskuntarauha tuo hyvinvointia ja siunausta kansojemme elämään. Demokratia ja ihmisoikeudet nousevat siitä perinnöstä joka lepää kristinuskon perustalla. Uskollamme on näin yhteiselämään ja yhteisöjen elämään liittyvä ulottuvuus.
Mutta Jeesus vei puheen rauhasta syvemmälle kuin ihmisten ja ihmisryhmien välille. Hän lupasi enemmän kuin hyvinvointia tai yhteiskuntarauhaa.
Hän lupasi toisenlaista rauhaa: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” Jeesus lupasi sydänten rauhaa.
Miten tämän syvemmän rauhan voi saada?
Ensiksi: Jeesus antaa tämän rauhan. Hän sanoi: ”Oman rauhani minä annan teille.” Jeesuksen rauha tulee hänen läsnäolostaan. Aikoinaan hän kulki täällä maan päällä. Helatorstaina hän meni taivaaseen Isän luo. Helluntaina hän jätti omilleen Pyhän Hengen. Henki asuu meissä ja mustuttaa Jeesuksen sanoista ja opetuksista. Jeesus sanoi: ”Pyhä Henki opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”
Jeesuksen rakkauden sanoissa hän on keskellämme. Kun kuulemme miten hän auttoi sairaita ja kärsiviä, se antaa meille toivoa. Kun kuulemme hänen kärsimysteistään ja ylösnousemuksestaan, haluamme kulkea hänen kanssaan elämän tietä. Henki vakuuttaa että Jeesuksen tie on meidän pelastuksemme niin tässä kuin tulevassa elämässä. Tämä usko tuo sisimpäämme rauhan. Jeesus antaa rauhan ja hän itse on meidän rauhamme.
Toiseksi: Jeesuksen rauha tuo ilon ja toivon. Elämä on usein taakkojen kantamista. Kivut ja sairaudet ovat monen osa. Yksinäisyys tuo varjon monen elämään. Huoli lapsista tai läheisistä painaa mielen maahan. Elämän ilo katoaa. Levottomuus, pelkokin valtaa usein sydämen. Rukouksetkin tuntuvat häipyvän tyhjyyteen. Jumala tuntuu olevan kaukana, poissa.
Elämän levottomuuden keskelle Jeesus voi antaa rauhansa. Hän voi tulla huolten ja pelon lukkojen läpi ja sanoa: ”Rauha teille.” Päivän evankeliumissa hän lupaa Kristukseen turvautuvalle: ”Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.”
Jeesus tahtoo antaa rauhan sydämiimme. Hän tahtoo antaa rauhan myös ihmissuhteisiimme, koteihimme, naapurien keskelle, työpaikoillemme.
Tämän rauhan Jeesus antaa meille. Siksi hän kehottaa omiaan: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. ”
Älkää vaipuko epätoivoon vaikka rauhan tekeminen on joskus työlästä. Olkaa rohkeat tässä rauhan luomisen tehtävässämme jonka Jeesus on meille antanut.
Tämä Jeesuksen rohkaisu on sinua ja minua varten. Se on sydäntämme varten. Pyhä Henki rohkaisee turvaamaan Kristukseen niin ilon kuin murheen hetkinä. Vapahtajan lupaus on tänäänkin varma: ”Älkää pelätkö, minä se olen. Rauha teille! Minä olen teidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Rukoilemme.
Rakas taivaallinen Isämme.
Kiitos Pyhän Hengen lahjasta.
Kiitos, että Henkesi tekee tänäkin päivänä
työtään maailmassa:
eksyneet kääntyvät omilta teiltään
sinun puoleesi,
syntiset löytävät Jeesuksen,
särkyneet tulevat ehjiksi ja sairaita paranee.
Anna Pyhän Hengen tuoda koteihimme ja maailmaamme
rauhan ja sovinnon mieltä.
Anna meidän olla sinun käytössäsi rakkauden työssä.
Kuule meitä Jeesuksen tähden. Aamen.