Saarna pappisvihkimyksessä 4.6.2017
Kun papiksi vihittävät asettuvat hetken kuluttua alttarikaiteen äärelle, tunnustamme heidän kanssaan yhteisen kristillisen uskomme. Käytämme Nikean uskontunnustusta. Sen loppupuolella ovat sanat: ”me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään”.
Pyhä Henki on Jumalan kolmesta persoonasta samalla kertaa etäisin ja läheisin. Etäisin hän on siksi, että tunnemme hänet heikoiten. Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen kykenemme hahmottamaan. Sen sijaan Henkeä on vaikea vangita kuvaan tai ymmärtää persoonaksi. Läheisin Pyhä Henki on puolestaan sen vuoksi, että voimme jotenkin aistia ja kokea Hengen vaikutuksen itsessämme. Joskus Hengen läsnäoloa verrataan jopa ilmaan, jota hengitämme.
Mikä sitten on Pyhän Hengen tehtävä?
Helluntain evankeliumissa Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä toiseksi puolustajaksi. Ensimmäinen on Jeesus itse. Koska Jeesus on palannut Isänsä luo taivaaseen ja istuu tämän oikealla puolella, oppilaat tarvitsevat toisen puolustajan. Jeesus lupaa, että Pyhä Henki on pysyvästi, ikuisesti, kristittyjen kanssa. Vapahtajamme sanoo Hengestä jopa näin: ”te tunnette hänet… hän pysyy luonanne ja on teissä”. Siksi hän voi meitä puolustaa.
Kuinka se on mahdollista, että Pyhä Henki on läsnä meissä? – Luterilaisen uskon mukaan Pyhän Hengen lahja saadaan kasteessa. Kasteella ja helluntailla onkin kiinteä yhteys. Ensimmäiset kristityt nimittäin kastettiin helluntaina. Pääsiäisen rinnalla helluntai oli kristikunnassa toinen vuosittainen kastepäivä.
Kasteessa kastettava liitetään Kristukseen. Pyhä Henki alkaa vaikuttaa kastetussa; alkaa uusi elämänvaihe. Pyhän Hengen läsnäolon ansiosta kristityssä myös syntyy ja pysyy yllä usko. Pyhän Hengen ansioita on sekin, että alamme ymmärtää kristinuskon sanomaa ja että siitä tulee meille elämän voima ja perusta.
Mihin Puolustajaa tarvitaan?
Tiedämme, että kirkon alkuaikoina puolustajaa tarvittiin. Rooman valtakunnassa uutta uskontoa ei toivotettu iloisesti tervetulleeksi. Valtakunta oli jo täynnä jumalia. Kun kristinusko kaikesta huolimatta voitti ihmisiä puolelleen, alkoivat kristittyjen vainot. Monet menettivät henkensä. Perimätiedon mukaan yhtä lukuun ottamatta Jeesuksen kaikki opetuslapset kärsivät marttyyrikuoleman.
Perinteisten kirkkojen rukouksissa muistetaan edelleen varhaisia kristittyjä marttyyreita. Ja yhä vieläkin Jeesukseen uskomisella on hintansa. Kristityt ovat suurin uskontoryhmä, jolta evätään uskomisen vapaus tai jota vainotaan uskonvakaumuksen vuoksi. Sitä on tosin Suomesta käsin vaikea huomata, koska meillä uskonnonvapaus on turvattu lailla. Kysymys uskon tähden kuolemisesta on tullut kuitenkin uudella tavalla todelliseksi meidän aikanamme. Kristityksi kääntynyt maahanmuuttaja saattaa joutua palaamaan henkensä uhalla lähtömaahansa. Pyhää Henkeä, hänen läsnäoloaan ja johdatustaan tarvitaan yhä.
Pyhä Henki on kristittyjen puolustaja myös silloin, kun heidän tulee aika astua pyhän Jumalan kasvojen eteen viimeiselle tuomiolle. Oikeudenmukaista olisi, että meidät tuomittaisiin tekojemme mukaan. Pyhä Henki kuitenkin puhuu puolestamme. Hän on asianajajamme ja kiinnittää Isän Jumalan huomion Jeesuksen ristinuhriin. Hän vaatii Isää armahtamaan syntisiä, koska Jeesus on sovittanut syntimme.
Lohduttaja ja auttaja
Pyhän Hengen toinen tehtävä on lohduttaa ja auttaa. Jeesus oli hyvin tietoinen siitä, että kristityt joutuisivat kohtaamaan erilaisia vastoinkäymisiä. Toiset niistä aiheutuvat elämän ankaruudesta: elämä ei suju murheetta, vaan koemme joskus suuriakin menetyksiä. Niitä on vaikea ymmärtää. Silloin Jumala näyttää armottomalta ja kovalta. Oman itsemme koemme puolestaan kovin heikoiksi, ja epätoivo on lähellä.
Toiset vastoinkäymiset aiheutuvat omista valinnoistamme. Rikomme lähimmäisiämme vastaan oman itsekkyyden ajamina. Käännämme selkämme Jumalan tahdolle emmekä noudata hänen elämää suojelevia käskyjään. Silloin paljon hyvää särkyy.
Ovatpa vastoinkäymiset millaisia tahansa, emme ole niiden kanssa yksin. Pyhä Henki on kanssamme. Tästä Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle. Hänen mukaansa Pyhä Henki alkaa rukoilla vaikeuksiin ajautuneen kristityn puolesta. Apostoli kutsuu tällaista Hengen puhetta huokauksiksi, jotka hän osoittaa Isälle Jumalalle. Vähitellen Hengen huokaukset alkavat vaikuttaa. Ne vahvistavat kristityn omia huokauksia niin, että ne muuttuvat Jumalalle osoitetuksi rukoukseksi ja avunpyynnöiksi.
Pyhä Henki on suuri lohduttaja ja auttaja. On lohdullista tietää, että emme ole yksin. Henki rukoilee meissä ja meidän puolestamme silloinkin, kun emme sitä lainkaan huomaa. Ja merkillistä on: Pyhä Henki saa lopulta aikaan sydämissämme levollisen mielen ja ilon.
Papin vaativa tehtävä
Tänään helluntaina kaksi kutsun kuullutta vihitään pappisvirkaan. Pappisvirka ei ole arvonimi, ei myöskään pelkkä valtuutus eikä varsinkaan ihmisen oikeus. Pappeus on Kristuksen virka, jonka hoitamisen hän on uskonut kirkolleen. Kirkko puolestaan kutsuu viran kantajiksi sopivaksi katsomiaan henkilöitä.
Pappisviran keskeisiä tehtäviä on kaksi: evankeliumin julistaminen ja sakramenttien hoitaminen. Edellinen näistä kahdesta on toista vaativampi. Kuinka julistaa evankeliumia niin, että sanoma on kirkas ja tavoittaa ihmiset?
Nykyaikana monet ovat sitä mieltä, että kirkon tulisi erityisesti puhua arvokysymyksistä, siis elämän oikeasta ja väärästä sekä moraalista. Aihe on toki tärkeä. Siinä piilee kuitenkin vaara, että kristillisestä uskosta tulee hyvien tekojen ja hyvän elämän vaatimus. Toisinaan me papit sorrumme tähän odotukseen. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto kuitenkin arvosteli pappeja juuri tästä: puhumme enemmän arvoista kuin armosta.
Armo on varsinainen asiamme; hyvän elämän vaatijoita ja siihen ohjaavia on sen sijaan monia muitakin. Jos vaikenemme armosta, asetamme ihmisten kannettavaksi vain raskaita taakkoja. Kuinka siis julistaa sanomaa niin, että armo oivalletaan?
Tällä kohtaa kannattaa seurata Lutherin neuvoja. Hänen mukaansa papin tulee puhua Kristuksesta kahdella tapaa. Ensin papin tulee kuvata Kristus lahjaksi. Se tarkoittaa, että kerromme, mitä Kristus teki ja sanoi elämänsä aikana. Hän toimi kaikessa puolestamme ja hyväksemme. Ristillä hän sovitti syntimme. Jeesuksen ansioista meillä on syntisiä rakastava Jumala. Hän myös nousi ylös kuolleista ja riisti elämän tuhovoimilta viimeisen sanan. Kaiken tämän vuoksi Kristus on meille lahja, joka tuo ulottuvillemme Jumalan hyvyyden ja armon.
Toiseksi papin tulee kuvata Kristus esimerkiksi. Se tarkoittaa, että kehotamme kuulijoita toimimaan lähimmäistä kohtaan samoin Kristus on toiminut meitä kohtaan. Hänen esimerkkinsä noudattaminen on lähimmäisen taakkojen ja murheiden kantamista, hänen auttamistaan, hänen syntiensä puolesta rukoilemista – sanalla sanoen, lähimmäisen rakastamista.
Pyhä Henki avuksi
Papin ja julistajan tehtävä on vaativa. Siinä voi kuitenkin tehdä parhaansa ja onnistua Jumalan avulla. Tästä syystä helluntai on erityisen sopiva pappisvihkimyspäivä. Helluntaina nimittäin rukoillaan useaan kertaan Pyhän Hengen läsnäoloa, lohdusta ja neuvoa. Hetken päästä esitämme Jumalalle vielä erityisen pyynnön. Pyydämme, että Jumala antaisi tänään Pyhän Hengen lahjan niille palvelijoilleen, jotka vihitään pappisvirkaan. Vihkimyksen ydin muodostuu tästä rukouksesta, kätten päälle panemisesta ja Pyhän Hengen lahjan pyytämisestä.
Ryhdytte siis hoitamaan pappisvirkaa Jumalan armon varassa. Viranhoitoa varten – ette oman pelastumisenne vuoksi – saatte Pyhän Hengen lahjan. Hän on Puolustajanne, auttajanne ja lohduttajanne. Hän on kanssanne pysyvästi: kaikki päivät maailman loppuun asti. Pyhän Hengen avulla kasvatte papin tehtäväänne ja jaksatte hoitaa sitä Jumalan kunniaksi ja hänen kirkkonsa parhaaksi. Älkää siis surko ja kantako huolta. Pyhä Henki, Herra ja eläväksi tekijä, on kanssanne. Aamen.