”Erosin kirkosta heti täysi-ikäisenä. Väitän, että tekopyhyys ja itsensä nostaminen toisia paremmaksi on yhä kirkon nykypäivää. Siellä ei muutu mikään. Aina on vastassa Raamattu.” Näin kirjoitti kirjailija Reetta Onkeli kolumnissaan Helsingin Sanomissa viime maanantaina (17.5.2010 Kirkko on romahtanut tähti).
Nimimerkki Ahihhuli puolestaan totesi internetin keskustelussa: ”Kristinuskon samoin kuin useimpien muittenkin uskontojen ongelma on vanhaan takertuminen. Ajatus on, että parituhatta vuotta sitten on onnistuttu laittamaan kaikki elämänviisaus ja totuudet Raamattuun siten, ettei niissä jälkikäteen ole mitään korjattavaa. Niinpä ”pyhiä kirjoituksia” ei saa mitenkään muuttaa, vaan enintään tulkita uudestaan. Kirkon touhuissa olisi paljon enemmän järkeä, jos arkkipiispa tai paavi tai joku kirkolliskonsiili tms. voisi todeta, että tällaiset Raamatut sun muut jeesustarinat ovat vanhentunutta löpinää ja nyt kehitetään nykyaikaiset opit. Tosin sitten syntyisi kova kiista uusista opeista… Mutta lopulta varmaan saataisiin oppi, josta kaikenmaailman neitseestäsyntymiset, ruumiin ylösnousemiset ja helvetit olisi karsittu.” (Suomi24-keskustelupalsta 7.1.2010)
Toisessa nettikeskustelussa nimimerkki ”Vapaa” sanoi, että ”Minä olen suorastaan ylpeä siitä, että kuulun alati kasvavaan kirkosta eronneiden ryhmään. Olen havainnut, että kirkkoihin kuuluvat ovat jollakin tavalla jälkeen jääneitä. (Suomi24-keskustelupalsta 17.4.2010). Keskustelua jatkoi nimimerkki ”sano ei sekoilulle”. Hän kysyi, kehtaatko kuulua kirkkoon? ”Ko. järjestön toiminta on aina ollut epämääräistä ja satukirjojen tarinat sopivat vain hourupäille. Itse häpeäisin olla jäsen sekopääkerhossa” (Suomi24-keskustelupalsta 18.4.2010)
Vietämme tänään helluntaita, kristillisen kirkon syntymäpäivää. Esille ottamani esimerkit viime aikojen julkisesta keskustelusta kertovat, millaisessa ilmapiirissä kirkko viettää syntymäpäiviään. Kirkko nähdään tekopyhänä yhteisönä, joka uskoo vanhentuneisiin oppeihin ja satukirjan tarinoihin. Siksi siihen kuuluvat ovat jälkeen jääneitä ja hourupäitä. Ilmaan jäävät kysymykset: Onko uskollamme mitään pohjaa? Onko kirkossamme mitään hyvää? Onko seurakunnillamme tulevaisuutta?
Helluntain evankeliumissa Jeesus antaa kolme vastausta aikamme kysymyksiin.
Ensinnä Jeesus sanoo: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.” Jeesuksen seuraaminen merkitsee hänen sanansa noudattamista. Jeesuksen sanat on talletettu meille Raamatussa. Se on kirkkomme perusta ja uskomme pohja. Sen punaisena lankana on evankeliumi, sanoma Jumalan rakkaudesta. Se on voima, joka on muuttanut tämän maailman. Siksi on erityisen tärkeää, että Raamattua pidetään esillä ja tarjolla, että sitä käännetään yhä uusille kielille, että sitä luetaan, julistetaan ja opetetaan. Nykyisin on helppo väittää Raamattua vaikkapa satukirjaksi. Kuitenkin tämän kirjan seurauksena maassamme on esimerkiksi nykyisenkaltainen terveydenhuolto ja sosiaaliturva, koululaitos ja oikeusjärjestelmä.
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.” Jeesuksen sanojen noudattaminen johtaa ihmisen lähimmäisen rinnalle. Uskosta Jumalaan avautuu aina rakkaus lähimmäiseen ja vastuu Jumalan luomasta maailmasta. Voimme olla jälkeen jääneitä ja hourupäitä, mutta Jeesukseen uskovina meidän on noudatettava hänen sanaansa. Se tarkoittaa, että meidän tehtävämme on viedä sanomaa Jumalan rakkaudesta eteenpäin kaikkialle maailmaan. Evankeliumia Jumalan pelastusteosta on välitettävä sanoin ja teoin. Rakkaus Jeesukseen merkitsee rakkauden tekoja lähimmäisten hyväksi, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Jeesuksen sanojen noudattaminen merkitsee myös toimintaa oikeudenmukaisen maailman puolesta. Se johtaa lisäksi vaalimaan luomakunnan eheyttä ja tulevaisuutta.
Helluntaina kuulemme Jeesuksen tehtäväksiannon kirkolleen. Se on selvä: Meidän on noudatettava hänen sanaansa.
Toiseksi Jeesus sanoo: ”Puolustaja, Pyhä Henki … opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Ilman Pyhää Henkeä ei Raamattua voi ymmärtää. Ilman Häntä emme voi emmekä kykene noudattamaan Jeesuksen sanaa. Siksi Pyhä Henki opettaa meitä ja palauttaa jatkuvasti mieleemme, mitä Jeesus on opettanut.
Kun kuuluisa Intian lähetyssaarnaaja Stanley Jones tuli takaisin Amerikkaan ensimmäiseltä lähetyskaudeltaan, häneltä kysyttiin, mikä on kipein tarve lähetyskentällä. Stanley vastasi: ”Nyt on otollinen aika lähetystyölle, me tarvitsemme enemmän lähetyssaarnaajia.” Toiselta lähetyskaudelta palatessaan hänelle tehtiin sama kysymys. Tällä kertaa Stanley vastasi: ”Me tarvitsemme enemmän paikallisia johtajia, enemmän kristittyjä intialaisia johtotehtäviin.” Kun Stanley Jones tuli kotiin kolmannelta työkaudeltaan ja jälleen kysyttiin, mikä nyt on kipein tarve lähetyskentällä, hän vastasi: ”Me tarvitsemme vain yhtä: enemmän Pyhää Henkeä.”
Pyhää Henkeä mekin tarvitsemme. Hän on puolustaja. Uuden testamentin kielessä puolustaja (kreikan parakletos) merkitsee luokse tai avuksi kutsuttua, puolestapuhujaa, puolustajaa, auttajaa. Kun tunnemme oman heikkoutemme ja vajavaisuutemme kristittynä, voimme muistaa meillä olevan puolustajan. Auttajanamme on Pyhä Henki. Yhtä hyvin kaiken arvostelun ja kritiikin keskellä on hyvä muistaa, että meillä on puolustaja. Emme ole yksin. Kirkon työ ei ole loppujen lopuksi meidän varassamme.
Kolmanneksi Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
”Jumalan sanana Raamattu tutkii ja koettelee meitä paljastaen itsekkyytemme ja epäuskomme. Se näyttää peilin tavoin, millaisia todella olemme. Samalla se kääntää katseemme Vapahtajaan, joka on tehnyt puolestamme sen, mihin emme itse kykene. Kristus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on avain Raamatun ymmärtämiseen. Koska emme voi rakentaa elämäämme omaan varaamme, meidän on yhä uudelleen turvauduttava Jumalan sanan lupauksiin. Kun luemme ja kuulemme Jumalan sanaa, Pyhä Henki sytyttää meihin uuden luottamuksen ja rohkeuden.” (Katekismus)
Katekismuksen teksti on kuin suoraan selitystä helluntain evankeliumitekstille. Niin kirkko kuin kristitty on usein ristitulessa. Yhtäältä oma itsekkyys ja epäusko piinaa. Monet puutteet ovatkin ilmeiset. Toisaalta ulkopuolelta tulee arvostelua ja syytöstä, syystä ja syyttä. Vajavaisuus näkyy. Tällaisessa tilanteessa Raamattu Jumalan sanana toimii kahdella tavalla. Se paljastaa, millaisia olemme. Samalla se tuo esiin Jeesuksen Kristuksen ja kaiken sen, mitä hän on puolestamme tehnyt.
Tänään helluntaina Jeesuksen lupaus rohkaisee. Sen varassa voimme hyvillä mielin elää hänen ominaan tässä maailmassa. Jeesuksen lupaukseen luottaen voimme iloisina ja rohkein mielin tehdä työtä myös kirkkona tämän ajan keskellä. Meillä ei ole mitään syytä alistumiseen tai pelkoon. Päinvastoin: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”