Helluntaipäivä, Joh. 3: 16-21, Hans-Christian Daniel

Olemme aivan kesän kynnyksellä, kesäkuun aattoiltana.
Olin hiljattain pienen kolmivuotiaan lapsenlapseni kanssa hiekkalaa-tikolla. Hiekkalelujen joukossa oli pieni vene. — ”Vaari, meidän pitää laittaa laiva uimaan”, käski pieni mies toivoen vesileikkejä. Vastasin hänelle, että mennään ensi kuussa Soukan rannalle, kun vesi on lämpimämpi: Siellä on mukavaa uittaa sitä. — ”Vaari, kesä on hyvin lyhyt”, vastasi Petteri muistuttaen siitä, ettei mukava vesileikki saisi jäädä kesän lyhyyteen. Kesällä pitää nauttia kesästä. Ei saa jäädä hai-kailemaan.
Meille tulee kesä. Kesä on kuin palaisi hieman sitä paratiisin aikaa, jolloin saa olla vain, nauttia lämmöstä ja luonnosta ja kokea olevansa osaa luontoa. Meillä on kesä, koska Jumala lupasi vedenpaisumuksen jälkeen (1. Moos. 8: 21-22): ”Minä en enää koskaan kiroa maata ih-misen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. – Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Siis vuodenaikojen vaihtelu pysyy, vaikka olemmekin pahoja, päivä ja yö pysyvät ja se siunaus, jonka Herra Jumala antoi maalle ja maailmallemme.
Jaakko Henimäki (KT) kirjoittaa: ”Kaikki hyvä maailmassa on Juma-lasta lähtöisin. Uskonnon kielellä sitä kutsutaan Pyhän Hengen vaiku-tukseksi. Se ei ole vain rajuja hurmoksia ja äärimmäisiä uskonnollisia kokemuksia: Pyhän Hengen työtä ovat myös hymy naapurin huulilla, erityisopettajan kärsivällisyys oppimisvaikeuksien ahdistaman pikku-pojan kanssa, rauhanneuvottelijan viisaus sotatoimialueella ja puo-lisoiden kaipuu toistensa syliin.
Apostolien tekojen mukaan Jeesuksen läheisimmät oppilaat kokivat helluntaijuhlissa Jerusalemissa voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolon ja alkoivat kielitaidottomuudestaan huolimatta saarnata vierailla kielillä niin, että eri puolilta valtakuntaa saapuneet juhlavieraat kuuli-vat sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta omalla äidinkielellään.”
Kirkkomme katekismus selittää: ”Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme. Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa.
Pyhä Henki on nimensä mukaisesti Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Hän avaa sydämemme kuulemaan Jumalan sanan, tuntemaan Kristuksen ja turvautumaan Jumalan lupauksiin. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen tulee Jumalan armolahjoista osalliseksi, alkaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään.” (Katekismus 1999, 19).
Tämän päivän evankeliumin keskeisin lause on se suppilo, jonka läpi koko Raamatun sanoma mahtuu. Tämän nk. pienoisevankeliumin kautta katsottuna koko Jumalan sana avautuu, koska saamme katsoa suoraan Jumalan sydämeen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon. Luoja on rakastanut luomaansa maailmaa. Jumala rakastaa luotoa niin paljon, että hän antoi sille uuden elinvoiman tänä keväänä. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon – rakastanut ja rakastaa yhä, niin kuin luonto hiljaisesti saarnaa.
Kesä tapahtuu maapallolle taipaleella auringon ympäri: noin vuosi sitten oltiin maapallon pyöriessä lähes samoissa kohdin auringon ym-pärysradallamme. Katselen aurinkoa ja kiitän Luojaa sen vetovoimasta ja maan vauhdista, jotka pitävät maapallomme juuri sopivassa etäi-syydessä auringosta – ei polttavan lähellä eikä hyytävän kaukana. Ve-tovoima ja kiertoliike ovat kuin näkymätön ketju. Kyllä se kestää, kai.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon. Jumalan vetovoima on rakkaus. Hänen voimansa näkymätön vetovoima on hänen rakkauten-sa. Hän pitää yllä elämää, antaa luomakunnalle niin kuin maailmalle-kin elinvoimaa ja antaa maapallollemme vauhtia. Hän pyörittää elä-mämme kuvioita rakkaudellaan. Hänen olemuksensa on rakkaus; hä-nen rakkautensa on hänen olemuksensa. Hänen pyhä rakkautensa on hänen Pyhä Henkensä.
Mikä on rakkauden ehto? Kyllä, lapsi, äiti rakastaa sinua, jos … – Niin, jos mitä? Miten vastasyntynyt vauva voi muka ansaita äitinsä rakkautta? Kukaan ei voi ansaita rakkautta; Jumalan rakkaudella ei ole ehtoa; se syntyy aina kaikesta huolimatta ja on aina lahja, ansiot-tomalle annettu armo ja arvottomalle osoitettu suosio.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon. – Ketä Jumala rakastaa? Evankeliumi vastaa: maailmaa. Kuka se on? Sinä olet osaa tätä maa-ilmaa ja että Jumala rakastaa sinua. Sinä olet Jumalan rakkauden ym-päröimä, sen turvassa ja elinvoimassa.
Äidin rakkaus ole riippuvainen vastaanottajasta, vaan äiti rakastaa pientään ehdoitta. Jos kerran äiti näin rakastaa, niin miten paljon enemmän taivaallinen Isä, joka antaa äidillekin sitä rakkautta. Jumalan rakkaus tekee meistä ihmisistä pieniä ja korottaa Jumalan helmaan.
Me olemme osaa sitä maailmaa, jota Jumala rakastaa. Keitä olemme, kun olemme maailmaa? Juuri Johanneksen evankeliumi kertoo paljon siitä, kuinka realistisen karusti, varauksellisesti ja jopa kielteisesti Jeesus suhtautuu maailmaan. Maailma on hänen mukaansa lähes aina sen pimeyden puolella, joka ei käsittänyt Jumalan antamaa evanke-liumin lahjaa. Maailman ruhtinas on perkele, ja Jeesus on se Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin; eli syntiä siinä olisi, ellei Jeesus ottaisi sitä pois.
Ja kuitenkin Jeesus opettaa tänään Isänsä olemusta: Jumala on rakas-tanut maailmaa niin paljon. Jeesus jos kukaan tietää sen. Niin paljon-rakastanut, sanoo tämä ainoa Jumalan Poika, että Jumala antoi ainoan Poikansa. Jumalan rakkaus tuli hänelle kalliiksi. Jumala antoi Poikansa ja sen mukaan hän lahjoittaa kaikkea muutakin. Jumala antaa itsensä arvottomille; ja se, vain se on itse evankeliumi. Jumala antaa Poikansa, johon on kätketty kaikki muukin: elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, alku ja loppu. (1. Kor 3:22).
Tähän Jumalan Poikaan on uponnut kaikki synti; hänen päällään on rikkomukset ja rangaistukset. Lahjoittamalla Poikansa Jumala on tul-lut meille suosiolliseksi. Meidän ei tarvitse enää kysyä nuoren Luthe-rin tavoin, miten saan Jumalan suosiolliseksi; vaan Jumala on antanut itsensä meille Pojassaan.
Pyhä Henki on Jumalan olemus Jumalan rakkaudessa. Pyhä Henki on myös ihmisen olemus Jumalan edessä. Jeesus sanoo: jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen eli hukkuisi, vaan saisi ian-kaikkisen elämä.
Ainut toivomme on rakas Pyhä Henki. Pyhä Henki soittaa niin taita-vasti yhtä ainoata säveltä, yhtä ja samaa nuottia: hän toitottaa vain Kristusta, opettaa tarttumaan vain siihen Jumalan Poikaan. Pyhä Henki vie meidät avuttomat uskottomat Jeesuksen siipien suojaan. Pyhä Henki kirkastaa tätä Jumalan pyhää lahjaa ja pehmittää meidät uskomaan, toivomaan ja rakastamaan. Pyhä Henki opettaa meitä, jot-ka olemme Jumalan tyhmät; hän tekee meistä teologeja, jotka vilpit-tömässä sydämessä omistavat tuon Jumalan antaman aarteen. Pyhä Henki puhdistaa sydämemme iankaikkisen elämän lahjalla, joka on jo nyt Kristuksessa annettu kristityn pyhässä toivossa. Hiekkalaatikossa sain kohdata Jumalan, kun lapsenlapseni puhui minulle kesän mah-dollisuudesta ja sen lyhyydestä. Usko, toivo ja rakkaus tulee arjen kantavaksi voimaksi juuri hänen pienissä elämän lähettiläissä. Pienellä leikkiveneellä on toivoa päästä uimaan. Ollaan vasta kesän kyn-nyksellä.
Kevät kukoistaa ja lehti versoo. Rakas kirkko, uskovien pyhä äiti iloitsee tänään, kirkon syntymäpäivänä, Pyhässä Hengessä. Sillä on aarteenaan Vapahtaja Jeesus Kristus, joka on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.