”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tämä Johanneksen evankeliumin kolmannen luvun kuudestoista jae tunnetaan myös nimellä pienoisevankeliumi. Kuinka moni teistä on sen joskus rippikoulussa opiskellut ulkoa? Jäikö jollekin epäselväksi miksi? Seuraavassa koitan vähän nimenomaan tämän jakeen merkitystä avata.
Tuohon yhteen jakeeseen on helposti ja melko yksinkertaisesti tiivistetty koko evankeliumin sanoma. Jumala on rakkaus. Ja hänen rakkauttaan on ollut antaa ainoa poikansa, meidän puolestamme. Jeesus on kuollut meidän puolestamme, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen. Meille kaikille, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen ja hänen pelastavaan sovitustyöhönsä, on varattu paikka iankaikkisuudessa. Me saamme elää ikuisesti.
Tämän suurempaa lahjaa, suurempaa armoa ja suurempaa rakkautta, me emme saada. Jumala on rakastanut maailmaa, ihan jokaista meistä ja antanut kaikkein rakkaimpansa meidän puolestamme. Jeesuksen kärsimys ja kuolema olivat meidän pelastuksemme. Meidän ikuisen elämän ehtomme.
Tästä syystä, me saamme iloita joka päivä Jeesuksesta Kristuksesta, siitä mitä hän on tehnyt puolestamme. Me saamme kiittää siitä rakkaudesta mitä me olemme saaneet osaksemme.
Helluntaita tuskin voi sivuuttaa, sanomatta jotakin Pyhästä Hengestä ja kielillä puhumisen ihmeestä. Vuosittain ihmiset maailmalla odottavat, että Paavi toivottaa useilla kielillä hyvää pääsiäistä. Meilläkin uutiskynnyksen ylittää Paavin vahvalla aksentilla lausuttu hyvän pääsiäisen toivotus. Samoin viikko sitten euroviisujen finaalin lähestyessä, pitkin Eurooppaa herätti ihastusta, kun Saara Aalto lauloi omaa monsters -kappalettaan lähes kaikilla euroopan kielillä. Jokaiselle kielelle oli käännetty pieni pätkä kappaleen sanoitusta.
Miksi tällaiset asiat herättävät niin valtavaa ihastusta? Ihmiselle on tärkeää kuulla, omaa kieltään. Vaikka se olisi kuinka aksenttista ja murteellista, meistä varmasti jokaista lämmittää kuulla jonkun puhuvan meille omaa äidinkieltämme. Suomalaiset tosin ovat siitä erikoista kansaa, että me vaihdamme herkästi englantiin tai muihin kieliin, jos keskustelukumppanimme ei puhu vielä kovin sujuvaa suomea. Ja saatammepa arastella omaa murteellisuuttammekin. Ymmärtääkö se toinen jos mie oikein innostun haastamaa sille karjalaks?
Opiskeluaikana ruotsi ei ollut vahvinta osaamisaluettani, ja virkamiesruotsin kurssi oli vaan käytävä. Jännitin kokeen puheosuutta ja mietin, jäänkö kokonaan sanattomaksi kun en osaa järkeviä lauseita muodostaa. Lopulta yllätin jopa itseni. Sain suuni auki. Ja sain sanottua PALJON. Kielioppi oli varmasti aivan vinksinvonksin, oikeasta sanajärjestyksestä oli korkeintaan vieno tuoksu ja prepositiot ja määreet unohtuivat jonnekin kauemmas kuin mielen perukoille. Mutta minun oli saatava sanoa sanottavani, ettei kukaan keskustelussa olisi ymmärtänyt kantaani väärin. Tarve saada asiansa esitetyksi ja itsensä ymmärrettäväksi, voitti sen, etten osannut puhua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein.
Miksi usein jopa me seurakunnan työntekijät arastelemme puhumista Jumalasta ja Jeesuksesta? Miksi meillekin ääneen rukoileminen varsinkaan omin sanoin ja hetken huumassa, on niin äärimmäisen vaikeaa? Miksi me pelkäämme?
Tässä on ihan jokaiselle Kristitylle oppimisen paikka. Kun me puhumme Jeesuksesta, me emme valitse itse sanojamme. Meidän sanamme antaa meille Pyhä Henki. Se täysin sama Henki, joka antoi opetuslapsille sanat puhua kaikille kansoille, heidän omalla kielellään.
Me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua yksinäiselle, me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua uupuneelle. Me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua suurperheen äidille, me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua tosimiehille. Me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua lapsille. Me saamme oikeat sanat, jotta me osaamme puhua toinen toisellemme.
Meidän täytyy vain luottaa Jumalan työhön meidän kauttamme. Meidän täytyy uskoa ja luottaa Pyhän Hengen voimaan. Siihen, että me osaamme ja pystymme sanomaan sen asian, mikä meidän täytyy saada sanoa.
Me uskoa todeksi sen Pyhän Hengen, joka on oppaanamme, neuvonantajamme, tukenamme ja turvanamme. Siihen Pyhään Henkeen, kolmiyhteisen Jumalan kolmanteen persoonaan, me voimme luottaa kunhan vain antaudumme Hengen käyttöön.