Helluntaipäivä, Joh. 3:16-21, Martti Vaahtoranta

1.
”Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihen asti, kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.” (Luuk. 24:29)
Näin Jeesus sanoi opetuslapsilleen juuri ennen taivaaseen astumistaan. Sitä muistelimme Helatorstaina. Omiansa hyvästelevä Herra puhui Pyhästä Hengestä, jonka Isä oli luvannut omilleen ja jonka Poika heille lähettäisi.
Ja Jumala pitää lupauksensa. Tänään on Helluntai. Muistamme sitä päivää, jona Jumala näkyvällä ja kuuluvalla tavalla vuodatti Henkensä seurakunnan ylle. Herran omat ”puettiin voimalla korkeudesta”, niin kuin ”helluntaiepistola” Apostolien teoissa meille kertoo.
2.
Että Jumala ei lupaile turhia – sen olivat opetuslapset saaneet jo ennenkin kokea. Tosin opetuslapsille oli kovin kivulias kokemus, kun Hänen ensimmäinen lupauksensa täyttyi. Heiltä vietiin silloin kaikki, viimeinenkin rohkeus ja itsekunnioituksen rippeet, kun heidän Herransa ja Mestarinsa nostettiin ristin puulle, ”niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa” (Joh. 3:14).
Niin oli kuitenkin ennustettu, että Kristuksen, Jumalan Voidellun, piti kärsiä ja kuolla. Ja kun Paimenta lyötiin, Hänen jo ennestään pieneksi käynyt laumansa hajaantui peloissaan. Kaikki, mihin se oli viimeiset vuodet uskonut, meni pirstaleiksi.
3.
Pelon ja syyllisyyden vallassa kieltäjä-Pietari ja epäilijä-Tuomas piiloutuivat ystäviensä kanssa lukittujen ovien taakse. Jumala ei kuitenkaan päätöksiään perunut eikä lupauksistaan luopunut. Pian niistä toteutui toinen.
Ensin Isä rankaisi Poikaansa niistä synneistä, jotka me olimme tehneet ja joita yhä teemme. Toisen lupauksen toteutuessa kauhu kuitenkin vaihtui hämmästykseksi ja iloksi: henkihieveriin hakattu ja ristillä surmattu Jumalan Poika nousi kaiken pahan, synnin ja kuoleman Voittajana haudasta ja ilmestyi elävänä omilleen.
Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset. Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua. Silloin sanotaan pakanoissa: ”Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.” Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme. Siitä me olemme iloiset. (Ps. 126:1-3)
Pääsiäinen oli Pojan riemuvoitto synnin ja kuoleman hirmuvalloista. Kristuksen ylösnousemuksessa Isän armokasvot tulivat näkyviin sen kauhistuttavan pimeyden takaa, joka Hänen Poikansa kuollessa peitti maan. ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella.” (VK 105:1) Kuoleman kukkulasta tuli voiton vuori.
Niinpä peljästyneet opetuslapset alkoivat ryömiä ulos koloistaan ja silmiään siristellen totuttautua ylösnousemuksen päivän valkeuteen. Ja jos he eivät itse uskaltaneet tulla valoon ja vapauteen, Jeesus tuli heidän luokseen heidän vankilansa pimeyteen. Synnin ja kuoleman Voittaja kulki haavat käsissään ja kyljessään niiden ovien läpi, joita koputtavalle ei olisi uskallettu avata. Niin lopulta myös Tuomas uskoi. Ja Simonista, Joonaan pojasta, tuli sittenkin Pyhä Pietari, kun myös hän uskoi – uskoi syntinsä anteeksi.
4.
Mutta vielä odotti täyttymistään muuan Jumalan lupaus. Se ei olut niistä viimeinen, mutta viimeinen niistä kolmesta, jotka kuuluvat yhteen pelastushistorian edetessä Pitkästäperjantaista Pääsiäisen kautta Helatorstaihin ja siitäkin vielä askeleen edemmäs.
Toista kuukautta oli ylösnoussut Vapahtaja ollut jälleen omiensa luona. Kaikki oli vähän niin kuin ennenkin, mutta silti kokonaan toisin.
Nytkin Jeesus opetti omiaan. Hän söi ja joi heidän kanssaan. Hän oli varmasti sama Jeesus, jota opetuslapset olivat seuranneet ja jonka he sitten yksi toisensa jälkeen olivat hyljänneet.
Silti Jeesus tuntui olevan jotakin enemmän kuin siihen aikaan, kun yhdessä istuttiin Genesaretin järven rannalla tai kun Hänet nähtiin viimeisen kerran elävien kirjoissa Getsemanessa, Ylimmäisen papin palatsin pihalla ja Golgatan mäellä. Jeesus oli varmasti sama Jeesus, mutta Hän tuntui enemmältä kuin se Herra, joka myös silloin ennen, mutta vain hetkeksi, paljasti jumalallisen kirkkautensa ilmestyksen vuorella ja ihmeitä tehdessään.
Silloin Jeesus kulki kaupungista toiseen samaa tomuista maantietä kuin Hänen opetuslapsensakin. Nyt Hän saattoi ilmestyä kuin tyhjästä kadotakseen jälleen. Ennen tarvittiin kortteeri yöksi koko joukolle, Jeesus mukaan lukien. Nyt Hän – kuten Raamatun perusteella näyttää – saattoi vain yksinkertaisesti hävitä näkyvistä pitkän keskustelun ja ilta-aterian päätteeksi.
Niin kuin me tiedämme, uskomme ja tunnustamme, Jeesus oli sikiämisestään saakka paitsi kokonaan ihminen, myös kokonaan kaikkivaltias ja iankaikkinen Jumala. Jumaluutensa voiman ja vallan Hän kuitenkin ennen kuolemaansa useimmiten piilotti alennuksensa tilan alle. Nyt sen sijaan, ylösnousemisena jälkeen, Hän oli jo siirtymässä Isänsä kirkkauteen.
5.
Tosin jo silloin, kun Jeesus vielä Nasaretin Opettajana vaelsi omiensa kanssa kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin, Hän oli erilainen kuin kukaan muu. Hänen puheissaan ja teoissaan oli valta ja voima. Hän puhui sanoja ja teki asioita, joita kukaan muu ei puhunut eikä tehnyt, ei voinut tehdä eikä voinut puhua.
Ja – totta kai – Pyhä Henki oli läsnä jo silloin kaikessa siinä, mitä Jeesus sanoi ja teki. Kuinka olisi voinut toisin ollakaan? Liikkuihan Pyhä Henki aution veden päällä, kun Isä Sanallaan teki taivaan ja maan, silloin, kun Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, kutsui olemattoman olemaan ja elämään edessään.
Tätä asiaa ei aina ymmärretä: että Jumalan kolme Persoonaa eivät ole vain ikään kuin kolme erilaista ”naamaria”, joiden takana piilee erittelemättömällä tavalla ”yksi” Jumala. Ei siis ole niin, että Jumala olisi tuolloin Isä, silloin Poika ja tällöin Pyhä Henki.
Jumala on aina Kolmiyhteinen. Hän ei ole tänään yhtä, huomenna toista ja joskus muulloin jotakin kolmatta. Missä Isä toimii, siellä toimii myös Poika, ja missä Poika toimii, siellä toimii myös Pyhä Henki, ja päinvastoin: missä Pyhä Henki toimii, siellä toimii myös Poika, ja missä Poika toimii, siellä toimii myös Isä. Jumala on aina Yksi, mutta Yhtä kolmena eri Persoonana näiden suhteessa toisiinsa, jossa ykseys ei hävitä Persoonien eroa eikä Persoonien ero ykseyttä. Sillä tosi ykseys ei ole yksinäisyyttä, vaan rakkaudessa yhdistävä suhde, ykseyttä yhden Jumalan kolmen Persoonan välillä.
6.
Sen tähden Pyhä Henki ei Helluntaina ”korvannut” Herraa Jeesusta, ei sittenkään, vaikka Hän Helatorstaina katosi opetuslastensa näkyvistä. Ensimmäisen askeleen kohti Isänsä kirkkautta Jeesus oli ottanut jo Pääsiäisenä salatessaan ylösnousemisessa itsensä siltä julkisuudelta, jonka keskellä Hän ennen kuolemaansa eli ja vaikutti. Mutta Helluntainakaan Pyhä Henki ei tullut Jeesuksen tilalle, kun opetuslasten ylle puettiin ”voima korkeudesta”. Päinvastoin: Jeesus oli itse luvannut olla heidän kanssaan ”joka päivä maailman loppuun asti”, siis silloinkin, kun heille luvattiin toinen Puolustaja ja Lohduttaja (Joh. 14:16), Pyhä Henki.
Ja toisaalta: Pyhä Henki, joka oli jo luomisessa läsnä, ei suinkaan tullut maailmaan ja alkanut vaikuttaa siinä vasta ensimmäisenä Helluntaina. Olihan Jeesus jo ennen taivaaseen astumistaan asettanut pyhän ripin puhaltaessaan apostolien päälle ja sanoessaan: ”Ottakaat Pyhä Henki! Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.” (Joh. 20:22-23)
7.
Missä ikinä Jeesus kulki ja vaikutti, siellä oli läsnä ja vaikutti Hänessä ja Hänen kauttaan myös Pyhä Henki. Niin tapahtui jo Marian kohdussa ja sitten Jeesuksen vaeltaessa opetuslastensa kanssa ennen kuolemaansa kylästä kylään ja kaupungista kaupunkiin. Aivan erityisellä tavalla näemme sen, kun Jeesuksen kastetaan. Silloin taivas avautuu, ja Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa Jumalan Pojan päälle Taivaallisen Isän sanoessa: ”Tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.” (Matt. 3:17) Ja kun Jeesus sitten opetti ja paransi sairaita, Isä itse teki pelastavaa työtään Pyhässä Hengessä, jonka täyteydestä Herralta Jeesukselta ei puuttunut mitään.
Näin kirjoittaa Hebrealaiskirje Jumalan Pojasta: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden on sinun, oi Jumala, sinun Jumalas voidellut ilo-öljyllä enempi kuin sinun osaveljes.” (Hepr. 1:9)
Iloöljy, josta tässä puhutaan, on Pyhä Henki itse. Hänestä, jota ”yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan”, Jeesus, Jumalan Poika, on toisella tavalla osallinen kuin me, Hänen inhimilliset sisarensa ja veljensä. Hänen kaltaistaan osallisuutta Pyhästä Hengestä ei meistä kenelläkään voi koskaan olla, sillä me emme ole ”Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta”, niin kuin meidän Herramme ja Vapahtajamme.
Silti Jumala jakoi ja jakaa yhä Poikansa kautta Henkensä täyteydestä myös ihmisille. Pyhä Henki on meidän uskomme vaikuttaja ja sen syvin salaisuus. Sitä Hän oli jo niille veljille ja sisarille, joita meillä on ollut ennen Jeesuksen ruumiillista syntymää meidän keskellemme. Myös Vanhan liiton uskovat olivat osallisia Pyhästä Hengestä.
Sen tähden yhtään Vanhan testamentin profetiaa ei voi selittää ilman Pyhää Henkeä (2 Piet. 1:20). Ne on Hengen voimasta kirjoitettu viittaamaan siihen, mikä Marian kohdussa ja Betlehemin seimessä, ristillä ja tyhjällä haudalla oli tuleva käsinkosketeltavaksi todellisuudeksi siinä maailmassa, jossa mekin elämme.
Niinpä jo Abraham näki Pyhän Hengen valossa ennalta Jeesuksen päivät (Joh. 8:56) ja uskoi Häneen (Room. 4:3). Se oli hänelle uskossa sitä ”sieluin autuutta”, ”jota autuutta prophetat ovat etsineet ja tutkineet, jotka” meille ”tulevaista armoa ennustaneet ovat ja ovat tutkineet, millä taikka minkä kaltaisella ajalla Kristuksen Henki, joka heissä oli, ilmoitti, joka oli jo ennen todistanut niistä vaivoista, jotka Kristuksessa ovat, ja siitä kunniasta, joka niiden jälkeen tapahtuva oli.” (1 Piet. 1:9-11) Näin luemme 1. Pietarin kirjeestä.
8.
Pyhä Henki ei siis ilmestynyt pelastushistorian näyttämölle vasta Helluntaina. Luomisesta alkaen Hän oli vaikuttanut siinä Jumalana, joka sitten on myös ”puhunut profeettojen kautta”.
Ja kuitenkin ensimmäisenä kristillisenä Helluntaina tapahtui jotakin erityistä. Sillä niin kuin Jumala on Kolmiyhteinen, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin piti myös kolmannen lupauksen toteutua pelastushistorian suuressa käännekohdassa Pitkästäperjantaista Helluntaihin. Opetuslasten piti saada se ”voima korkeudesta”, joka lopulta tekisi pienestä, pelokkaasta laumasta Kristuksen kirkon, sen, joka ei kuolemankaan uhatessa jättäisi kesken tehtävää, joka sille annettiin: evankeliumin julistaminen Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.
9.
Mutta ensimmäisenä Helluntainakaan Jeesus ei ajatellut, että Pyhä Henki korvaisi Hänet. Päinvastoin: nyt, taivaaseen astuttuaan, Herra Jeesus, joka on Isän oikealla puolella ja täyttää myös ihmisenä taivaat ja maat, voi olla läsnä ja vaikuttaa kaikkialla eikä vain siellä, missä lähinnä istuvat kuulevat Hänen äänensä. Helluntain ihme liittyy tähän lupaukseen: että Pyhä Henki voi nyt alkaen Jerusalemista kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina vaikuttaa voiman ja vapauden ja ilon pelotta ja monin kielin tunnustaa sitä Herraa, jonka kylkihaavasta yhä vuotavat pelastava Uuden liiton veri ja uudestisynnyttävä vesi.
”Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
Niin Jeesus sanoi vähän ennen taivaaseen astumistaan. Ja nyt Hän on meidän kanssamme, vaikka olemme kaukana Ylösnousemuksen vuoresta ja ajasta kaksituhatta vuotta sitten. Sana ja sakramentit liittävät meidän kokemusmaailmassamme taivaaseen astuneen Jeesuksen Häneen sellaisena, kuin ensimmäiset opetuslapset ja apostolit Hänet tunsivat, kuulivat Häntä ja ottivat Hänen kädestään vastaan Hänen ruumiinsa ja verensä. Niissä läsnäolevana ylösnoussut ja taivaaseen astunut Vapahtaja antaa meille Pyhän Henkensä, ja Pyhä Henki jakaa Hänessä runsaita lahjojaan meille.
”Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen. Sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa. Hän on minua kunnioittava, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun. Sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” (Joh. 16:13-15)
10.
Mutta niin kuin Kristuksen oli kuoltava ennen ylösnousemistaan, niin Pyhä Henki tekee meissä ensin kipeää, vierasta työtään. Vasta sitten Hän voi kirkastaa meille ylösnoussutta Vapahtajaa. Ensin Hänen on tuotava Jumalan pyhän ja muuttumattoman lain kirkkaaseen valoon meidän pimeytemme ja pimeydessä tekemämme teot.
Ne ovat niitä, joista emme haluaisi kenenkään tietävän emmekä suostuisi niiden tähden nuhdeltaviksi. ”Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman. (Joh. 3:19-20)
Pyhä Henki on Totuuden Henki, ja totuus sattuu, kun se osuu omalle kohdalle. Silti Totuus tekee vapaaksi. Sillä lopulta Pyhä Henki johdattaa meidät kivuliaasti polttavan lain alta siihen hyvää tekevään ja lämpimään evankeliumin Valkeuteen, joka Kristuksessa loisti ja yhä loistaa keskellä maailman ja meidän sydämemme pimeyttä.
Siihen valoon uskaltaa ja kannattaa astua. Sillä Kristuksen valo ei tapa, vaan parantaa. Se on anteeksiantamuksen parantavaa valkeutta Hänessä. Pyhä Henki johdattaa meitä Hänen luokseen ja Hänen hoidettavikseen. Niin Hän tekee aina. Ja meidän Herramme sanoo:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita. (Joh. 3:16-18)
Epäuskoista, joka kieltäytyy Jumalan avusta, Hän ei voi auttaa. ”Joka ei usko, se on jo tuomittu, sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.” Mutta jo halu uskoa on Pyhän Hengen työtä ja tekoa sinussa. Jo se, että pyydät uskon lahjaa Hänessä, on uskoa, jonka Hän itse on antanut sinulle ja vaikuttanut sinussa ja jonka Hän haluaa myös itse tehdä täydelliseksi sinussa.
Usko siis Kristukseen! Ota Hänessä vastaan Jumalan suuret lahjat ja niistä suurin: syntien anteeksiantamus ja iankaikkisen elämän lupaus. Silloin sinäkin voit tekoinesi tulla Jumalan ja ihmisten eteen – et omassa voimassasi, vaan osallisena Kristuksen Jeesuksen täydellisistä teoista ja Hänen Pyhästä Hengestään, totuuden, armon ja rakkauden Hengestä. ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.” (2 Tim. 1:7) Amen.