[Seurakuntakodin vihkimismessu]
Kristillisen kirkon alkuhetkistä lähtien seurakunta on kokoontunut yhteen. Siksi kristityillä on alusta lähtien ollut kokoontumispaikkoja. Vähitellen kirkoista ja kappeleista tuli tärkeitä jumalanpalveluspaikkoja. Sen lisäksi olosuhteista ja mahdollisuuksista riippuen seurakunnilla on ollut erilaisia kokoontumistiloja.
Vaikka nykyisin yhteydenpito onnistuu puhelimen ja internetin välityksellä, mikään ei korvaa sitä, kun seurakunta kokoontuu yhteen kasvokkain. Pian puolitoista vuotta elämämme koronapandemian aika on sen osoittanut. Meillä on kohtaamisen ikävä! Onneksi nykytekniikka mahdollistaa monien tilaisuuksien seuraamisen etäyhteyksin, kun ei pääse paikan päälle. Tätäkin vihkimismessua voi seurata vaikka toiselta puolelta maailmaa. Meitä on täällä seurakuntakodissa vain pieni joukko, toivottavasti teitä seurakuntalaisia sitäkin enemmän suoratoiston äärellä osallistumassa tähän jumalanpalvelukseen.
Asikkalan seurakunnalla on tänään harvinainen juhlapäivä, kun uusi seurakuntakoti otetaan juhlallisesti Jumalan sanalla ja rukouksella käyttöön. Viime aikoina seurakunnat ovat pikemminkin luopuneet tiloistaan kuin rakentaneet uutta. Tämän talon rakentamisessa on ollut monta vaihetta. Vuosia kestänyt prosessi käynnistyi, kun tällä samalla paikalla sijainnut vanha seurakuntakoti jouduttiin sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi. Rakennushanke ei ole ollut helppo ja yksinkertainen. Se on herättänyt monenlaisia, osin keskenään ristiriitaisiakin näkemyksiä. Se on vaatinut niin seurakuntalaisilta kuin sitä eteenpäin vieneiltä viranhaltijoilta ja luottamushenkilöiltä paljon keskusteluja, suurta kärsivällisyyttä ja lopulta päättäväisyyttä. Kyse on suuresta taloudellisesta ja henkisestä ponnistuksesta. Kiitos teille kaikille, jotka olette eri tavoin mahdollistaneet tämän seurakuntakodin rakentamisen ja olleet sitä tekemässä.
Uudet, toimivat ja terveet tilat ovat suuri helpotus seurakunnan työntekijöille ja seurakuntalaisille. Erilaiset ryhmät ja kaikenikäiset ihmiset voivat nyt kokoontua uudessa seurakuntakodissa. Täällä on tilaa seurakunnan toiminnalle, seurakuntalaisten perhejuhlille ja koko paikkakunnan yhteisille kokoontumisille. Tänään on siksi kiitoksen ja juhlan aika. Seurakuntakoti tarjoaa paljon uusia, myönteisiä mahdollisuuksia. Erityisesti toivon, että nuoret löytävät tiensä uusiin tiloihinsa. Teistä asikkalalaisista riippuu, kuinka hyvin osaatte ottaa talon käyttöön.
Kiinnitän huomiota yhteen yksityiskohtaan. Tänään vihitään käyttöön Asikkalan seurakunnan seurakuntakoti Vääksyssä. Siis kyse on seurakuntakodista, ei seurakuntatalosta tai seurakuntakeskuksesta, ei toimistosta tai virastosta. Kuulin seurakunnan luottamushenkilöiden halunneen, että Vääksyyn rakennetaan nimenomaan seurakuntakoti. Koti kuvaa hyvin sitä tarkoitusta, joka tällä rakennuksella on. Täällä eletään yhdessä todeksi kristillistä uskoa. Täällä ollaan koolla niin jaetun ilon kuin surun hetkillä. Täällä tuetaan ja rohkaistaan toinen toistaan. Täältä lähdetään uusin miettein ja voimin vakuuttuneina Jumalan huolenpidosta. Pitäkää huolta siitä, että seurakuntakodin ovi on helppo avata ja kynnys on matala, jotta tänne on helppo tulla sisään. Silloin toteutuu myös rakennuksen suunnittelijan Kari Järvisen ajatus: ”Muodoltaan seurakuntakoti on ’avoin syli’, joka ottaa tulijan vastaan ja kutsuu astumaan sisään.”
Seurakuntakodin vihkimisen piti alun perin olla pääsiäisenä, Kristuksen ylösnousemuksen päivänä. Koronarajoitusten vuoksi se siirrettiin helluntaihin, Pyhän Hengen vuodattamisen päivään. Tosin yhä koronapandemia varjostaa tätä juhlaa. Pääsiäinen kirkkovuoden keskeisenä juhlana olisi sopinut hyvin seurakuntakodin vihkiäispäiväksi. Mutta yhtä hyvin helluntai on erinomainen kirkkovuoden pyhä vihkiä Asikkalan uusi seurakuntakoti käyttöön. Helluntai on kirkon syntymäpäivä.
Helluntain evankeliumitekstissä on kenties tunnetuin raamatunkohta, pienoisevankeliumi. Jokainen rippikoululainen opettelee sen ulkoa. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Asikkalan seurakuntakoti pyhitetään sanan ja sakramenttien paikaksi, rukouksen paikaksi, paikaksi, jossa käydään vuoropuhelua Jumalan kanssa. Tämä on paitsi ihmisten kohtaamisen paikka myös Jumalan kohtaamisen tila. Jokainen seurakuntakotiin tuleva ihminen on täällä aina Jumalan edessä. Tämä rakennus viestittää: Jumala rakastaa sinua. Hän tahtoo, että sinulla olisi iankaikkinen elämä etkä joutuisi kadotukseen. Hän haluaa, että pienoisevankeliumin sanoma olisi totta sinun elämässäsi.
Monesti tämä raamatunkohta jää ulkoläksyjen tavoin vain ulkoa opituiksi lauseiksi. Sillä ei ole liittymäkohtaa elämään eikä sillä ole sen kummempaa merkitystä. Mutta kun Jumalan sana koskettaa ja Pyhä Henki saa tehdä työtään, tämä ulkoa opittu raamatunkohta alkaa puhutella. Näin tapahtui Nikodemokselle ja näin voi käydä meille. Jumalan sana avautuu henkilökohtaisesti. Silloin ihminen ymmärtää, että pienoisevankeliumi koskee juuri minua: ”Jumala on rakastanut minua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa …”.
Miten tämä on mahdollista? Miten minä voin uskoa pienoisevankeliumin omalle kohdalleni? Katekismuksessa sanotaan Pyhästä Hengestä näin: ”Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa. Pyhä Henki on nimensä mukaisesti Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Hän avaa sydämemme kuulemaan Jumalan sanan, tuntemaan Kristuksen ja turvautumaan Jumalan lupauksiin.” (Katekismus, kohta 19).
Helluntai muistuttaa siitä, että niin kirkon elämä kuin ihmisen usko ovat Pyhän Hengen työtä. Hän toimii sanan ja sakramenttien kautta kirkossaan, myös Asikkalan seurakunnassa. Hakeudu sinne, missä Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan ja missä sakramentteja käytetään. Juuri tämän työn toteutumista varten on Vääksyyn rakennettu seurakuntakoti ja se vihitään tänään käyttöön.
Vanhan helluntairukouksen pyyntö olkoon tämän seurakuntakodin tunnus: ”Tule, Pyhä Henki, tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.”