Kesällä 1987 alkoi Viron pyrkimys kohti itsenäisyyttä. Lopulta 300 000 ihmistä kerääntyi yhteen laulamaan kansallislauluja. Heitä oli mahdoton estää. Aseiden ja väkivallan sijasta turvauduttiin protesteihin ja musiikkiin. Laulava vallankumous johti päämäärään.
Viikonlopun aikana täällä Jyväskylässä on laulettu ja soitettu. On vietetty kirkon musiikkijuhlaa. Lähes kuusi tuhatta laulajaa ja soittajaa on täyttänyt jäähallin, kirkot, puistot ja muut tilat. On marssittu laulaen läpi kaupungin. Isolla aukiolla on veisattu yhdessä Suvivirsi ja muita tuttuja virsiä ja lauluja. Kuorot ovat ilahduttaneet kaupunkilaisia eri puolilla kävelykeskustaa. Jyväskylä on soinut.
Samalla on valmistauduttu helluntaihin, kirkon syntymäpäivään. Ensimmäisenä helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki. Nämä musiikkijuhlat muistuttavat meitä tuosta tapahtumasta. Silloin kerran kaikki kuulivat evankeliumin kielellä, jonka he parhaiten ymmärsivät. Tänään se kieli on monelle meistä musiikin ja laulun ilmeikäs kieli.
Helluntai on myös kirkon uudistumisen juhlapäivä. Näillä juhlilla olenkin kysynyt mielessäni: entäpä jos me tarvitsemme juuri tätä, laulavaa vallankumousta. Mikä musiikissa on erityistä?
Musiikki – Pyhän Hengen tie luoksemme?
Laulettaessa ja soitettaessa syntyy tilaa pohtia oman elämän keskeneräisiä kysymyksiä. Musiikin soidessa jonkun mieli saattaa täyttyä kuvista ja väreistä. Kolmas voi keskittyä rukoukseen, kun hyvä musiikki peittää häiritsevät hälyäänet. Musiikki tekee iloiseksi. Se virkistää, lohduttaa ja rauhoittaa. Kun veisaa toisten kanssa, kokee yhteenkuuluvuutta. Musiikilla on kyky temmata ihminen ikään kuin toiseen todellisuuteen.
Vaikka musiikki on luomisessa annettu lahja ja Pyhä Henki puolestaan Jumala, niiden vaikutuksissa on jotain hyvin samanlaista. Kumpikin liikuttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kun musiikki soi tai virsi kaikuu, tuntuu siltä, että läsnä on enemmän kuin vain laulajat, soittajat, sävelet ja sanat.
Pelkkä musiikki ja laulaminen eivät taida kuitenkaan riittää ihmisten sydänten muuttamiseen. Tarvitaan Jumalan Hengen kosketusta. Voisiko Pyhä Henki löytää tien luoksemme musiikin ja laulun avulla?
Pyhä Henki on vierain
Kolmiyhteisen Jumalan persoonista Pyhä Henki on meille tuntemattomin. Luomakunnan yllätyksellisyys ja kauneus puhuvat Luojan, Isämme olemassaolon puolesta. Musiikkikin on ollut olemassa luomisen alkuhetkistä. Jumala loi maailman äänellään ja puheellaan. Aikanaan maailma täyttyi lintujen ylistyslaulusta. Myös ihminen oppi yhdistämään sävelet ja sanat toisiinsa. Näin Isän luomistyö jatkui ihmisen kautta.
Nasaretin Jeesus puolestaan antoi Jumalalle ihmisen kasvot. Hänen puheissaan kuului Jumalan viisaus ja teoissaan näkyi Jumalan voima. Kun hän kärsi ristillä, Isän Jumalan rakkaus murtunutta maailmaa kohtaan tuli näkyviin.
Isän ja Pojan voimme siis jotenkin käsittää. Mutta kuka olet sinä, Pyhä Henki? Mihin sinua tarvitsemme?
Totuuden Henki
Pyhä Henki on totuuden Henki. Hän tuo ihmisen valoon siitä pimeydestä, jossa Jumalaa ei löydetä eikä hänen rakkauttaan tunneta.
Helluntain evankeliumi kertoo tästä esimerkin. Nikodemos niminen mies tuli yön pimeydessä salaa Jeesuksen luokse. Tulija halusi tietää, kuka kansan keskuuteen ilmestynyt opettaja oikeastaan oli. Jeesuksen vastaus on monelle meistä tuttu. Aluksi hän kertoi Isän rakkaudesta. Sitten hän jatkoi toteamalla, että uskomalla Poikaan myös Nikodemos pelastuisi. Näin kävikin. Nikodemoksesta tuli Jeesuksen seuraaja. Pyhä Henki johdatti hänet totuuteen ja valoon.
Tarvitsemme Pyhän Hengen myös kohdataksemme totuuden itsestämme. Näitä musiikkijuhlia varjostavat surulliset tapahtumat. Erityisesti nuorten luottamus toisiinsa ja tulevaisuuteen horjuu. Jälleen kerran joudumme kysymään: miksi? Miksi meillä Suomessa turvaudutaan niin helposti väkivaltaan?
Väkivalta on väärin. Ovatpa elämän vaikeudet ja ristiriidat millaisia tahansa, väkivalta ei auta eikä ratkaise mitään. Se tuo vain tuskaa. Jumalan käskyt suojelevat elämää. Ne ovat edelleen voimassa tässä maailmassa. Viides käsky on erityinen, koska sen rikkomukset ovat peruuttamattomia. Tämä meidän aikuisten on nähtävä. Olemme esimerkkejä. Meidän on myös kasvatettava lapsemme ja nuoremme ymmärtämään oikean ja väärän ero.
Rukouksen Henki
Pyhä Henki on myös lohdutuksen Henki. Toisinaan elämä koettelee ankaruudellaan. Toisinaan teemme itse virheellisiä valintoja ja laiminlyömme lähimmäisiämme.
Tällaisina hetkinä tarvitsemme Pyhän Hengen avuksi. Kun emme enää jaksa tai osaa rukoilla, Pyhä Henki auttaa. Hänen huokauksensa kantavat taivaaseen asti ja muuttuvat huudoksi Isän Jumalan korvissa. Tällaisille huokauksille on tänäänkin tarvetta, kun muistamme surevia ja kärsiviä.
Sanassaan Isämme lupaa kuulla Pyhän Hengen huokaukset. Niiden vuoksi Hän katsoo taivaasta armahtavasti puoleemme. Pyhä Henki auttaa meitä myös itse rukoilemaan. Hän lohduttaa ja nostaa ylös epätoivosta. Ehkäpä jonain päivänä jaksamme jälleen luottaa Isän hyvyyteen. Uskomme, että armo on kaikesta huolimatta totta.
Ilon Henki
Pyhällä Hengellä on vielä yksi erityinen piirre. Hän on ilon Henki. Usein unohdamme, että kristinuskon sanoma on iloinen uutinen. Se on hyväksi ihmiselle. Ja Henkensä kautta Jumala luo meissä uutta elämää. Tällaisessa ilon ja vapauden ilmapiirissä syntyy sitten halu tehdä hyvää lähimmäiselle. Se on välittämisen vallankumous. Sitä kaipaamme.
Tänään me kaikki tarvitsemme totuuden, lohdutuksen ja ilon Henkeä. Sen vuoksi pyydämme: ”Tule Pyhä Henki, ja lähetä taivaallisen valosi säteily. Tule, köyhien Isä. Tule, lahjojen antaja. Tule, sydänten valo, sinä paras lohduttaja, sielun suloinen vieras ja lämpö.” Aamen.