Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.” (Valit. 3:23)
Uusi aamu lähes 2000 vuotta sitten teki uudeksi kaiken – ihan kaiken. Tuon uuden aamun jälkeen ei mikään ollut enää ennallaan. Uusi aika alkoi, armon aika, ilon ja riemun aika, sillä kuolema oli voitettu! Synnin ja kuoleman valta oli voitettu, paholaisen valta voitettu! Eikö meidän tulisi hyppiä ja pomppia riemuissamme? Vau – mahtavaa!
”Halleluja! Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!” (Ps. 149:1)
No lauletaan – lauletaan uusi laulu. Virsi 90 eli n. ortodoksinen pääsiäistropari lauletaan aina surumielisesti mollissa, mutta lauletaan se nyt pääsiäisiloa täynnä duurissa: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.
Eikö tämä ole todella uutta ja ennen kuulematonta? Siis ei tämä duurissa laulaminen, vaan se, että Jeesus voitti kuolema! Hei Jumalan Poika elää! Todellakin. Tämän viikon tiistaina (19.4.11) Helsingin sanomat kirjoitti näin: ”Jotakin hyvin merkittävää tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen, pidämme Jeesusta Jumalan Poikana tai emme. Mitä, sitä ei historiantutkimus kerro.” Niin, se mitä Hesari ei pysty ikinä kirjoittamaan, on kaikkien aikojen sensaatiomaisin uutinen: Jeesus elää! – Jumalan Poika nousi kuolleista.
Ihminen, joka ei usko, on sokea sille valtavalle määrälle yksityiskohtia, mitä Jumalan suuressa suunnitelmassa on. Esimerkiksi se, että Jeesus nousi kuolleista juuri juutalaisten pääsiäisjuhlan aikaan. Hehän juhlivat pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen johdosta. Me taas vietämme pääsiäistä synnin ja kuoleman orjuudesta vapautumisen johdosta. Niin ja Jumala teki liiton – uuden liiton meidän syntisten ihmisten kanssa.
”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” (Jer. 31:31–34)
Kiitos Herra, että lupasit profeetta Jeremian suulla tehdä uuden liiton meidän kanssamme. Se ei vain ollut sitä, mitä juutalaiset fariseukset ja lainoppineet odottivat, sillä hehän odottavat edelleen Messiasta. Heiltä jäi 2000 vuotta sitten huomaamatta se yksityiskohta, että Jumala teki uuden liiton ja vanha raukesi.
”Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian.” (Hepr. 8:13)
Vanhan liiton Herra teki Siinailla Israelin kansan kanssa. Hän otti Israelin omaksi kansakseen, ilmoitti sille tahtonsa ja pelasti sen. Liitto solmittiin yhteysuhrein, jonka veren Mooses vihmoi alttarin ja kansan päälle. Näin Herran ja Israelin välille tuli veriside. Tuo liitto muistuttaa oikeastaan avioliittoa, sillä Jumala rakastaa Israelia ja siksi otti tämän omakseen. Liitto velvoitti Israelia noudattamaan Jumalan lakia, ja palvelemaan ainoastaan Herraa.
Mutta nyt on todella uuden aika; nyt on uuden liiton aika. Se alkoi ensimmäisestä kristillisestä pääsiäisestä. Kun Jeesus asetti ehtoollisen, hän vahvisti uuden liiton Jumalan ja ihmisten kanssa. Kristuksen veri on liiton veri, joka yhdistää liiton osapuolet – Jumalan ja ihmiskunnan:
Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. (Luuk. 22:19–20)
Ei pelkästään ehtoollisen asettaminen, vaan itse Jumalan Pojan uhraaminen, hänen viattoman verensä vuodattaminen, vahvisti uuden liiton Jumalan ja meidän välillemme.
”Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.” (Hepr. 9:15)
Mistä tässä on oikein kyse? Eikö tässä ole kyse siitä, että Jumala tekee kaiken uudeksi! Jeesus teki uuden liiton Jumalan ja ihmisten välille. Hän siis kuoli puolestamme, hän sovitti syntimme, jotta me pelastuisimme. Mitä sitten Jumala odottaa meiltä, mitä me annamme tämän liiton vastineeksi? Mitä uusi liitto velvoittaa meiltä?
”Näin sanoo Herra Jumala. ”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa — näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!” (Hes. 18: 30–32)
Näin sanottiin siis jo vanhassa testamentissa. Paavali puolestaan sanoo näin: ”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:23–24)
Kun luemme tai kuuntelemme näitä Raamatun kohtia, ovat ne varsin kovia vaatimuksia; suorastaan niin kovia, ettei ihminen niitä millään pysty täyttämään. Mutta onneksi hänen ei tarvitsekaan, sillä”mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.” (Luuk. 18:27) Ja me saamme luottaa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Jumala lupasi profeetta Hesekielin suulla näin:
”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 11:19)
Ja apostoli Paavalin sanoin näin: ”En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” (2. Kor. 3:5–6)
Uusi ihminen, uusi luomus
Miten mahtavaa ilosanomaa, me emme itse pysty mihinkään ilman Jumalaa. Kaiken olemme saaneet häneltä, koko elämämme on häneltä saatua lahjaa. Ja Jumala muuttaa vanhan ihmisen kokonaan uudeksi, kunhan me vain uskomme Jeesukseen. Paavali sanoo näin 2. Korinttolaiskirjeessä:
”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” (2. Kor. 5:17–20)
Sovinto – siitähän tässä on kyse, suostummeko sovintoon Jumalan kanssa, vai jatkammeko kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut? Suljemmeko silmämme ja korvamme Jumalan todellisuudelta, Hänen armoltaan ja rakkaudeltaan? Vai annammeko hänen pestä meidät puhtaiksi kaikista synneistämme ja annamme hänen uudistaa itsemme?
”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” (Tit. 3:4–5)
”Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.” (1. Piet. 1:23)
Pääsiäisenä todella kaikki muuttui Kristuksen ylösnousemuksen ansiosta. Tai siis kaikki muuttuu niillä, jotka suostuvat sovintoon Jumalan kanssa. Tämä on hyvin tärkeää: Jumala EI pakota ihmistä sovintoon kanssaan. Ihmisellä on vapaus suostua tai olla suostumatta.
Ateisti ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, vaan hän sanoo, että Jeesus elää VAIN kristittyjen sydämessä. Ohhoh – siis sanotaan vielä kerran: ohhoh! Sillä jos tuosta ottaa sanan ”vain” pois, eivät nuo Jumalan kieltäjät täysin väärässä ole. Meille on itsestään selvää se, että Jeesus elää – hän on elävän Jumalan elävä Poika, jolle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Niin – mutta – elääkö Jeesus MYÖS meidän sydämessämme? Siis annammeko Jeesuksen elää omassa sydämessämme? Annammeko hänen kuolla puolestamme? Annammeko hänen sovittaa syntimme? Annammeko hänen vaikuttaa elämässämme – ihan joka päivä?
Mitä me teemme tällä miehellä? Mitä me teemme ylösnousseella Jumalan Pojalla? Jätämmekö Jeesuksen kokonaan oman elämämme ulkopuolelle? Suljemmeko me hänet pois elämästämme? Siirrämmekö me hänet kirkkomuseoon, jossa käymme katsomassa häntä kerran kaksi vuodessa? Sanommeko me hänelle: kyllä minä sinuun uskon, mutta se on oma asiani. Niinkö?
Vai sanommeko hänelle: Herra – tässä olen, käytä minua tahtosi mukaisesti? Herra, anna Pyhän Henkesi johdattaa elämääni sinun tahtosi mukaisesti. Herra – kiitos ja ylistys sinulle, että sinä olet minun Vapahtajani, Pelastajani! Annammeko me Jumalan rakastaa meitä, ja annamme hänelle aikaamme? Sanommeko me hänelle: minä uskon ja siksi vien ilosanomaa sinusta eteenpäin?
Uusi käsky
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34–35)
Annammeko me rakkauden näkyä meistä? Levitämmekö me Kristuksen tuoksua ympärillemme vai levitämmekö me välinpitämättömyyttä ja kohtelemmeko toisia ihmisiä tylysti? Sitäkö rakkaus on?
”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.” (1. Kor. 13:4–6)
”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13:10)
”Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: nyt se on toteutunut hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo. Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.” (1. Joh. 2:7–11)
Hedelmistään puu tunnetaan. Jos me vihaamme toinen toisiamme, emme me pysy hänessä – Kristuksessa. Jos me vihaamme erilailla ajattelevia kristittyjä, me olemme niin väärässä ja täysin hakoteillä. Jos me heitämme koko ajan kiviä kohti toisia kristittyjä ja emme kuuntele Herran sanaa toisen posken kääntämisestä tai nöyryydestä, olemme me todella kaukana Jumalasta, ja seuraamme vain omia ”viisaita” ajatuksiamme, jotka vievät meitä aivan väärään suuntaan. Tätäkö me haluamme?
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21)
Ja kertauksen vuoksi, mitä Jumala meiltä haluaa? Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Ja kun me niin teemme, mitä siitä seuraa?
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.” (1. Piet. 1:3–5)
Meillä on yksi suunta, se on Taivasten valtakunta. Pidämme katseemme kohdistettuna siihen, ja sitä kohti me saamme kulkea joka päivä, jokaisena uutena armon päivänä.
Uusi taivas, uusi maa
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.” (Jes. 65:17–18)
Uusi taivas, uusi käsky, uusi ihminen, uusi liitto. Hei – me siis olemme liittoutuneet Jumalan kanssa. Kun Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan. Mitä enemmän Jeesus on saanut meissä tilaa, sitä paremmin opimme tuntemaan Isää Jumalaa, ja sitä vaikeampi pahan on saada meissä valtaa. Se yrittää saada meidät eroon Jumalasta, kaikesta hyvästä väittäen että meillä olisi paremmin ilman Jumalaa. Mutta kun me pysymme Herrassa, rukoilemme, kiitämme, ylistämme häntä ja luemme hänen sanaansa – ei paholainen voi voittaa, sillä Herra on voittaja – hän on voittanut paholaisen, kuoleman ja synnin. Ja me saamme olla liitossa voittajan kanssa – mekin siis olemme voittajia, ja kerran saamme nähdä uuden taivaan ja uuden maa.
”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm. 21:1–5)