Tämä evankeliumi on rankkaa ja karua. Tuntuu siltä, kuin oltaisiin ainoastaan Jumalan ankaran vihan alla ja evankeliumin armoa lahjoittava luonne olisi tyystin piilossa. Elämä näyttää rumat kasvonsa. Olemme seuraamassa oikeusistuntoa, jossa todetaan ihminen syyttömäksi. Syytön ihan vain varmuuden vuoksi kuritetaan ruoskimalla selkänahka riekaleiksi.
Huutoäänestys raikuu: Ristiinnaulitse. Aikaisemmin oli siunattu ja huudettu Hoosianna, siunattu, joka tulee! Nyt huudetaan tavallaan kirottu, joka viedään.
Syytön tuomitaan, mutta murhamies pääsee vapaaksi. Rauhanruhtinas ruoskitaan ja mellakkaruhtinas vapautetaan kansansuosiossa. Barabbas oli hänen nimensä, joka merkitsee Isin poika. Sen sijaan hän, joka on todellinen taivaallisen Isän pyhä Poika, hylätään.
Evankeliumi kertoo myös siitä ihmisestä, josta lausumme uskontunnustuksessa, että Jeesus kärsi Pontius Pilatuksen aikana, (Apostolikum) tai meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, (Nikeum). Mietin, miksi Pilatus pääsi uskontunnustukseen. Hän todistaa Jeesuksen laillista syyttömyyttä. Koko tämä kärsimystapahtuma on itse asiassa evankeliumi, sillä syytön tuomitaan, jotta meillä olisi rauha ja hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet (Jes.53:5). Pilatus, maailmanhistorian sivullinen ja epäoikeudenmukainen heikko virkamies, osoittaa, että laki kuolee ja esiin astuu evankeliumi. Mutta ensin heikoksikin käyvä laki on vielä kuolettava, sillä sen tiellä Kristus tuupertuu.
Näemme Jeesuksen ilman opetuslapsia. He kaikki olivat paenneet, vaikka olivat mestarioppilaita eli mestarin oppilaita. Nyt ilmaantuu uusi opetuslapsi Simon Pohjois-Afrikan Kyrenestä, sivullinen tulee ristinkantajaksi. Tämä uusi opetuslapsi tulee ensimmäiseksi ekumeeniseksi Jeesuksen seuraajaksi, joka samalla osoittaa kaikille kristityille oikeaa mallia: ristin kantamista Jeesuksen jäljissä ja ristin kantamista toisen puolesta. Kristuksen seuraaminen tapahtuu jopa vastoin meidän tahtomme, jopa pakottamana, sivullisena. Kristuksen jäljessä ei ole sivullisia. Tämä ensimmäinen ekumeeninen opetuslapsi opettaa, miten kristityt elävät suhteessa Heraansa.
Jeesus puhuu arvoitukselliset sanat: Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle! (Lk.23:31) Kristus on se vihanta puu. Me olemme se kuiva puu. Evankeliumi on se uusi ja elinvoimainen verso, joka kasva kärsimyksissäkin vihannasta ja elinvoimaisesta puusta. Runneltunakin se antaa uutta voimaa ja kuollessaan antaa elämän. Vihanta Kristus-puu on se uusi paratiisinpuu, joka kantaa iankaikkisen elämän hedelmiä. Se hedelmä tulee Jumalasta Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Aamen.