Juuri kuultu evankeliumiteksti on kuvaus siitä, kuinka Jeesus Getsemanen puutarhassa tapahtuneen vangitsemisensa jälkeen vietiin juutalaisten ylipappien ja lainopettajien kuulusteltavaksi. Juutalaiset oppineet päätyivät nopean ja ilmeisen vähäsanaisen kuulustelun jälkeen syyttämään Jeesusta jumalanpilkasta. Jumalanpilkka oli juutalaisen lain mukaan pahin mahdollinen rikos, johon ihminen saattoi syyllistyä. Johan tästä varoitettiin Jumalan Moosekselle antamien kymmenen käskyn lakitaulujen toisessa käskyssä: “Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä”.
Tämän takia juutalaiset suhtautuivat Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa erittäin vakavasti. Asian vakavuudesta juutalaisten näkökulmasta katsottuna kertoi myös se, että he olivat valmiita pyytämään Pilatusta vapauttamaan pahamaineisen rikollisen, Barabbaan, jotta Jeesus tulisi tuomituksi jumalanpilkasta kuolemaan.
Panokset olivat kovat. Täytyy muistaa, että juutalaiset ylipapit ja lainopettajat syyttivät tässä uskonveljeään. Olihan Jeesus nimittäin juutalainen, aivan samalla tavalla kuin hekin.
Juutalaiset syyllistyivät kuitenkin tuomitsemisen kiihkossaan kuuteen erehdykseen. Kuuteen erehdykseen, jotka olivat kohtalokkaita juutalaiselle uskolle. Kuuteen erehdykseen, joista pian muodostui elintärkeä perusta kristillisen uskon syntymiselle.
Näin hiljaisella viikolla, pääsiäisen aluspäivinä, on hyvä pysähtyä Jeesuksen kokeman kärsimyksen ja vääryyden äärelle. Kaikki tapahtunut oli ennalta suunniteltua ja siten osa Jumalan suunnitelmaa. Siltikin on selvää, että Jeesusta kohdeltiin julmasti ja rajuin ottein, mikä johtui siitä, että juutalaiset erehtyivät Jeesuksen suhteen. Käydäänpäs nyt nämä erehdykset läpi.
1) Vaikka juutalaisia oli ollut varmasti paikalla näkemässä, kun Jeesus esimerkiksi paransi sairaita tai teki muita ihmetekoja, eivät nämä todistukset ja todistuksista syntyneet kuulopuheet olleet kyllin riittäviä juutalaisille oppineille. Juutalaiset myös vain kohauttivat olkapäitään sille, että Jeesus oli kuningas Daavidin jälkeläinen ja syntynyt Betlehemissä. Profeetat olivat nimittäin ennustaneet, että tuleva Vapahtaja tulisi Daavidin suvusta ja syntyisi Betlehemissä.
Jeesus täytti nämä ennustukset, mutta juutalaiset eivät uskoneet tämän todistavan yhtään mitään. Ehkä se oli heidän mielestään vain suurta sattumaa, jota Jeesus h röyhkeästi hyödynsi omissa esiintymisissään ja oman roolinsa pönkittämisessä.
Tämä oli ensimmäinen erehdys.
2) Juutalaiset olivat kautta rantain kuulleet Jeesuksen perhetaustasta ja elinympäristöstä, mikä ei vain heidän mielestään käynyt järkeen. Ei Jumala olisi heidän mukaansa voinut syntyä varsin vaatimattomiin oloihin nuorelle äidille ja isälle. Eikä Jumala olisi käyttänyt aikaansa puuhastellen puusepän töitä. Jeesuksen kasvatti-isä Joosefhan oli puuseppä, jonka ammatin Jeesus ajan tavan mukaan peri ja opetteli.
MUTTA EI – vaan pikemminkin Jumalan lähettämä Messias tulisi maailmaan näyttävästi niin, että kaikki kansat hänet näkisivät ja joutuisivat osallisiksi hänen mahtavuudestaan.
Tämä oli toinen erehdys.
3) Juutalaiset ehkä ajattelivat, ettei Jumala, jonka oli mahdollista näyttäytyä ties kuinka voimakkaana ja mahtavana kuninkaana kuin vain oli mahdollista, olisi lähettänyt maailmaan Messiasta, jonka ulkoinen olemus ei viestinyt hänen jumalallisesta luonnostaan.
Juutalaiset saattoivat olla käsityksessä, että Jumalan kaikkivoipaisuus näkyisi siinä, miten Messias maailmaan saapuu ja miten hänet otetaan vastaan. Siksi heistä mahtoi tuntui suorastaan absurdilta, että Jumala olisi lähettänyt Messiaan maailmaan Jeesuksen näköisenä miehenä.
Jeesus pukeutui ja eli elämäänsä, kuten maanviljelijöistä, paimentolaisista ja käsityöläisistä koostuneelle yhteiskuntaluokalle oli tyypillistä. Päältä päin katsottuna hän ei erottunut millään tavalla galilealaisen maalaiskylän katukuvassa. Juutalaiset näkivät Jeesuksesta vain tämän: tavallisen kylänmiehen, jonka ei voisi uskoa olevan sen enempää Jumalan tekoa kuin tämän naapurimieskään.
Tämä oli kolmas erehdys.
4) Juutalaisen messiasodotuksen mukaan Messias kokoaisi kaikki kansat yhteen kunnioittamaan Jumalaa ja sen myötä koittaisi seesteinen rauhan aika. Tästä perspektiivistä tarkastellen Jeesus ei heidän mielestään voinut millään olla Messias.
Jeesuksen julkisen toiminnan seurauksena hänen ympärilleen oli kehkeytynyt lahkon omaista toimintaa. Hänelle oli syntynyt seuraajien joukko, joista läheisimmät kulkivat hänen mukanaan kylästä ja kaupungista toiseen. Vaikka Jeesus puhui kuulijoilleen Jumalan rakkaudesta ja lapsistaan huolehtivasta Taivaan Isästä, hänen opetuksensa ja julkinen esiintymisensä herätti juutalaisissa oppineissa närää.
Juutalaiset kokivat, että Jeesuksen toiminta aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja oikeastaan siis vain haittaa. Siksi Jeesuksen ei voitu nähdä olevan rauhanruhtinas, vaan pikemminkin pienen kapinahenkisen ryhmän kiivastahtoinen johtaja.
Tämä oli neljäs erehdys.
5) Jeesus opetti siis ihmisiä rakastavasta Jumalasta, mikä erosi kärkkäästi siitä, miten juutalaiset ymmärsivät Jumalan. Monet juutalaiset näet kokivat, että Vanhan testamentin tekstejä tuli lukea ja tulkita hyvin kirjaimellisesti ja suorastaan orjallisesti. Siksi Jumala näyttäytyi monissa kohdin pikemminkin ankarana tuomarina kuin lapsiaan rakastavana Isänä. Tällaiselle jumalalle ihminen kelpasi juutalaisen ymmärryksen mukaan vain silloin, kun oli valmis noudattamaan tiukasti lakia ja elämään niin sanotusti “Herran nuhteessa”.
Juutalainen yhteisö oli myös käytännöissään hyvin hierarkinen. Sen seurauksena juutalaisessa seurakunnassa miehillä ja naisilla oli täysin erilaiset oikeudet esimerkiksi äänestyksen ja puheoikeuden suhteen. Jeesus puolestaan opetti, että ihmisten pitäisi olla väheksittyjen ja yhteiskunnan vähäosaisten puolella. Jeesus näytti omalla esimerkillään, että jokaisen ihmisen ihmisarvo on yhtä suuri. Jeesus ei asettanut ketään ihmistä toisen yläpuolella ja viittasi siten kintaalla vanhanaikaiselle hierarkiselle seurakuntaelämälle.
Juutalaisille tämä ei tietenkään käynyt. Juutalaiset näkivät tämän jopa vaarallisena, suorastaan vallankumouksellisena.
Tämä oli viides erehdys.
6) Niin… Saatat nyt ajatella, että olen käynyt läpi kuudesta erehdyksestä viisi. Yksi olisi siis vielä jäljellä. Olet siinä ihan oikeassa. Juutalaisten tekemä kuudes erehdys ei tarvitse samanlaista selittämistä kuin nämä viisi juuri läpikäytyä erehdystä. Kuudes erehdys puhuu itse puolestaan, todistaa itse itsestään.
Tästä erehdyksestään juutalaiset oppineet saivat esimakua pitkänäperjantaina – tuolla samaisella hetkellä, jolloin Jeesus henkäisi viimeisen kerran.
Ja lopulta tästä kuudennesta erehdyksestä todisti se tapahtuma, jota me kristityt pian juhlimme pääsiäisenä.
Se tapahtuma, joka kertalaakista osoitti juutalaisten oppineiden tekemät erehdykset todellakin erehdyksiksi.
Tämä oli ja ON kuudes erehdys.