Itsenäisyyspäivänä kiitämme kolmiyhteistä Jumalaamme vapaasta isänmaasta, jonka valtiollista itsenäisyyttä tänään juhlimme. Ajatus eri kansakunnista ja niiden muodostamista kansallisvaltioista pitää nykymuodossaan sisällään ajatuksen kansojen erilaisuuden kunnioittamisesta ja samalla luontaista yhteenkuuluvaisuutta tuntevien, tietyllä rajatulla alueella asuvien, usein kielen tai muutaman kielen yhdistämien ihmisten mahdollisuudesta tehdä itsenäisesti työtä oman maansa ja sitä kautta myös koko maailman hyväksi. Historia on osoittanut, että kansoja ei voida ilman suurta inhimillistä kärsimystä sekoittaa voimakeinoin keskenään. Tällaiset keinotekoiset valtiot eivät ole kestäneet vaan sortuneet omaan mahdottomuuteensa. Toisaalta kun on vapaaehtoisesti saatu siirtyä johonkin valtioon, jossa on ollut työtä ja suhteellisen tasavertaisesti aherrettu yhteisen hyvinvoinnin eteen, on luovuus voinut kukoistaa entistä paremmin. Erilaisista kulttuurisista taustoista tulleet ihmiset ovat siis voineet merkittävästi rikastuttaa toinen toisensa elämää.
On esimerkkejä kuitenkin myös siitä, miten sääntelemätön siirtolaisuus voi aiheuttaa kärjistyneitä tilanteita, kun työttömyys ja muu syrjäytyminen sekä erilaiset kulttuuritaustat kiristävät välejä eri kansanryhmien välillä. Viime vuosina tämä kehityskulku on ollut aika huolestuttavaa eri puolilla Eurooppaa ja maailmanlaajuisestikin. Ei tule kieltää ihmisten erilaisia taustoja ja niiden merkitystä eikä myöskään luopua omista juurista näennäisen suvaitsevaisuuden hyväksi, mutta on jatkuvasti tehtävä työtä jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittamisen hyväksi niin omassa elämässä kuin laajemminkin. Yksilöllisten ja yhteisöllisten arvojen kunnioittavan yhdistämisen perusta löytyy jo Raamatusta ja meillä aivan erityisesti luterilaisesta kristinuskon tulkintaperinteestä.
Suomen vuoden 2000 perustuslaissa todetaan: ”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.” Moraalisena lähtökohtana on siis vapausoikeuksien ja keskinäisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun yhdistäminen. Hieman varjoon ehkä jää se ajatus, että yksilön vapaus ja oikeudet sekä meidän ihmisten velvollisuudet toisiamme kohtaan kuuluvat yhteen. Yksilön vapautta on tosiasiallisesti jouduttu rajoittamaan esimerkiksi päihdehaittojen ehkäisemiseksi. Nythän puntaroidaan keinoja saada huolestuttavaa kehitystä kuriin, kun alkoholikuolemat ovat kivunneet kärkipäähän kuolinsyissä ja nuorten lisääntynyt alkoholinkäyttö, sukupuoleen katsomatta, ennustaa alkoholisairauksien ja muiden sosiaalisten haittojen, syrjäytymisen sekä myös rikollisuuden lisääntymistä.
Perustuslain perusoikeuksissa korostetaan heti ensimmäisessä kohdassa yhdenvertaisuutta lain edessä. Ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan. Myös lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään. Näiden ajatusten, etenkin tasavertaisuusajatuksen, juuria on nähtävissä jo Mooseksen laissa. Mm. lukemassani 2. Mooseksen kirjan luvun 23 kohdassa korostetaan rehellistä tasapuolisuutta: ”älä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen….älä eksy joukon mukaan tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. Älä kuitenkaan aiheettomasti suosi köyhää hänen asiassaan. … Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeuksia hänen riita-asiassaan. … Älä aiheuta syyttömän kuolemaa, sillä sellaista vääryyttä minä en salli.”
Vasta kristinuskon myötä lasten asema alkoi ratkaisevasti parantua. Jeesus itse näytti esimerkkiä sanoessaan ”sallikaa lasten tulla minun luokseni” ja asettaessaan lapsen uskovan esikuvaksi luottamuksessa Jumalaan ja hänen armoonsa. Omassa kulttuuripiirissään Jeesus kohteli naisia poikkeuksellisen tasavertaisesti, ja juuri naisethan olivat ensimmäisiä todistajia myös ylösnousseen Vapahtajan haudalla. Jeesus suhtautui kriittisesti joihinkin Mooseksen lain piirteisiin ja alleviivasi kymmenen käskyn sekä rakkauden kaksoiskäskyn ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” merkitystä Jumalan tahdon avaimena. Kaiken keskuksessa on rakkaus, koska Jumala itse on rakkaus. Hän on meille lahjoittanut elämän, antaa kaikki tarpeemme ja jopa ystävät sekä maat ja mannut jne. Hänen Pojassaan on pelastuksemme ja iankaikkisen elämän aarteet kätkettynä ja meille lahjoitettuna kasteen ja uskon kautta.
Lahjoittavan rakkauden periaatteesta käsin tulisi kristillisen elämäntulkinnan mukaan tarkastella elämän kokonaisuutta vielä tänäkin päivänä. Toisin sanoen meidän vastuullamme on koko hallintapiirissämme oleva luotu todellisuus, kasvit, ihmiset ja eläimet. Myös tämä kokonaisvaltainen näkemys elämästä on sopusoinnussa perustuslain kanssa. Siinähän sanotaan: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Samalla kun on luovuttamatonta pitää kiinni yksilön ihmisarvosta, on nähtävä yhteenkuuluvaisuutemme toinen toistemme ja luomakunnan kanssa. Vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Toista ei ole ilman toista. Siksi siellä, missä vapaus riistetään, vastuuntuntokin jää kehittymättä. Siellä taas missä vastuu unohtuu, itsekkyys ja piittaamattomuus pääsevät rehottamaan. Lopputulos on jokseenkin sama. Maksumiehenä ovat heikot ihmiset ja elinympäristömme – vahingoista kärsimme lopulta me kaikki.
Saarnatekstin kahdesta loppujakeesta avautuu ehkä erityisen ajankohtaisia näkymiä maamme ja kansamme elämään osana kansainvälistä yhteisöä. Nuo jakeet kuuluvat: ”Älä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisenkin ja tärvelee niiden asian, jotka ovat oikeassa. Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.” Maamme on saanut paistatella kansainvälisten vertailujen kärkipaikoilla maana, jossa lahjonta on vähäistä. On syytä havaita tämän tosiasian yhteys siihen arvoperintöön, joka tänäkin päivänä vaikuttaa, arvoperustaan, joka päivän saarnatekstin mukaisesti on painottanut tasavertaisuutta ja rehellisyyttä. Tässä on kestävä lähtökohta hyvälle yhteiselämälle. Kun jokaiselle suodaan kohtuullinen toimeentulo ja ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti, kiusaus ottaa lahjomia vähenee.
Maamme on paistatellut kuitenkin myös häntäpäässä ja tämä koskee esimerkiksi pakolaisten vastaanottamista. Yhtäältä sanotaan, että tarvitsemme tulevaisuudessa uutta työvoimaa, mutta toisaalta näyttää olevan hyvin vaikeaa täyttää edes meille asetettua kiintiötä, joka on huomattavasti pienempi kuin naapurimaissa. Tietysti ei pidä sinisilmäisesti ottaa ihmisiä vastaan silloin, kun se johtaisi levottomuuksiin ja laittomuuksiin ja tänne tulleiden kärsimyksiin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että myös meillä on vastuumme kanssaihmisistä. Siitä emme hyvällä omallatunnolla voi laistaa. Suomalaisetkin ovat joutuneet lähtemään täältä muualle työnhakuun aikanaan, ja nykyisin olemme varsin riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta ja muiden maiden luonnonvaroista. Saamme olla kiitollisia monesta asiasta myös toisille. Saamme olla kuitenkin ylpeitä myös omasta kulttuuriperinnöstämme. Sitä meidän tulisi ehkä vieläkin pontevammin vaalia samalla kun uskallamme avoimesti ja ystävällisesti kohdata muut ihmiset lähellä ja kaukana. Isien ja äitien Jumala, hänen varjeluksensa ja armonsa on kansamme elämän lähde vastakin. Kiitos, Luoja, elämästä ja sen ylläpidosta, kiitos, Kristus, pelastuksen lahjasta, kiitos, Pyhä Henki, uskon ja armolahjojen suoja.