4. päivänä joulukuuta 1917 Suomi oli vielä osa Venäjää. Tuona päivänä maamme senaatti (ts. hallitus) antoi Suomen itsenäisyyden julistuksen. Julistuksen alla on yksitoista allekirjoitusta, joukossa myös liminkalaisen E.Y. Pehkosen. Ala-Temmeksellä on tämän itsenäisyyssenaatin jäsenen ja valtioneuvoksen muistokivi.
6. joulukuuta 1917 eduskunta sitten hyväksyi maamme itsenäistymisen Venäjästä äänin 100 puolesta ja 88 vastaan. Tänään siis juhlimme isänmaamme 78. syntymäpäivää.
Millä mielellä juhlimme?
Helsingin Sanomat kysyi helsinkiläiskoulun abeilta, mitä itsenäisyys merkitsee heille ja mikä Suomessa on parasta. Pari lainausta vastauksista:
– ”Itsenäinen Suomi on hieno asia. Kun näen Suomen lipun ulkomailla, tunnen itseni jotenkin tärkeäksi. Olen ylpeä, kun suomalaiset pärjäävät urheilukisoissa. Parasta Suomessa ovat salmiakki, sauna, ruisleipä, luonto ja suomalainen rehellisyys.”
– ”Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta päättää kaikista omista asioistani. Olla mitä haluan, ajatella mitä haluan – sanoa mitä ajattelen. Kunnioitan isoisääni suuresti, joka ajoi Suomen asiaa eläessään. Ikävä kyllä en ikinä tavannut häntä. Maybe in heaven?! (Siis: ehkä taivaassa…) – Parasta Suomessa ovat vuodenajat, aurinko kesäyönä, luonto, vapaus, turvallisuus, koti, perhe, Helsinki, Lappi, ystävät, rikkaus (verrattuna muihin maihin).”
Näin siis nykynuoret ovat ylpeitä isänmaastamme. Useimmat ovat käyneet ulkomailla ja ovat voineet verrata. Kelpo maata saamme asua. Eli ihan aiheellinen tuo Raamatun kehotus: ”Kiittäkää Herraa, Jumalaanne siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”
Emme tänään unohda sitä kansamme työtä, jota hyvinvoinnin luominen on vaatinut. Emme unohda niitä raskaita taistelujen vuosia, jolloin isät ja isoisät estivät stalinistisen barbarian tulon maahamme.
Virolaiset eivät taistelleet idän joukkoja vastaan. Heidän väestötappionsa oli niin valtava, että se Suomen väkiluvusta olisi vastannut ehkä miljoonan ihmisen menetystä. Viro nimittäin menetti teloitettuina, Siperiaan kyydittyinä ja menehtyneinä sekä maasta paenneina neljänneksen väestöstään.
Itsenäisyys on kuin ilma ympärillämme: sen arvoa ei aina muista, ennen kuin se alkaa loppua. On opettavaista lukea Viron presidentin Lennart Meren puhekokoelman tuntoja siitä, mitä oli olla Neuvostoliiton sortovallan alla. Meri puhuu ”suunnattomasta itsenäisyyden kaipuusta, jota keräsimme sydämiimme neuvostomiehityksen 50 vuotta pitkän yön kuluessa”.
Kiitos Jumalalle siitä, että me emme joutuneet tuota yötä kokemaan, vaikka sen varjo välillä osui maahamme.
Vapaa isänmaa on suuri lahja. Mutta samalla se on suuri, loputon tehtävä. Mitä arjen isänmaallisuus on? Saksalainen runoilija von Goethe sanoo: ”Rauhanajan isänmaallisuus ei oikeastaan ole muuta kuin että jokainen pitää oman ovensa edustan puhtaana.” Virsi sanoo saman asian pyynnön muodossa: ”etten toisten taakkaa raskaammaksi tee”. Jokainen maahan viskattu karamellipaperi on jonkun toisen noukittava ylös. Jokainen rikottu puhelinkioski on jonkun toisen korjattava, ja joittenkin toisten on maksettava se remontti.
Monia kehotuksia rehellisyyteen ja ahkeruuteen ja sopuisaan yhteiselämään on esitetty ja esitetään. Entisessä Neuvostoliitossa koulukirjat ja pioneerien kasvastusoppaat olivat täynnään hienoja elämänohjeita. Mutta silti se valtakunta romahti, koska ihmiset eivät noudattaneet noita ohjeita. Omatunto ei ollut niissä kiinni.
Raamattu tuo näihin elämänohjeisiin omantunnon näkökulman. Se sanoo: ”Kaiken mitä teette, tehkää Herralle Jeesukselle.” Partiolupauksessa on tarkoituksella myös kohta: lupaan rakastaa Jumalaa. Ajatus on tämä: Herra Jeesus eli siis Jumala näkee, mitä teet, vaikka kukaan ihminen ei näkisi. Tee siis kaikki ajatellen, että Jumala näkee. Vaikka kaupassa kukaan ihminen ei näkisi näpistämistäsi, niin älä silti ota toisen omaa. Ajattele: ”Herra Jeesus näkee. Hänen edessään haluan säilyttää hyvän omantunnon.”
Se, joka ajattelee noin, on tekemisissä vielä tärkeämmän valtakunnan kanssa kuin on tämä Suomen tasavalta. Herralla Jeesuksella on nimittäin oma valtakuntansa, jonka hallitsija hän on. Tämä valtakunta kulkee sydämestä sydämeen, missä vain on Jeesukseen uskovia ihmisiä. Sillä ei ole näkyviä rajoja, mutta sen valtakunnan sisäinen olemus on tunnettavissa. Jeesuksen valtakunnan todellisuus on sydämessä koettavaa rauhaa ja iloa.
Maailmassamme on myös sellaisia näkymättömiä voimia, jotka yrittävät tuoda sydämiimme ahdistusta ja epätoivoa. Inhottavin väline näillä turmiovoimilla ovat huumeet. Viime sunnuntaina Kaleva haastatteli Aksu-nimistä oululaista kaveria. Hän oli ollut huumeiden koukussa, niiden orja. Yrittäessään lopulta huumeiden salakuljetusta Aksu jäi kiinni ja joutui vankilaan. Vihdoin hän teki tietoisen uskon ratkaisun. Hän pyysi Jeesusta tulemaan elämäänsä. Niin tapahtui. Aksu pääsi irti huumekoukusta. Herra Jeesus on voimakkaampi kuin voimakkain ihmistä sitova mahti. Aksu sanoo nyt: ”Huumeiden käyttäjällä on vain kaksi tietä. Toinen on se, jonka minä löysin. Toinen on hauta.”
Ihmisen sidottunaolemisen ei tarvitse olla yhtä dramaattista kuin tuon Aksun. Kun Jumalan Pyhä Henki saa läpivalaista sielumme pimeää puolta, me osoittaudumme kaikki tässä sydämen läpivalaisussa Jumalaa vastaan kapinoiviksi, syntisiksi ihmisiksi. Tämä syvä kietoutumisemme jumalanvastaiseen kapinaan on orjuutta, josta me itse emme pysty itseämme vapauttamaan. ”Joka tekee syntiä”, Jeesus sanoo, ”on synnin orja.” Juuri sen tähden, että meistä ei tässä ole itseämme auttamaan, Jumala on lähettänyt luoksemme Jeesuksen. Hän vapauttaa anteeksiantamuksen sanallaan ihmisen syyllisyyden ja itsesyytösten siteistä. Hän, Jeesus, antaa sydämeen rauhaa ja iloa. Tästä ilosta Psalmi 4 sanoo metkalla tavalla: ”Sinä, Jumala, annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta.”
Ajallinen isänmaa on Kristukseen uskovalle ihmiselle tärkeä. Mutta vielä tärkeämpi hänelle on se valtakunta, jonka hallitsija on Herra Jeesus Kristus – hän, joka on hiljainen ja nöyrä sydämeltä, mutta silti väkevä ja voimallinen majesteetti.
Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä, kiitämme sinua isänmaastamme. Anna meille halua ja voimaa elää elämäämme niin, ettemme toisten taakkaa raskaammaksi tee. Kutsu meitä iankaikkisen valtakuntasi jäseniksi. Opeta meitä tuntemaan Poikasi Jeesus Kristus sydämen armollisena Herrana. Aamen.