”Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan” (Jer.6:16).
Monesta suusta ja suunnasta olemme kuulleet itsenäisen isänmaamme satavuotisen taipaleen juhlavuodesta. Monella tavalla olemme jo osallistuneet ja osallistumme juhlavuoden viettoon. Sata totuutta, sata asiaa, mitä tehdä Suomessa, sata esinettä, sata kysymystä …
Seurakuntamme kerhoissa ja piireissä on askarreltu sata pientä Suomen lippua, joihin on kirjoitettu sata kaunista asiaa Suomesta. Suomen luontoon liittyen näitä ovat vuodenajat, talvi ja puhdas ilma. Ruuista on mainittu ruisleipä, karjalanpiirakka ja kalakukko, henkilöistä ainakin Teemu Selänne, Kimi Räikkönen ja Uuno Turhapuro. Kauniita asioita ovat toki läheiset ihmiset, ystävät, työmaa, kotimaani ja Rautalampi. Kaunista oli itsenäisyys ja turvallisuus. Niin, ja tietenkin sauna! Huomiota saivat myös rakkaus, valo ja ilo – kirkko ja seurakunta.
Satavuotiaana on saavuttanut kunnioitettavan iän. Sata vuotta on jonkinlaisen ”tavoiteiän” asemassa. Ihmisistä vain harva sen saavuttaa. Mutta samalla muistakaamme, että aikamme on Jumalan kädessä. Jokaisella ihmiselämällä on, riippumatta sen pituudesta, sama arvo. Olemme Kristuksen kalliisti lunastamia, ja erilaisinakin yhtä arvokkaita – Jumalan ainutkertaisia luomuksia. Näin riippumatta siitä, mitä olemme tehneet tai millaisia olemme.
Sata on kuitenkin, jollakin tavoin, erikoinen luku. En tarkoita tässä, että sillä olisi pelkkänä lukuna taika- tai muuta voimaa. Mutta vertauskuvana sata edustaa kokonaisuutta tai täyteyttä. Satamarkkanen oli joskus kohtuullinen raha, jolla saattoi kuitenkin ostaa jotakin merkittävää. Muistan opiskeluaikaisten kavereitteni hankkineen ”satasella” ruusuja, hyvityksenä vanhukselle, jonka ikkunan he olivat rikkoneet. – Prosenttilukuna 100 merkitsee tarkasti ”kokonaista” tai ”täyttä”.
Raamatussa sata esiintyy yhtenä sotilasyksikön miesvahvuutena. Jeesuksen vertauksessa sata on sen lammaslauman koko, jonka yhdestäkin kadonneesta, mutta löytyneestä on valtava ilo. Yhdestä kylvösiemenestä saatava sato on satakertaisena täysimääräinen.
Missä määrin isänmaamme on täydellinen? Kun katselemme ajassa taaksepäin, juuri tänä päivänä vuodesta muistamme niitä valtavia uhrauksia kaatuneina ja haavoittuneina sekä kotirintaman vaivoina, jotka annettiin ja joista kärsittiin isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden säilyttämiseksi. Tänä päivänä kysykäämme: mitä meidän tulisi oppia ja muistaa tapahtuneesta? Miten käytämme itsenäisyyttämme ja vapauttamme oikein? Missä määrin pelkkä elintaso voi merkitä siunausta?
Suomen ”valtteja” ovat ainakin runsas, monipuolinen ja kaunis luonto metsineen, vuorineen ja järvineen. Olen kiertänyt sen verran maailmaa, että en aivan hevillä muuttaisi täältä muualle. Kierrokset tehtyäni olen saanut palata likelle synnyinkotiani – ja olen siitä kiitollinen. Silti tämäkään ei täytä elämäni syvintä tarvetta ja kaipuuta. Jumala on luonut kaiken hyväksi. Jumalan kädestä saamme ottaa vapaan isänmaamme. Mutta parhaassakin maassa me ihmiset olemme epätäydellisiä, langennutta Adamin sukua. Tästä johtuen maailmassa, myös Suomessa – niin, meissä ihmisissä siis – on levottomuutta, väkivaltaa, itsekkyyttä, vihaa, katkeruutta, kateutta ja kaikkea muuta sellaista – niinkin paljon kuin on.
Tässä tarvitaan ihmistä suurempaa auttajaa.
Miten voisimme vielä avata ”satasta”? ”Elon laskuopin” mukaan 100 on 10 kertaa 10. Huomaamme tässä tutun, raamatullisen luvun. Kymmenen käskyä – miten ne täyttäisimme? Yhteiskunnalle riittää, että lakeja ja säädöksiä noudatetaan ulkonaisella tavalla. Esimerkiksi katkeraa vihaa tai pahoja ajatuksia ei lueta syyksi, elleivät ne johda rangaistavaan lausumaan tai tekoon. Mutta Jumala vaatii sydämen puhtautta. Herramme Vuorisaarna ja monet muut raamatuntekstit paljastavat mahdottomuutemme kelvata Jumalalle omin voimin.
Entä tuo kymmenten lukumäärä niiden tulossa – toisin sanoen: kymmenen toinen potenssi? Miten se viittaisi käskyjen täyttämiseen – täydellisyyteen Jumalan edessä? Uskomme kohdetta ja perustaa kuvastavat luvut yksi, kaksi ja kolme. Jumala on yksi, mutta Kolmiyhteinen. Kristus on Jumala ja ihminen – hänellä on kaksi luontoa samassa henkilössä.
Ja tähän perustuen, omalla puhtaalla uhrillaan, ristille naulittuna, hän lunasti meidät vapaiksi synnin ja kuoleman vallasta. Ylösnousemus on vakuutena tästä voitosta, Kristuksen ristillä täyttämästä työstä. ”Hän on meidän rauhamme” (Ef.2:14). Tämä Kristuksen lunastustyö riittäisi kaikille ihmisille. Mutta kasteen ja uskon kautta se luetaan hyväksemme, ja meillä on rauha Jumalan kanssa. Uskovilla on toivo kerran päästä lopulliseen isänmaahan, taivaaseen. ”Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä aneeksi” (Jes.33:24). Mutta jo nyt saamme maistaa taivasta rakkautena, joka on valmis uhraamaan oman etunsa ja mukavuutensa, ilona, jota tämä maailma ei voi antaa ja rauhana, joka ylittää kaiken, mitä ymmärrämme.
Lauma lunastettu! Kristukselle rakas ystävä! Mitä sinun rauhaasi kuuluu? Olipa sota tai rauha, kaiken levottomuuden ja epävarmuuden keskellä kaipaamme sisäistä rauhaa. Miten voisimme viettää juhlaa, aidosti iloiten? Peittääkö hymy sisällä kalvavan ahdistuksen? Tapahtuipa elämässä mitä tahansa, Jumala on aina valmis armahtamaan.
Saamme nytkin käydä rukoillen Vapahtajamme ristin juurelle. Risti on Jumalan kansalle lippu, jonka äärelle kokoonnumme, saamaan synnit anteeksi ja löytämään uutta voimaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään, arjen haasteiden ja vaivojen keskelle. Sovituksen rististä muistuttaa myös siniristilippumme. Jeesus sannoo meille kaikille: ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38).
Ja näin voimme yhtyä Psalmin sanoihin: ”Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme kunniaksi” (Ps.20:6). Tässä aidon juhlamielen ainekset. Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: