Itsenäisyyspäivä, Joh. 1: 14, Tapani Rantala

Tapani Rantala
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta

”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, ja kaukaa viisas.” Näillä sanoilla Väinö Linna aloittaa Tuntemattoman Sotilaan ja viittaa sillä hietakankaalle syntyneeseen aukioon, jonka metsäpalo oli aiemmin raivannut. Linna jatkaa: ”Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiinsa sopivaksi.”

Vietämme tänään toista adventtia ja itsenäisyyspäivää. Tähän päivään sopii myös kansalliskirjailija Väinö Linnan muistaminen. Hänen syntymästään tulee nyt joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta. Linnaa on luonnehdittu siten, että hän ei ollut varsinaisesti mieleltään uskonnollinen, mutta hän tunsi Raamattunsa, esimerkiksi Tuntemattomassa sotilaassa raamatulliset kuvat ja sanat ovat osaltaan merkittävässä roolissa, välillä ehkä ironisessakin. Linnan kuvaamilla sotilailla on tehtävä, joka muistuttaa Mooseksen tehtävää Israelin kansan pelastajana erämaassa: Tuntemattomassa sotilaiden on vietävä Suomen kansa yli vaikeiden vaiheiden turvaan.

Itsenäisyyspäivänä me kiitämme Jumalaa siitä avusta ja suojelusta, mitä kansamme on saanut historiansa aikana kokea. On koettu sodan kauhut ja nälkävuodet, on koettu vakavat kulkutaudit, yksi niistä on parhaillaan päällämme. Kaiken hädän keskellä ja monissa vaikeuksissa on koettu ja ainakin toivottu, että Jumala on läsnä ja siunaa.

Tänäänkin keskellämme on hätää. Sairautta ja sairauden uhkaa. Hätää toimeentulosta. Tuntuu käsittämättömältä, että elämme maamme ehkä yltäkylläisintä aikaa, ja siitä huolimatta kaduillamme mataa satojen metrien pituinen ruokakassijono.

Ruokakassikeräys tänä syksynä osoitti kyllä senkin, kuinka tässä maassa ja tässä kaupungissa on edelleen auttamisenhalua, lähimmäisenrakkautta ja yhteisvastuuta. Samaan aikaan olemme tietoisia siitä, että meillä pitäisi olla kykyä rakentaa yhteiskunta, jossa ruokakassijonoja ei tarvittaisi. Tekemistä riittää.
xxxx

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu totuudesta, joka on tekevä vapaaksi. Jeesus lupaa, että hänen opetuslapsensa tulevat tuntemaan totuuden. Totuus tekee vapaaksi. Ja vielä hän sanoo: Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

Kuulijoilla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä Jeesus sanoi, vaikka sanat kuulostavat yksinkertaisilta.

Kun Jeesus ennen ristiinnaulitsemistaan oli maaherra Pilatuksen kuulusteltavana, hän sanoi Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen … tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus. (Joh. 18:38)

Onko Pilatuksen kysymys myös meidän kysymyksemme? Mitä on totuus? Mitä on totuus minusta? Mitä on totuus monella tavoin itsekkäässä ajassamme? Mitä on totuus, kun rakennamme maatamme, yhteiskuntaa, tätä kaupunkia.

Väinö Linnalla oli meidän ihmisten tekemisistä ja aikaansaannoksista purevan humoristinen kuva: ”Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä…” Ihmiset näyttävät tuossa valossa aika avuttomilta ymmärtämään ja toteuttamaan Jumalan tahtoa. Ja niin ehkä usein onkin.

xxx

Totuuden käsitteeseen liittyy todenmukaisuus, vastaavuus todellisuuden kanssa, rehellisyys, aitous. Ja vielä jotain syvempää: totuus viittaa syvimpään merkitykseen ja perustaan.

Johanneksen evankeliumin alussa kuvataan runollisesti Jeesusta, Jumalan poikaa: Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1: 14).

Tämä sanapari avaa meille oven eteenpäin. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Kestämmekö totuutta ja ymmärrämmekö sitä riittävästi? Hän oli täynnä armoa ja totuutta, kertoo jälleen Jumalan syvyydestä, Jumalan olemuksesta. Jumalan olemus on rakkaus. Siitä Jeesus todisti. Siitä kertoivat hänen tekonsa ja puheensa. Rakkaus on täynnä armoa ja totuutta. Jumala kohtaa meidät Jeesuksessa, ei pelkässä totuudessa, vaan armossa ja totuudessa. Armo on ehdotonta rakkautta ja hyväksyntää. Armo mahdollistaa sen, että me voimme kasvaa totuudessa ja totuudellisuudessa. Voimme seurata Jeesusta, olla vapaita ja olla opetuslapsia.

Tapailemme Tuntemattoman Sotilaan alkusanoja ”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, ja kaukaa viisas.” ja saatamme nyt adventtina lisätä: kiitos, että olet tullut meitä aivan lähelle ja katsot meihin armollisesti, rakkaudella.